Syksyllä 2016 käynnistyi seitsemän vuoden mittainen metsäpeurakannan hoito- ja suojeluhanke, MetsäpeuraLIFE. Näkyvimpänä työnä on lajin palautusistutus Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistojen maisemiin, mutta hankkeessa toteutetaan paljon muitakin metsäpeuraa hyödyttäviä toimenpiteitä.
Työtä metsäpeurakannan hyväksi tekee peräti kymmenen hankekumppania, ja urakkaa koordinoi Metsähallituksen Eräpalvelut. Yli puolet hankkeen rahoituksesta saadaan EU:lta, ja kansallisesta rahoituksesta vastaavat maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö sekä hankekumppanit. Lisäksi Suomen Metsästäjäliitto avustaa hankkeessa toteutettavaan vapaaehtoistyöhön liittyvissä kustannuksissa.
Metsäpeurat totutustarhoista maailmalle
Läntiseen Suomeen kohdistuvien palautusistutusten tukipilarin muodostavat vuonna 2017 rakennetut totutustarhat, joista metsäpeuroja vapautetaan tarhojen ympäristöön. Seitsemisen kansallispuiston kylkeen rakennetun tarhan pinta-ala on 14 hehtaaria, ja Lauhanvuoren kansallispuiston aitauksesta tilaa löytyy yli tuplasti.
Päällisin puolin peuratarhat näyttävät maanteiden varsilta tutuiksi tulleilta riista-aidoilta. Rakenteet ovat kuitenkin vahvempaa tekoa, sillä aitojen on pidettävä metsäpeurat sisäpuolella, ja suurpedot sekä muut kutsumattomat vieraat ulkona.
Ensimmäiset metsäpeurat tuotiin totutustarhoihin loppusyksystä 2017. Tällä hetkellä totutustarhoissa on yhteensä 22 metsäpeuraa, joista viisi on tarhoissa vuonna 2018 syntyneitä vasoja. Syksyn rykimäaika sujui hyvin, joten tämän kevään vasatuotosta odotetaan viimevuotista parempaa.
Luonnosta pyydystetyt metsäpeurat ovat sopeutuneet tarhaolosuhteisiin hyvin.
Suurin osa kantayksilöistä on peräisin suomalaisista eläintarhoista, mutta totutustarhoissa syntyvien vasojen perimän monimuotoisuuden varmistamiseksi mukaan pyydystettiin heti alkuun myös villejä metsäpeuroja Kainuusta.
Molemmissa totutustarhoissa on villi hirvas, ja Seitsemisessä asustelee myös villi vaadin totutustarhassa syntyneen vasansa kanssa. Luonnosta pyydystetyt metsäpeurat ovat sopeutuneet tarhaolosuhteisiin hyvin.
Totutustarhojen hirvaat pyritään vaihtamaan uusin kevättalven 2019 aikana. Tällöin totutustarhoissa nyt asuvat hirvaat siirretään suomalaisiin eläintarhoihin parantamaan metsäpeuran eläintarhakannan perinnöllistä monimuotoisuutta. Eläintarhakannan perimän monipuolistaminen on yksi MetsäpeuraLIFE-hankkeen tavoitteista.
Metsäpeurojen vapautukset on suunniteltu alkamaan vuonna 2019. Tarkoituksena on vapauttaa totutustarhoissa syntyneet, alueeseen leimautuneet vasat sekä muutamia eläintarhoissa syntyneitä, totutustarhassa astetta villimpään elämään totutelleita vaatimia.
Metsäpeurojen kiimatokat oleilevat usein peltoaukeilla. (kuva: Mikko Rautiainen)
Metsäpeuran elinympäristöt turvattava
Metsäpeurojen elinympäristövaatimukset vaihtelevat vuodenajoittain. Kesällä peurat viettävät mielellään aikaa suoalueilla. MetsäpeuraLIFE-hankkeen aikana ennallistetaankin useampi sata hehtaaria ojitettuja suoalueita metsäpeurojen kesäelinympäristöksi.
Ennallistuksista hyötyvät myös esimerkiksi metsäkanalinnut. Ensimmäiset ennallistustoimet on jo tehty, ja varsinaiseen vauhtiin pilottikohteiden toteutus pääsee tänä ja ensi vuonna.
Talvella jäkälikkökankaat ovat elintärkeitä metsäpeuroille. Jäkälän saatavuus varmistetaan parhaiten suosimalla metsänhoidossa kenttäkerrosta säästäviä toimenpiteitä. Käytännössä tämä tarkoittaa joko jatkuvaa kasvatusta tai mahdollisimman kevyiden maanmuokkaustapojen käyttöä hakkuiden jälkeen.
Avainasemassa on sopivien talvilaidunten tunnistaminen ennalta sekä metsäpeurojen tarpeista tiedottaminen metsänomistajille ja metsänhoidon ammattilaisille.
Ei häiritä metsäpeuraa
Yksi MetsäpeuraLIFE-hankkeen yli kahdestakymmenestä hanketoimesta on metsäpeuraan kohdistuvan häirinnän ja laittoman tappamisen eli kansanomaisemmin salametsästyksen dokumentointi ja niihin puuttuminen.
Vaikkakaan kokonaistilannetta ei täysin tunneta, näyttäisi metsäpeuraan kohdistuva salametsästys olevan nykyään varsin marginaalinen ilmiö. Metsäpeuran laiton tappaminen tulkitaan törkeäksi metsästysrikokseksi, jonka seuraukset voivat olla tekijälleen ankarat.
Sen sijaan metsäpeurojen talvilaitumilla tapahtuva luvaton moottorikelkkailu voi olla paikallisesti isokin ongelma. Venäjän Karjalassa hallitsematonta moottorikelkkailua pidetään jopa yhtenä keskeisenä syynä sikäläisen metsäpeurakannan ahdinkoon. Suomessa tilanne ei ole yhtä hankala, mutta ongelmatonta maastoliikenne ei metsäpeuran näkökulmasta ole.
Kaikki ylimääräinen häiriö kasvattaa ennenaikaisen vasomisen riskiä
Kevättalven parhaat kelkkakelit osuvat ajankohtaan, jolloin metsäpeuravaadinten tiineys on jo pitkällä, ja kaikki ylimääräinen häiriö kasvattaa ennenaikaisen vasomisen riskiä. Kevättalvi on myös ravinnonsaannin puolesta vaativaa aikaa metsäpeuroille, eikä ruokarauhan toistuva rikkoutuminen paranna tilannetta.
Metsäpeuratokka jäällä. Tiineinä olevat vaatimet ovat herkkiä maastoliikenteen aiheuttamalle häiriölle (kuva: Jenni Miettunen)
Rauhoitetun eläimen tahallinen häiritseminen on rikos. Yksikään moottorikelkkailija tuskin juoksuttaa metsäpeuroja tietoisesti, vaan kysymys lienee lähinnä ajattelemattomuudesta.
Kelkkailun keskittäminen tarkoitukseen varatuille moottorikelkkareiteille ja -urille on paras tapa vähentää maastoliikenteestä ympäristölle aiheutuvaa häiriötä. On myös hyvä pitää mielessä, että moottorikelkalla liikkuminen maastossa ei ole jokaisenoikeus, vaan sidoksissa maanomistukseen.
