Osa3. Metsästyskeskustelu somessa – pelkkää vihapuhetta ja trollausta?

Miksi sosiaalisen median metsästyskeskustelut ovat usein polarisoituneita?

Aluksi täytyy tunnustaa, että opin itsekin vasta hiljattain mitä termi polarisaatio tarkoittaa ja miten se eroaa konfliktista, tämänkin podcastia tekemällä. Polarisaatiohan on pohjimmiltaan ajatustapa, jossa ryhmät yksinkertaistuvat meiksi ja muiksi. Tämä on luonnollista, mutta kun erityisesti “muut” yksinkertaistetaan kaikki samanlaisiksi roistoiksi, ongelmat alkavat. 

Ongelma liittyy hyvin paljon sosiaalisen median toimintamalliin. Some-bisneksen ytimessä on maksimoida sen parissa viettämämme aika. Sisältö, jota meille syötetään palvelee vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta, ei mitään meidän omia tarkoituksiamme.

Valitettavasti on niin, että ihmisen naulitsee ruudun ääreen kaikkein parhaiten närkästys, sen pitkittäminen ja käjistäminen juuri me-te asetelmaksi 

Haluamme hyökätä vihollisia vastaan, puolustaa omiamme kaikin keinoin. Tämän tarkoitus on hyvä, mutta seuraukset karmivia.

Ne vihreät haluavat vaan estää meitä toteuttamasta elämäntapaamme. Ne metsästäjät vain haluavat tappaa kaikki sudet. Me olemme virheettömän oikeamielisiä ja meidän tavoitteitamme pitää puolustaa keinolla millä hyvänsä.

Mikään tästä ei ole totta. 

Keskustelun näyttäytyy tällaisena siksi, että sosiaalisessa mediassa kourallinen yllyttäjiä onnistuu algoritmin vahvistamana repimään mukaansa ison joukon seuraajia. Metsästyselämäntavalle ongelmallista on, että radikaali eläinsuojelu on asioista tietämättömälle houkuttelevampaa kuin aggressiivinen metsästyksen puolustaminen. Pahimmillaan käy jopa niin, että harkitulla (tai harkitsemattomalla) provokaatiolla saadaan aikaan metsästäjien ylireaktio, joka sekin sataa metsästysvastaisen yllyttäjän laariin.

Tämä asetelma on ennen kaikkea epäreilu, mutta se on kuitenkin olemassa, eikä se muutu muuksi millään muulla kuin tiedostamalla ongelma ja kiertämällä sen ympäri. 

Suurin osa ihmisistä seuraa keskustelua ihmeissään, haluten vain löytää luontokatoon liittyviin ongelmiin ratkaisun ja juuri siihen huomio kannattaisi kiinnittää. 

Mitä polarisaatiolle voi tehdä? 

Polarisaation hillitsemiseksi on olemassa työkaluja, joskin sosiaalinen media on sellainen miinakenttä, että siellä onnistumisen mahdollisuuksia ei aina ole. Näitä suuntaviivoja voi silti miettiä ja kokeilla.

Vastakkainasettelujen purkaminen alkaa kohderyhmän valinnasta. 

Vastakkainasetteluja ei ole mahdollista purkaa kumoamalla näkyvästi yllyttäjien äärimmäisiä mielipiteitä. Vastakkainasettelua purkavaa keskustelua käydään keskellä olevien hiljaisten kanssa. Karmivimmin metsästysvastaisten mielipiteiden kumoamisyritykset ovat osa ongelmaa. Yllyttäjä haluaa saada ihmiset valitsemaan puolensa ja heittää bensaa liekkeihin. Tästä lähtökohdasta ei ole mitään tapaa, jolla ymmärrys metsästyksen monimuotoisuudesta voisi lisääntyä.

