Vähälumisuus heikentää metsäkanalintujen selviytymistä

Metsäkanalinnut, kuten metsot, teeret, riekot ja pyyt, ovat yleisesti sopeutuneet hyvin kylmiin olosuhteisiin. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien nuoskasäiden tai vesisateiden vuoksi lumi ei kuitenkaan eristä kylmyyttä enää samalla tavalla kuin pehmeä pakkaslumi.

– Perinteisinä pakkastalvina, jolloin lumi on puuterilunta, kanalinnut pääsevät kieppiin suojaan koviltakin pakkasilta. Ongelmallisinta on, kun lauhat ja kovat pakkaset vaihtelevat. Tällöin saattaa esiintyä korkeitakin pakkaslukemia, mutta lumen kovan pintakerroksen takia kieppiin meneminen ei onnistu. Tämä taas voi nostaa metsäkanalintujen kuolleisuutta, Aleksi Lehikoinen pohtii.

Hän viittaa samalla suomalaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan lumipäivien väheneminen lisää esimerkiksi riekkojen talvikuolleisuutta, kun pedot huomaavat valkoisessa talvipuvussa olevat linnut helpommin. 

Kiepin suojissa

Lumi eristää hyvin kylmää. Lumipatjan alla lämpötila voi olla Lehikoisen mukaan lähellä nollaa, vaikka lumipeitteen päällä olisi kovakin pakkanen.

– On arvioitu, että kiepissä yöpyminen voi säästää 30–50 % linnun energiasta. Talvinen ravinto, kuten neulaset, eivät ole kovin energiapitoisia, minkä takia energian säästäminen on tärkeää, hän perustelee.

– Huonolla säällä kanalintu voi olla kiepissä pidempäänkin, sillä vararavinnon turvin sen ei tarvitse välttämättä syödä joka päivä, jos olosuhteet ovat todella kurjat.

Metsäkanat saavat ravintonsa talvisin puiden silmuista, siemenistä ja neulasista. Esimerkiksi metso käyttää ravinnokseen etenkin männyn neulasia ja pyy lepän tai koivun urpuja ja silmuja.

Aina kiepin suojiin kaivautuminen ei onnistu, jos lunta on kovin niukasti.

– Lunta tulee olla sen verran, että kanalintu pystyy siihen kaivautumaan. Onkalon ei tarvitse olla syvä, sillä jo 10 cm lumikatto riittää eristämään hyvin, Lehikoinen sanoo.

– Noin 30–40 cm lunta riittää isommallekin kanalinnulle, kun lumi on esimerkiksi tuulen kasaamaa. Jos lunta on hyvin, kanalinnut voivat sujahtaa kieppiin suoraan lennosta. Tällöin lumen pinnalle ei jää ylimääräisiä jälkiä pedoille vihjeeksi, hän perustelee.

Aina on kuitenkin riski, että peto voi osua kohdalle ja haistaa kanalinnun. On tärkeää olla jättämättä hajujälkiä hangen päälle ja toisaalta pedon yrittäessä iskeä lähteä kiepistä räjähtäen liikkeelle pakoon.

Kanalintujen seuranta tärkeää

Lehikoinen antaa erityistä arvoa myös metsästäjien tekemälle riistakolmiolaskennalle, sillä hän pitää metsäkanalintujen seurantaa erittäin tärkeänä niiden elinvoimaisten kantojen ylläpitämiseksi.

– Tällöin voidaan paremmin miettiä, miten erilaiset elinympäristöön vaikuttavat toimet tai toisaalta metsästyssäätely voivat vaikuttaa lintukantoihin. Tässä metsästäjien ja lintuharrastajien tekemät laskennat, muun muassa riistakolmiolaskennat, ovat tärkeässä roolissa. Näitä tulee jatkaa kestävän metsästyksen turvaamiseksi, hän korostaa.

Ilmastonmuutos haittaa pesintää ja poikasten selviytymistä

Ilmastonmuutos vaikuttaa Aleksi Lehikoisen mukaan ilmasto-olosuhteisiin epäsymmetrisesti, jos talvi ja alkukevät lämpenevät nopeammin kuin loppukevät ja kesä.

– Tällöin on riski, että lintujen pesintä alkaa liian varhain aikaisen kevään takia, mutta poikaset kuoriutuvat entistä kylmempiin olosuhteisiin, jolloin poikaskuolleisuus on suurta. Vuosittaiset vaihtelut pesintämenestyksestä voivat lisääntyä tämän takia, hän arvioi.

Lehikoinen kertoo metso- ja teerikantojen kehityksen olleen melko vakaata 1990-luvulta lähtien.

– Pyyllä sen sijaan oli 2010-luvulla tilapäinen kannanlasku, josta ei olla täysin vielä toivuttu, mutta sen kanta on selkeästi vahvempi kuin 5 vuotta sitten. Riekko on kanalinnuista selvästi vähenevä laji etenkin metsäisillä alueilla. Tunturi-Lapissa sen kanta voi vielä hyvin. Soiden ojitus ja ilmastonmuutos ovat riekkokannan uhat, hän toteaa.

– Kanalintukannat todennäköisesti vahvistuvat ilmastonlämpenemisen takia maan pohjoisosissa, tai ainakin tilanne on siellä parempi kuin etelässä. Etelässä kannat voivat vähentyä mahdollisen petopaineen takia, mutta myös ihmistoiminnalla on vaikutusta. Hyvälaatuinen elinympäristö, kuten lehtipuiden lisääminen, varttuneemmat metsät sekä soiden ennallistaminen, edesauttaisivat kanalintukantoja, Lehikoinen huomauttaa.

Myös petojen lisääntyminen uhka

– Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää myös yleispetojen määrää, jolloin esimerkiksi kettu levittäytyy entistä laajemmalle alueelle. Tälläkin voi olla vaikutusta kanalintujen saalistukseen ja sitä kautta niiden kantoihin”, yli-intendentti uskoo.

Ilmastonmuutos saattaa hänen mukaansa vaikuttaa olennaisesti lisäksi myyräkantoihin, millä on niin ikään seuraamuksia metsäkanalinnuille.  

– Perinteisesti myyrä- ja sopulikannat ovat vaihdelleet 3–4 vuoden sykleissä, mutta muun muassa etelässä sykli on käynyt epäsäännölliseksi ja huiput puuttuvat. Tällöin pedot saattavat käyttää kanalintuja vaihtoehtoisena ravintonaan enemmän, kun myyriä ei ole saatavilla.