Syrjälän lammastilalla, Portaan kylässä Tammelassa, ensimmäinen susihyökkäys tapahtui syksyllä 2023. Seuraavana vuonna sudet hyökkäsivät kahdesti kyläkoulun takana sijaitsevalla laitumella, ja syksyllä vielä kerran toisella laitumella. Nyt laidunkauden alkua odotetaan jännittynein tuntein.
– On aina ihanaa, kun eläimet pääsevät ulos, mutta sitten on se pieni synkkä pilvi. Meitä pelottaa saavatko sudet taas isoa vahinkoa aikaan. Meneekö koko kesä huonoissa yöunissa ja miettiessä, että miten tässä käy, Katja Syrjälä sanoo.
Viime vuoden hyökkäysten takia Riistakeskus myönsi vahinkoperusteisen poikkeusluvan sudelle kahdesti, mutta luvat ehtivät umpeutua ennen kuin susi saatiin kaadettua.
Tila on kokonaan luomutuotannossa. Lampaat sekä emolehmät vasikoineen laiduntavat pääosin peltolaitumia, mutta myös luonnonlaitumia, jotka ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Syrjälät ovat sitoutuneet pidennettyyn laidunkauteen, jonka tulisi kestää vähintään 4,5 kuukautta.
– Lampaille laiduntaminen on lajityypillistä käytöstä ja laiduntaminen edistää lampaan terveyttä. Lisäksi karitsoiden kasvu on parempaa, kun ne pääsevät liikkumaan ulkona ja syömään tuoretta ruohoa.
Kun Syrjälät aloittivat lammastalouden vuonna 2010, sudesta ei ollut juuri havaintoja. Nyt tilanne on toinen. Alueella liikkuu susilauma, jossa arvioidaan olevan 5–9 yksilöä. Paikalliset metsästäjät lähettävät Syrjälöille viestejä riistakameroihinsa tulleista susihavainnoista lähes viikoittain.
Hannu-Pekka Syrjälää huolettaa erityisesti kylän lapset. Laidun, jolla viime elokuussa sattui kaksi susihyökkäystä, on 200 metriä Portaan kyläkoulusta. Laitumen vieressä kulkee tie kylän rantaan.
– Ettei vaan kenellekään sattuisi mitään, kun sudet pyörii tässä kylällä. Henkilökohtainen ajatukseni on, että susi kuuluu luontoon, mutta ei näin lähelle taajama-alueita ja asutusta, eikä näin mittavassa määrässä.
Syrjälöillä on kolme lasta, joista nuorin on 12-vuotias.
– Omat lapsemme eivät pelkää susia, emmekä myöskään halua aiheuttaa hysteriaa. Eletään normaalia arkea, vaikka tässä ympärillä susihukkia pyöriikin.
Silti takaraivossa painaa tietoisuus susien läsnäolosta. Omissa metsissä on susien kulkureittejä, ja tänne ei enää haluta lähteä lenkille koirien kanssa kuten ennen.
Raatojen keräilyä ja haavoittuneiden lopettamista
Ensimmäinen susivahinko syksyllä 2023 tuli yllätyksenä. Katja kertoo lähteneensä aamulla tavalliselle tarkastukselle laitumelle, jolla oli 150 uuhikaritsaa.
– Kun menin portista sisään, huomasin heti, että siellä näkyi muutama raato. Sitten pikkuhiljaa, kun kävelin läpi sitä laidunta, niitä kuolleita tuli vain lisää ja lisää. Sen jälkeen katsoin tarkemmin eläviä karitsoita, joista monia oli purtu kaulaan.
Hannu-Pekka hälytettiin paikalle auttamaan.
– Raatoja oli pitkin poikin laidunta. Ensimmäisenä keräsimme elävät eläimet pois laitumelta ja kävimme läpi ne, joilla oli vammoja, hän kertoo.
Vahinko oli iso. Sudet olivat tappaneet 18 karitsaa ja 28 jouduttiin lopettamaan vakavien vammojen takia. Lisäksi muutama karitsa oli kadonnut, eikä niitä löydetty. Haavoittuneilla oli raatelu- ja puremajälkiä kaulassa ja jaloissa.
– Kaulavammassa henkitorvi oli yleensä vaurioitunut, ja sitä on lähes mahdoton lähteä hoitamaan millään tavalla.
Seuraavana vuonna sattui kolme susivahinkoa.
