– Metsästyksetön Suomi yhtälönä vaatisi toimiakseen sen, että ihminen poistuisi kokonaan kuvasta, Henriikka Korvenranta toteaa.
– Ennen kaikkea valtio joutuisi tilanteeseen, jossa kulut nousisivat epäedullisella tavalla, jos metsästys kiellettäisiin kokonaan. Pelkästään liikennevahingot, metsätuhot ja kotieläinvahingot loisivat taloudellisesti sellaiset paineet, että yhteiskunnan olisi enemmän kuin haastavaa sopeutua siihen, ja lopulta tilanne kärjistyisi taloudellisesti sietämättömäksi, Korvenranta päättelee.
1. Täydellinen kaaos uhkaisi
Jos riistaeläinkantoja ei säädeltäisi, yhteiskunta, luonto ja maa- ja metsätalous ajautuisivat Korvenrannan mukaan kolmen ensimmäisen vuoden aikana täydelliseen kaaokseen.
– Ensimmäisenä vaiheena olisi hirvieläinkannan räjähdysmäinen kasvu, joka vaikuttaisi ihmiseen ja ympäröivään luontoon ja sen jälkeen lajiin itseensä. Todennäköistä olisi, että kasvinsyöjät ehtisivät syödä laitumet tyhjiksi ennen petokannan vahvistumista ja lopputulema olisi nälkäkuolema. Tähän mennessä myös metsä- ja maatalous olisivat saaneet oman osansa nälkäisestä joukosta – liikenteestä puhumattakaan.
– Ja kun suurpetojen kanta vahvistuisi vastaamaan kasvinsyöjien määrää, myös ihmisten ja petojen kohtaaminen lisääntyisi ja konflikteja syntyisi väistämättä. Lopulta luonto saavuttaisi jonkinlaisen tasapainon, jossa ihminen ei viihtyisi, Korvenranta visioi.
– Metsä- ja maatalous eivät kestäisi, jos riistaeläinkantoja ei säädeltäisi. Eivätkä ihmiset kestäisi sen jälkeen, kun hirvet, peurat, kauriit, jänikset, sudet ja ilvekset liikkuvat takapihalla. Voisihan olla, että vuosikymmenten aikana ihminen sopeutuisi muuttuneeseen järjestykseen ja siihen, että elämä ei ole samanlaista kuin ennen, mutta asioiden muuttumisvaihe olisi todennäköisesti sietämätön kestettäväksi, hän uskoo.
2. Hirvikolarit kasvaisivat
Näkyvintä hirvikannan kasvu olisi tieliikenteessä, jos hirviä ei metsästettäisi. Tällä hetkellä hirvikannan sääteleminen takaa sen, etteivät hirvikolarien määrät ole kääntyneet nousuun.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 sattui yhteensä 1527 hirvionnettomuutta, joka on huomattavasti vuotta 2019 (2009 kappaletta) vähemmän. Luvut koskevat pelkästään hirviä, muut hirvieläimet on rajattu tästä pois.
– Hirvikolareita tapahtui eniten Pohjois-Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Jos onnettomuusmääriä suhteutetaan maanteiden ajokilometreihin, niin suhdeluku oli suurin vuonna 2020 Kainuussa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa, kertoo yliaktuaari Matti Kokkonen Tilastokeskuksesta.
3. Metsätuhojen määrät kasvaisivat
Hirvenmetsästys on yleisesti yhteiskunnassamme hyväksytty, koska hyötyjä kannan säätelemisestä tulee paljon. Taimikkotuhot pysyvät metsästyksen myötä siedettävinä ja hirvikolarien määrä pienempänä, kun kanta ei ole liian suuri.
Luonnonvarakeskuksen kanta-arviomallin mukainen hirven talvikanta on nyt noin 82 000 yksilöä (95 % luottamusväli 70500 – 95400 hirveä).
– Rauhoitettuna hirvikanta kasvaisi aluksi todennäköisesti varsin nopeasti. Hirvituhojen pinta-ala ei kuitenkaan lisääntyisi ihan samassa suhteessa. Olemme arvioineet nykyisillä hirvimäärillä, että hirvikannan kolminkertaistuessa esimerkiksi 2/1000 hehtaarin tiheydestä 6/1000 hehtaarin tiheyteen metsätuhojen pinta-ala kaksinkertaistuisi, näkee Luken erikoistutkija Juho Matala.
– Jos metsästys loppuisi kokonaan, hirvien määrän nousu olisi aluksi varmaan eksponentiaalista, mutta kuinka nopeasti ravintotilanteen heikkeneminen taittaisi kasvun, niin sitä on vaikea arvioida, hän sanoo.