Tästä syystä kohderyhmäksi kannattaa aina valita äärimielipiteiden sijasta ihmiset, jotka ovat valmiita kuuntelemaan. Tässä haasteena on se, että suuri enemmistö on hiljainen ja näkymätön. Paras kohderyhmä metsästyskeskustelulle ovat ihan tavalliset ihmiset. Siksi jokaisen metsästysseuran kannattaisi tarjota mahdollisimman laajasti seuran mailla eläville mahdollisuus tutustua elämäntapaan jollakin helpolla, miellyttävälla tavalla. Vaikka ampumaradalla, tai jahtitulilla. Vaihtoehtoja on. 

Keskustelun aihevalinta määrittää sen onnistumisen mahdollisuuuden. Kun keskustelu ei liity identiteetteihin (me metsästäjät, ne suojelijat) vaan yhteisiin asioihin ja huolenaiheisiin, onnistumiseen on mahdollisuus. Luonnon monimuotoisuuden lisääminen. Elinympäristöjen ennallistaminen ja se miten näitä voitaisiin parhaiten lisätä. Silloin kun keskustelun aihe ei ole väite, vaan se on yhteinen ongelma, ihmiset voivat osallistua keskusteluun tuoden siihen mukaan omia ajatuksiaan ja huolenaiheitaan. 

Kuuntelu.

Kuuntelu on radikaali teko, joka luo luottamusta paremmin kuin mikään fakta tai yritys muuttaa väärin ajattelevan mieltä.

Aktiivisen kuuntelun opettelu on vaikea ja pitkä tie, mutta sen arvo jo pelkästään parisuhteessa korvaamaton. 

Paras tapa omien ajatusten ja tarpeiden läpi saamiseksi on se, että omalla totuudella nuijimisen sijasta keskustelussa on enemmän kuuntelua. Mikään ei ole inhimillisesti voimakkaampaa, kuin se jos tunnistan toisen tuskan oikein. Sen jälkeen väylä keskusteluun on auki. Emme voi pakottaa toista kuuntelemaan, mutta voimme kuunnella itse. Jos se ei toimi ja saa vastakaikua, keskustelu ei ole jatkamisen arvoinen. Jos se toimii, voi tapahtua ihmeitä.

Saattaa kuulostaa vaikealta, ja kuten sanoin, ainakin sosiaalisessa mediassa tämä todellakin on sitä. Omalla kohdalla tuntuu siltä, että paras tapa käyttää sitä on yrittää löytää sieltä ihmisiä, joiden kanssa voisi käydä keskustelua jossain muualla. Muutaman kerran katastrofaalinen somealku on kääntynyt erittäin hyväksi podcastiksi. Tästä paras esimerkki lienee keskustelu vihreän poliitikon ja taiteilija Mikki Kausteen kanssa.

Miten metsästyskeskustelua voisi kehittää?

Metsästäjät ovat tottuneet joskus ajattelemaan, että on parempi olla hiljaa ja yrittää suojella siten elämäntapaa väistämättömiltä väärinymmärryksiltä. Tämä on houkuttelevaa, mutta poistumalla pelikentältä, aukeaa keskustelussa tilaa levittää entistä erikoisempia väärinymmärryksiä. Se tapahtuu ihan vahingossakin jos ihmisillä ei ole mahdollisuutta kuulla asioista metsästäjiltä itseltään, vaan he joutuvat tekemään omat johtopäätöksensä puutteellisin tiedoin. 

Hiljaa olemisen sijaan voimme kertoa metsästyksen monipuolisuudesta ja vaikutuksista. Se ei onnistu pelkästään jakamalla kuvia kaadoista. Miksi metsästän? Mitä kaikkea muuta luonnossa olen kokenut jahtitapahtumien välillä? Kaikkein parasta on tarjota mahdollisuus mahdollisuutta kokea se todellisuus henkilökohtaisesti. 

Laaja, syvä ja väkevä totuus on metsästäjien puolella.  Tässä on omat haasteensa, mutta ei kai metsästyksessäkään ketään lajin helppous viehätä.