Metsästysmatkailua väitetään joissakin yhteyksissä raa’aksi ja julmaksi villieläinten tappamiseksi, joka on liitetty usein julkisuudessakin esiin nousseisiin, laittomaan eläinten osien kauppaan ja epäeettisiin menetelmiin pohjautuviin tapauksiin. On kuitenkin maita, joissa metsästys on laillisesti säädeltyä ja kannanhoito kestävällä pohjalla.
– Kun metsästys on säädeltyä, sillä saadaan hyviä tuloksia aikaan ja jopa hillitään laitonta villieläinkauppaa, Teemu Simenius sanoo.
– Esimerkiksi Namibiassa eläinkannat ovat nousseet kestävän ja suunnitelmallisen metsästysturismin avulla, josta saaduilla varoilla on rahoitettu myös kouluja ja kylien infraa, hän havainnollistaa.
Hillitsee korruptiota ja salakaatoa
Joissakin Afrikan maissa esiintyy edelleen korruptiota ja laitonta toimintaa villieläinkaupalla. Myös ihmisten viljelmiä ja tuotantoeläimiä haittaavien eläinten laitonta tappamista tapahtuu.
– Toisissa valtioissa taas esimerkiksi yleisesti esiintyvää norsua on metsästetty kestävästi ja vastuullisesti, ja siitä saadulla laillisella tulolla on sitten rahoitettu lajin suojelua ja sen hyväksyttävyyttä, Simenius kertoo.
Näin säädelty metsästys ja laillisten metsästysmuistojen maasta vienti ovat osaltaan vähentäneet villieläinten salakaatoa ja lisänneet ympäristön monimuotoisuutta huolehtimalla eläinkantojen säilymisestä elinvoimaisina.
Suomen uudet kansalliset metsästysmuistojen tuontirajoitukset nähdäänkin nyt Metsästäjäliitossa lähinnä uhkana eläinlajien suojelun ja niiden luvanvaraisen, kantojen kehitystä tukevan kaupallisen metsästyksen kannalta.
– Metsästysmuistojen vastaisen ideologian laajenemisen suurimmat kärsijät ovat valitettavasti kyseiset eläinlajit, Simenius huomauttaa.
Vaikka henkilökohtaisena metsästysmuistona saatu trofee on usein metsästäjälle suurin mahdollinen arvostuksen osoitus saaliille, niin parhaassa kunnossaan trofeet kuvastavat ympäristön kantokykyä, joka puolestaan ilmentää luonnonvaraisten riistakantojen tilaa.
Sarvien ja kallojen mittaustietojen tilastollinen vaihtelu voi kertoa kannan perimässä tapahtuvasta kehityksestä tai ympäristömuutoksista sekä valikoivan metsästyksen onnistuneisuudesta. Tietoja riistakantojen tilasta tarvitaan myös silloin, kun päätetään, mikä yksilö kaadetaan ja mikä päästetään jatkamaan sukua.
Lue lisää: Trofeet apuna riistakantojen tutkimuksessa
Karhu palkintomatkalla Namibiassa
Suomalaisten metsästysreissut suuntautuvat Simeniuksen mukaan etupäässä lähialueille, kuten Viroon ja Ruotsiin. Myös Baltian maat sekä Puola, Saksa ja Itävalta ovat tulleet suomalaismetsästäjille tutuiksi. Jahtiin lähdetään myös Etelä-Eurooppaan sekä kaukokohteista useimmiten Afrikkaan ja Amerikkaan.
Monia metsästäjiäkin kiehtovat erilainen ympäristö ja eläimet, joita pääsee kohtaamaan niiden luonnollisessa elinympäristössä. Tätä mieltä on myös enonkoskelainen Juha Karhu, joka kävi Namibiassa Kalahari Safarin isännän, Jannemann’in vieraana napattuaan Metsästäjäliiton Tunnetko liittosi -kampanjan pääpalkinnon.