Luken laskelmien perusteella tuoreiden hirvituhojen määrä on ollut laskusuuntainen vuoden 2016 jälkeen hirvikannan laskun mukana. Metsikön laatua alentaneiden hirvituhojen määrä laski kesän 2019 inventoinnissa 223 000 hehtaariin.
– Sen sijaan kesän 2020 inventoinnissa tuhojen määrä oli uudelleen noussut 280 000 hehtaariin, mikä on yllättävää, koska hirvikanta on ollut laskussa. Selityksenä voi olla, että kanta on jossain osissa maata kuitenkin noussut ja tuhoalan kasvua on voinut tapahtua siellä. Toisaalta myös luminen talvi 2020 on voinut lisätä hirvien keskittymistä talvialueille pohjoisessa, mikä lisää syönnin intensiteettiä pinta-alaa kohden. Tällöin metsätaloudellisen tuhon kynnys ylittyy herkemmin, vaikka hirvikanta ei olisikaan kasvanut, Matala pohtii.
Kesän inventointi kertoo, jatkuuko tuhojen nousu vai taittuuko se uudelleen.
Valtaosa hirvituhoista koskee mäntyvaltaisia taimikoita, joissa on noin 75 % kaikkien hirvituhojen pinta-aloista. Loppuosa tuhoista kohdistuu männyn nuoriin kasvatusmetsiin ja lehtipuuvaltaisiin taimikoihin.
– Nykyisellä hirvikannalla hirvituhojen metsätalouden vuosittaisten kustannusten suuruusluokaksi on arvioitu noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Arviota ollaan parhaillaan tarkentamassa, Matala kertoo.
4. Suurpetojen määrä ylittäisi nopeasti sietokykymme
Hirvien ohella myös susikanta kasvaisi nopeasti, jos metsästys loppuisi. Myös muiden hirveä ravintonaan käyttävien suurpetojen määrä kääntyisi kasvuun.
– Jos hirvieläin- tai susikantoja ei säädeltäisi, tilanne muuttuisi muutamassa vuodessa. Ihmisille ja yhteiskunnalle tulisi aika pian mitta täyteen, sillä jo nykyinen susikanta näyttää kolkuttelevan sietorajoja, uskoo Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Hänen tutkimuskohteinaan ovat suurpetojen kannanseuranta, suurpetojen ekologia ja suurpetojen aiheuttamat haasteet.
– Nykyinenkin hirvieläinkanta saattaisi elättää pelkästään poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella yli tuhat sutta. Metsästämätön hirvieläinkanta antaisi ravinnon tätä vielä huomattavasti suuremmalle susikannalle, mutta jossain vaiheessa myöhemmin ylitiheäksi kasvanut hirvieläinkanta saattaisi myös tautien ja nälkiintymisten seurauksena romahtaa, tutkimusprofessori arvelee.
– Olennainen seikka susien lukumäärän lakipistettä ajatellen on hirvieläinkannan runsauden vaikutus susilaumojen tai -parien reviirin pinta-alaan, joka ei näytä ihan noin vain muuttuvan, vaikka ravintoa olisi enemmänkin.
Ruotsissa on Kojolan mukaan tutkittu susilauman reviirin kokoon vaikuttavia tekijöitä.
– Hirvikannan tiheys on siellä yli kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa, mutta reviirit silti samaa kokoluokkaa kuin meillä. Ruotsissa todettiin myös se, että susireviirin hirvitiheys ei vaikuttanut reviirin pinta-alaan. Sen sijaan metsäkauriiden määrällä oli huomattava vaikutus. Suomea ajatellen voisi olettaa, että valkohäntäpeuralla voisi olla samankaltainen vaikutus suden reviirikokoon ja sitä kautta susikannan tiheyteen, Kojola vertailee.
5. Yhteisöllisyys vähenisi
Metsästys antaa harrastajalleen myös asioita, joita ei aina voi mitata rahassa. Näitä ovat esimerkiksi hyvinvointi ja sosiaaliset kontaktit. Metsästysporukka on tärkeä sosiaalinen verkosto.
Metsästyksen sosiaalista puolta Aleksi Lumme on tarkastellut laajasti Metsästä-kirjassaan.
Henriikka Korvenranta kertookin hakevansa metsältä uusia kokemuksia ja tarinoita, joilla on niin paljon arvoa, että niitä voi muistella vuosikymmentenkin jälkeen.
– Kiireettömyys, kokemukset, tarinat ja yhteiset hetket nuotiolla, metsässä tai saaliin ääressä ovat niitä arvoja ja asioita, joille ei voi laittaa hintalappua, hän korostaa.
Lue myös YLE:n juttu: Hirvenmetsästyksen loppuminen ajaisi yhteiskunnan kriisiin – "Ihmisten sietokynnys ylittyisi jo parissa vuodessa"
