Metsämedisiinarit - erähenkiset Tampereen kandit

Teksti: Kirsi Färm  Valokuvat: Veera Kivistö ja Metsästävät ja eräilevät medisiinarit -kerho  14.12.2020
metsästävät medisiinarit
Jänismetsällä kaadettu nelijalkainen avataan tarkkojen silmien alla. Nylkeminenkin on ensikertalaiselle elämys.
Tampereen Lääketieteellisen Kandidaattiseuran alla toimiva Metsästävät ja eräilevät medisiinarit -kerho järjestää matalan kynnyksen ulkotapahtumia lääketieteen opiskelijoille.

Metsästysretkiä, vaellusreissuja, sieni- ja kalastusretkiä järjestävä kerho sai alkunsa syksyllä 2018. Toiminta polkaistiin käyntiin opiskelijoiden peurajahdilla. 

–  Idean isä Henri Grönfors järjesti ensimmäisen peuranmetsästystapahtuman. Aluksi olimme Metsästävät medisiinarit, mutta halusimme laajentaa toimintaa myös retkeilyyn, kertoo kerhon aktiivi Veera Kivistö.

– Kerho toimii Whatsapin kautta, jossa sekä tiedotetaan tapahtumista, että etsitään seuraa ulkoilma-aktiviteetteihin. Tärkeä funktio on olla kohtaamispaikka eräilyn ystäville. 

Metsämedisiinareihin kuuluu lähes 70 opiskelijaa. Kaikki ovat tervetulleita mukaan.

– Tämä on loistava tapa löytää samanhenkisiä ihmisiä. Jos on esimerkiksi kiinnostunut metsästyksestä, mutta kukaan perheestä ei metsästä, kerhon kautta pääsee helposti tutustumaan harrastukseen, Kivistö kertoo.

Metsämedisiinarit pyrkivät treffaamaan kerran vuodessa peurajahdin merkeissä ja myös jänisjahtia yritetään jokavuotiseksi traditioksi.

– Pyrimme järjestämään erilaisia aktiviteetteja, jotta erilaiset eränkävijät löytäisivät monipuolista tekemistä. Tietysti ihmiset ovat aktiivisia myös itse ja ehdottavat ex-tempore metsäreissuja ja vaelluksia.

 

Nisäkkään vatsan avaus onnistuneen kaadon jälkeen.

Jäniksen obduktio

Jänisjahti saatiin järjestymään Grönforsin ja tutun koiramiehen kautta. 

– Itse otin passipaikalleni mukaan kerholaisen, joka ei itse ole metsästänyt. Passissa oli hyvää aikaa jutella harrastuksesta ja sen aloittamisesta, ja seurata koiran liikkeitä Whatsapista.

– Kun jänis oli kaatunut, suunnattiin mökille makkaranpaistoon ja suorittamaan jäniksen obduktio. Tutustuttiin porukalla eläimen nyljentään. Se oli elämys myös heille, jotka olivat mukana ensimmäistä kertaa. 

– Tutkimme jänistä myös ammatillisessa mielessä, ja siellähän oli nisäkkäällä kaikki elimet paikoillaan kuten pitikin.

Oulusta kotoisin oleva Kivistö on metsästänyt ennenkin ja kiittelee voineensa jatkaa harrastusta myös kerhon kautta kaupungissa asuessaan.

– Harvoilla jäsenillämme pääasiallinen metsästys tapahtuu Pirkammaalla, joten on arvokas mahdollisuus päästä myös opiskelukaupungissa metsästyksen makuun.

Vastapainoa opiskelulle

Lääketieteen opiskelu on todella intensiivistä, joten metsässä oleminen tuo kaivattua vastapainoa puurtamiseen. Lääketieteen opiskelijat ovat koulussa hyvin aktiivisia ja monessa oheistoiminnassa mukana. Aivot ovat kuormittuneessa tilassa pitkiä aikoja. 

– Mutta kun menee luontoon, niin siellä onkin aivan eri maailma vastassa. Ei voi olla monessa mukana, vaan täytyy keskittyä siihen, mitä tapahtuu.

– Omalla kohdallani yhä enemmän vuosi vuodelta, varsinkin syksyisin, hakeudun metsään ja nautin siellä vietetystä ajasta, Kivistö kertoo.

Monet kerholaiset voivat jatkaa metsästysharrastusta myös kerhon kautta kaupungissa asuessaan.

Kerho kehittää myös jäseniään

–  Kesällä kyseltiin haluukkuutta suorittaa metsästäjätutkinto. Meillä pääsee matalalla kynnyksellä mukaan, eikä itsellä tarvitse olla asetta tai metsästyskorttia. Kerhon metsästysreissujen kautta voi selvittää, onko tämä minun juttu.

Suunnitteilla on ollut myös haulikkokoulua ja erilaisia vaelluksia, mutta korona sekoitti tämän vuoden suunnitelmat. 

–  Nyt olemme olleet ulkoilmassa hallitun kokoisella porukalla, jolloin olemme voineet järjestää joitain tapahtumia, Kivistö summaa.

 

Ota seurantaan @Metsämedisiinarit Instagramissa.