– Koulun takana oli emolampaita ilman karitsoita. Siellä ensimmäisessä hyökkäyksessä kuolleita oli 12. Meni kolme päivää, ja sudet tulivat uudestaan. Siinä menehtyi viisi lammasta lisää. Tämän jälkeen lampaat siirrettiin eri laitumelle, Katja kertoo.
Uusin vahinko sattui laidunkauden lopulla lokakuussa. Yhteensä Syrjälät ovat susihyökkäysten seurauksena menettäneet 110 lammasta kahdessa vuodessa. Tapahtumat vaikuttivat myös eloon jääneisiin lampaisiin, joista tuli tavallista säikympiä ja vaikeammin käsiteltäviä.
Valtio maksaa korvauksen suden tappamasta lampaasta. Korvauksen suuruus vaihtelee riippuen esimerkiksi siitä, onko kyseessä teuraskaritsa vai jalostuseläin. Korvaus ei kata esimerkiksi hyökkäyksestä aiheutuvaa lisätyötä ja kuluja, kuten raatokeräilyä, tai lisääntynyttä valvonnan tarvetta.
– Susihyökkäyksessä myös jalostustyö häviää todella nopeasti, ja sitä ei hetkessä saa takaisin. Jalostus on pitkän linjan työtä, siihen menee vuosia.
Somekommentointi rasittaa entisestään
Susihyökkäykset ovat aiheuttaneet sekä pientä vihaa että suurta turhautuneisuutta. Sosiaalinen media lisää paineita.
– Se kommentointi somessa on neuvonantoa ja syytöksiä. Miksi ette ottaneet lampaita sisälle yöksi, tai miksi teillä ei ole laumanvartijaa, ja miksi ei ole rakennettu petoaitaa joka paikkaan.
Järkevät vaihtoehdot suojautua suurpedoilta ovat tilakohtaisia.
– Meidän tilamme on tässä keskellä taajamaa ja laitumet lähellä ihmisasutusta. Täällä liikkuu paljon lapsia, joskus jopa laitumilla. Tänne ei voi ajatellakaan laumanvartijakoiria, ettei satu ihmisvahinkoja, Katja kertoo.
Petoaitoja on kokeiltu. Syrjälät ovat laskeneet, että petoaitaa pitäisi rakentaa noin 30 kilometriä, jos kaikki laitumet halutaan petoaidan taakse.
– Petoaitojen rakentaminen ei ole mahdotonta, mutta niiden ylläpitämisen koemme mahdottomaksi. Lisäksi meillä on pääosin vesistöjen varsilla olevia laidunalueelta. Olettamus meille sattuneissa susivahingoissa on, että sudet ovat tulleet laitumelle uimalla vesistön toiselta puolelta, Hannu-Pekka kertoo.
Lisääntyneen valvonnan lisäksi kokeilussa on lihakarjan ja lampaiden yhteislaidunnus, jossa nautojen läsnäololla pyritään vähentämään susien kiinnostusta lampaisiin. Ensimmäiset emolehmät otettiin muutama vuosi sitten osittain kasvaneen susiuhan vuoksi. Simmental-lehmä painaa yli 700 kiloa ja sonni yli 1000 kiloa. Lisäksi lauma puolustaa vasikoita hanakasti.
Portaan kylällä on pitkä historia, ja niin on myös Syrjälöiden maataloudella. Sama suku on viljellyt näitä maita 1500-luvulta lähtien. Päärakennuksen kulttuurihistoriallisesti arvokas piha on yksi harvoja vielä asuttuja umpipihoja Suomessa. Syrjälät toivovat, että viranomaiset ja koko yhteiskunta ottavat suden aiheuttamat ongelmat vakavasti.
– Haluaisin ihmisten ja viranomaisten ymmärtävän, että maatalous on meidän elinkeinomme ja yritämme parhaamme. Haasteet ovat kuitenkin valtavia. Tällä hetkellä lammastalouteen kohdistuu muitakin paineita kuin susiuhka, kuten huono taloudellinen kannattavuus ja uudet tautiriskit, Katja sanoo.
Uskoa tulevaan tuo seuraavan sukupolven kiinnostus jatkaa tilanpitoa.
– Toivoisin, että me pysyisimme omavaraisena ruoantuotannon puolesta. Nyt olisi aika miettiä sitä ennen kuin se on myöhäistä. Suden kannanhoidollinen metsästys täytyy saada toimimaan, siitä se sitten lähtee.
