Pienriistakannat jatkavat totuttuun suuntaan – eteläiset lajit pärjäävät yhä paremmin

Metsästäjät ovat kuluneena talvena taas ansiokkaasti kiertäneet Suomen riistakolmioita ja suorittaneet lumijälkilaskentoja. Koko Suomessa riistakolmioita laskettiin 586, joista peltokolmioita oli 39. Kolmiolaskennat tuottavat tärkeää tietoa pienriistalajien alueellisista kannankehityksistä. 

Riistakantojen kehityksiä tarkastellaan tässä sekä koko 32-vuotisen laskentahistorian valossa, että vertailemalla kuluvan talven lukemia edelliseen talveen, tai viiteen edelliseen talveen. Useimmissa tapauksissa vuosittaiset alueelliset vaihtelut riistakannoissa ovat melko pienet tai satunnaisuuden muovaamia ja niiden suunta ei poikkea olennaisesti pitkäaikaisesta kannankehityksestä. 

Lumijälkilaskennassa havaitaan myös harvinaisempien lajien jälkiä. Sorkkaeläinten osalta – valkohäntäkauriilla, metsäkauriilla ja hirvellä – lumijälkilaskentojen tulokset ovat herkkiä ympäristöolosuhteille ja esimerkiksi riistaruokintojen sijanneille. Luonnonvarakeskuksella on olemassa näille sorkkaeläimille erilliset seurannat (riistahavainnot.fi), mutta joissain tapauksessa riistakolmioaineistosta saadaan hyvää lisätukea.
 

Haasteena talven poikkeusolot

Kuten toissa talvena, lumitilanne ei ollut suotuisa lumijälkilaskentojen tekemiseen. Talvi oli ennätyksellisen lämmin koko maassa ja lunta oli poikkeuksellisen vähän maan etelä- ja keskiosissa. Pohjois-Suomessa lunta taas oli epätavallisen paljon, mikä voi sekin haitata laskentaa. 

Varsinkin Etelä- ja Lounais-Suomessa oli käytännössä lumetonta, eikä ollut montaa päivää, jolloin lumijälkilaskentaa olisi voinut tehdä. Tämän takia laskenta-aikaa pidennettiin Etelä-Suomessa parilla viikolla 15. maaliskuuhun asti. Varsinais-Suomessa laskettiin vain yksi kolmio. Myös Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä lasketut kolmiot jäivät niin vähiin, ettei lyhytjänteisistä paikallisista kannanmuutoksista pysty tekemään luotettavia johtopäätöksiä.
 

Taantuvat lajit

Metsäjäniksen, ketun, oravan ja kärpän kannat ovat selvästi taantuneet viimeisten 32 vuoden aikana. 

Metsäjänis

Metsäjäniskanta on taantunut tasaista vauhtia vajaaseen puoleen siitä mitä se oli kolme vuosikymmentä sitten. 

Suomen etelä- ja keskiosissa taantuminen on selväpiirteistä, kun taas Pohjois-Suomessa selkeää muutosta ei ole tapahtunut. Koko maan jälkitiheys viime talvena myötäilee pitkäaikaista suuntausta. Pohjois-Suomessa, jossa vuosien välinen vaihtelu on muuta maata suurempaa, jälkitiheys nousi. Lapissa tiheys jopa kaksinkertaistui viime vuoteen verrattuna.

Kettu

Kettukanta on pienentynyt noin puoleen koko maassa viimeisen 32 vuoden aikana.

Muutos on maltillisinta Pohjois-Suomessa. Varsinkin Suomen keskiosissa kannankehitys on ollut mutkikkaampaa; 2000-luvun alussa oli selkeä huippu, kuten myös kolmisen vuotta sitten. Kuluvan talven osalta kettukanta on pienentynyt lähinnä Suomen etelä- ja keskiosissa. Pohjois-Suomessa kanta on sen sijaan selvästi kasvanut viime vuoteen verrattuna.

Orava

Oravan kannankehitystä hallitsee suuret vuosittaiset vaihtelut, jossa selkeitä huippuvuosia esiintyy epäsäännöllisin välein.

Koko maan jälkitiheydet ovat keskimäärin pudonneet alle puoleen 32 vuoden aikana ja taantuminen on voimakkainta pohjoisempana. 
Etelä-Suomessa kanta on kuitenkin pysynyt keskimäärin vakaana. Tämän talven oravajälkitiheydet ovat kasvaneet monilla alueilla maan etelä- ja keskiosissa. Vain Lapissa ja Kainuussa, jossa kanta on muutenkin harvassa, tiheydet ovat pienentyneet edellisvuoteen verrattuna.

Kärppä

Riistakolmioiden talvilaskentojen valossa kärppäkanta on kolmessa vuosikymmenessä pienentynyt vain neljännekseen siitä, mitä se on ollut.

Suuntaus on sama koko maassa, mutta väheneminen on voimakkainta lajin tyyssijassa Pohjois-Suomessa. Varsinkin Pohjois-Suomessa kärpän tiheys vaihtelee syklisesti pienjyrsijäkantojen vaihtelujen ohjaamana. Kuluvana talvena koko maan kanta on kuitenkin keskimäärin kasvanut.

Kuvan riistakolmiolaskennat (1987-2020) osoittavat kärppäkannan laskeneen voimakkaasti Pohjois-Suomen (Lappi, Oulu, Kainuu) alueella. Musta viiva: kannan trendi, vihreä viiva: Pohjois-Suomen vuosittaiset vaihtelut kannassa, katkoviiva: vaihteluväli.

Eteläiset voittajat

Riistakolmiolaskentojen aikana rusakon, saukon, valkohäntä- ja metsäkauriin kannat ovat runsastuneet.

Kaikki neljä ovat maassamme etelään painottuvia lajeja. Pienriistan joukossa levinneisyydeltään eteläinen rusakko kuuluu ehdottomiin voittajiin. Kolmen vuosikymmenen aikana koko maan kanta on noin kymmenkertaistunut ja kasvu on selvää koko maassa, joskin vähemmän selvää Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa kannan kasvu on kiihtynyt 2010-luvun lopulla pienen tasaisen jakson jälkeen.

Saukkokanta on kasvanut koko maassa 32 vuoden tarkastelujakson aikana, kaksinkertaistuen 1990-luvun alusta jaksoon 2005–2010. Tämän jälkeen kanta on ollut enimmäkseen vakaa, tai taantunut hieman Etelä-Suomessa viime vuosina. Viime vuoteen verrattuna kuluvan talven jälkitiheysindeksi on kasvanut suurimmassa osassa maata. Viime vuoden suhteellisen matala indeksi on kuitenkin voinut pitkälti johtua ympäristöoloista. 

Näätäkanta ei koko maan tasolla ole merkittävästi muuttunut, mutta etelässä laji taantuu ja pohjoisessa se yleistyy. Siten kannan painopiste on siirtynyt pohjoiseen. 
 

Suurkiitos metsästäjille

Metsästäjien urakointi lumijälkilaskennoissa on ollut haastavista olosuhteista huolimatta ihailtavaa. Osalla kolmioita, lumisateen puuttuessa, on jouduttu tekemään linjan esikierto varsinaisen laskennan lisäksi, ja tästä syystä maastotyön kokonaisurakka on lähes tuplaantunut.

Suuret kiitokset laskentaan osallistuneille!