Palkintomatkaltaan Karhulle kertyi rutkasti muistoja ja tietoja maan kulttuurista, riistalajeista ja sikäläisestä luonnosta.
– Metsästysreissusta jäi hirmu mukava muisto, josta nautin vielä pitkään jälkeenpäinkin. Kaikki kokemani siellä vieraassa maastossa ja eläimen etsiminen sekä saalistapahtuma olivat minulle se, mikä teki matkasta erilaisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen, Karhu sanoo tyytyväisenä tekemäänsä reissuun.
– Voi sanoa, että kyllä matkailu avartaa tässäkin. Erilaisiin metsästyskulttuureihin ja lajeihin tutustuminen tuo mielenkiintoisia ajatuksia myös Suomessa toimimiselle, kun nähdään, kuinka asioita tehdään muualla ja toimitaan niin hyvässä kuin pahassa, hän pohtii.
Antiloopin perään saalisinfon jälkeen
Ennen jahtia Karhulle myös kerrottiin, millä perusteilla saaliseläintä lähdetään hakemaan ja mitkä yksilöistä voi poistaa. Järjestävän farmin toiminnassa korostettiin miehen mukaan vastuullisuutta sekä jaettiin tietoa paikallisista riistaeläimistä.
– Jahti alkoi aikaisin aamulla, päivällä oli siestan aika ja iltapäivällä jatkettiin. Lähdin tavoittelemaan keihäsantilooppia, jollaisen sitten sain toisena metsästyspäivänä, Karhu kertoo.
Muistoksi metsästäjä sai kaatamansa eläimen kallon ja sarvet. Liha meni hyötykäyttöön jo kohdepaikalla.
Ensimmäistä kertaa Juha Karhu ei Namibiassa ollut, mutta Kalahari Safari oli hänelle uusi tuttavuus.
– Useimmiten metsästysreissuni ovat suuntautuneet Saksaan, Viroon, Puolaan, Unkariin ja Skotlantiin, hän kertoilee.
Jahtikaverin vieraaksi tai kaupalliselle metsästysmatkalle
Tyypillisimmin ulkomaille lähdetään metsästämään joko paikallisen kaverin kutsumana, kun suomalaisella on jo kontakti ulkomaiseen metsästäjään, tai osallistutaan maksullisille eri maihin kohdistuville metsästysmatkoille.
– Kun jahdissa käydään vieraana ystävyyspohjalta puolin ja toisin, siinä raha ei vaihda omistajaa. Toinen tapa on ostaa metsästysmatka, joka sisältää vaihtoehtoja, eritasoista ylöspitoa ja mahdollisuuden pyytää itselleen uudenlaisia riistaeläimiä, Teemu Simenius kuvailee. Myös tällaisilta matkoilta voi saada hyödyllisiä kontakteja muiden maiden metsästäjiin.
Pohjatietoa erilaisista metsästysmatkoista kannattaa sekä Karhun että Simeniuksen mukaan etsiä ensin verkosta, josta löytyy infoa matkanjärjestäjistä ja kohdemaista. Hyvä taustatyö on aina tarpeen.
– Arvokkaimmat vinkit saa kuitenkin tutuilta kavereilta, joilla on omakohtaista kokemusta luotettavista ja vastuullisista matkanjärjestäjistä. Näin voi luottaa myös siihen, että sovitut asiat ja kustannukset pitävät eikä esimerkiksi rahastaminen jatku, Karhu sanoo.
– Kohdepaikan lisäksi kannattaa huomioida, että lennot joutuu ehkä järjestämään itse ja selvittämään, onko aseen tuonnille jotain esteitä tai rajoitteita, ennen kuin lähtee reissuun, hän muistuttaa.
Kiinnostuitko metsästysmatkailusta? Juha Karhu on luvannut auttaa alkuun. Juhan yhteystiedot saat toimituksesta jahti <ät> metsastajaliitto <piste> fi
