1920-luvulla Suomesta sukupuuttoon kuollutta metsäpeuraa on pyritty palauttamaan takaisin luontoon. Tässä on osittain onnistuttu. Maailmassa on tällä hetkellä noin 5000 metsäpeuraa, joista 3000 asustaa Suomessa ja loput 2000 Venäjällä.
Suomen peuroista kaksi kolmasosaa oleskelee Suomenselällä ja hieman vajaa kolmannes Kainuussa. Loput metsäpeuroista löytyvät Lauhavuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen alueilta, jonne eläimet vapautettiin vuosien 2019–2022 aikana. Lauhavuori sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Isojoen kunnassa ja Seitseminen Pirkanmaalla Ikaalisten ja Ylöjärven kuntien alueella. Palautusistutukset olivat osa edellisvuonna päättynyttä MetsäpeuraLIFE-hanketta.
Kantojen haluttaisiin vielä kasvavan ja levittäytyvän. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi saada metsäpeurasta myös aidosti hyödynnettävä riistavara esiintymisalueillaan. Kannan kasvun tiellä on monia haasteita, ja yksi niistä on suurpedot.
– Metsäpeura on muita sorkkaeläinlajeja huomattavasti heikompi lisääntyjä. Vaadin eli emä saa ainoastaan yhden vasan vuodessa. Heikosti lisääntyvänä lajina metsäpeura ei pysty kompensoimaan yhtä hyvin petojen aiheuttamaa verotusta kuin muut hirvieläimet. Paikallisesti kanta saattaa huveta merkittävästi pelkästään saalistuspaineesta, kertoo Metsähallituksen metsäpeura-asiantuntija Sakari Mykrä-Pohja.
Metsäpeura on aikojen saatossa sopeutunut suurpetojen kanssa elämiseen. Esimerkiksi kovana lumitalvena eläin pysyy hangen päällä vielä silloin kun suden käpälät uppoavat. Ihmisen aiheuttamat elinympäristön ja maisemarakenteen muutokset ovat todennäköisesti lisänneet saaliiksi joutumisen riskiä.
Uudet palautuskohteet vaarassa
MetsäpeuraLIFE-hankkeen projektipäällikkönä toiminut Mykrä-Pohja pitää sutta merkittävänä riskinä metsäpeuroille erityisesti uusissa palautuskohteissa. Alueille saadut paikalliset kannat ovat vielä hyvin pieniä.
– Lauhavuoreen vapautettiin 42 metsäpeuraa ja Seitsemiseen 40. Kummassakin kohteessa peurojen varmistettuja kuolemia oli viisi vuosina 2019–2024. Yksi näistä kuolemista oli suden aiheuttama. Normaali, luontainen kuolleisuus huomioiden kummankin kannan olisi arviomme mukaan pitänyt tähän mennessä kasvaa reilun viidenkymmenen yksilön kokoon, mutta näin ei ole käynyt.
Alueille suoritettiin hiljattain lentolaskennat, joissa peuroja arvioitiin olevan 30 ja 35 yksilöä. Koska samat eläimet ovat entuudestaan vasoneet tarhassa, kantojen pysymistä samankokoisena voi selittää lähinnä kuolleisuus. Menehtyneiden peurojen löytäminen maastosta on haastavaa, eikä kuolinsyitä voida sanoa täysin varmaksi. Mykrä-Pohja epäilee susien saalistuksen olevan merkittävä kuolleisuustekijä erityisesti Lauhavuoressa.
– Lauhavuori on mitä parhainta elinympäristöä metsäpeuralle, ja vaatimet tiedetään lisääntymiskykyisiksi. Pullonkaula ei voi siis olla elinympäristössä tai eläimissä itsessään. Alue on ollut jo pitkään vakituista susireviiriä. Voidaan olettaa, että kannan pysymistä samana selittää suurpetojen ja lähinnä suden saalistuspaine.
Lentolaskennoissa nähtiin todella vähän vasoja, eli vasahävikki on todennäköisesti kohtalaisen suurta.
– Tämä viittaisi myös suurpetojen saalistukseen. Täysin varman tiedon saaminen kuolemien syistä vaatisi GPS-pannat suurelle osalle peuroista.
Näyttöä lähihistoriasta
Suurpetojen saalistuspaineen vaikutuksesta metsäpeurakannoille on tutkittua näyttöä.
– Metsäpeuroja oli vuonna 2001 noin 1700 kappaletta Kainuussa. Sen jälkeen kanta tippui muutamassa vuodessa tuhannella. Kainuun kanta ei ole sittemmin noussut enää vuosituhannen alun lukemiin. Tutkimustulokset Kainuusta osoittivat, että alamäen taustalla oli suurpetojen ja erityisesti suden saalistus.
Suomenselälle metsäpeura palautettiin istutuksilla 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Kanta lähti lyhyessä ajassa hyvään kasvuun. Alue oli tuolloin täysin petovapaata seutua.
– Suomenselän erinomaisesti onnistuneisiin istutuksiin verrattuna maailma on nyt erilainen. Suomenselän tapauksessa kannan kasvua edesauttoi petojen vähäisyys.
Poikkeuslupien saanti hankalaa
Lainsäädäntö mahdollistaa susien poikkeuslupien saamisen metsäpeurojen suojelun perusteella. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan toteutunut.
– Lupia ei ole juurikaan haettu metsäpeuran suojeluun. Niihin vähiin lupiin, joita on haettu, Riistakeskus on antanut kielteisen päätöksen.
Esimerkiksi Lauhavuoren alueelle, jossa susi on todistetusti tappanut metsäpeuran, haettiin hiljattain poikkeuslupaa. Sellaista ei Riistakeskukselta herunut.
Tilanne ei vielä näytä palautusalueilla kriittiseltä. Mykrä-Pohjan mukaan sitä tulee kuitenkin eläinten vähäisen kokonaismäärän ja kannan kasvun puuttumisen takia seurata tarkasti. Toimivien keinojen tulee olla nopeasti ja vaivatta tarjolla, mikäli pedot näyttäisivät pienentävän kantoja tai jopa uhkaavan niiden olemassaoloa.
– Jos tulevaisuudessa ei ole mahdollisuutta puuttua asiaan, on olemassa aito riski sille, että metsäpeurojen palautukseen eteen tehty työ ja saavutukset valuisivat hiekkaan. Tässä on merkittävä määrä lajisuojeluun käytettyä julkista rahaa, jota vastassa ovat juridiset linjaukset. Voi miettiä, että onko tämä järkevää julkisten rahojen käyttöä. Satsataan asiaan, jonka tulosten annetaan mahdollisesti kuivahtaa lainsäädännön tulkintoihin.
Uusi hanke vireillä
Vuonna 2023 päättyneelle MetsäpeuraLIFE-hankkeelle on haettu jatkoa, mutta EU:n päätöstä odotetaan vielä.
Toteutuessaan uudessa hankkeessa tehtäisiin yksi uusi palautusistutus Pohjois-Savon Tiilikan kansallispuistoon. Tiilikan peurojen tarkoituksena olisi edesauttaa Suomenselän ja Kainuun kantojen yhdistymistä.
– Samalla sapluunalla kuin ennenkin rakennettaisiin totutustarha, jossa eläimet lisääntyisivät ja tottuisivat elämään luonnossa. Lopulta kaikki eläimet päästettäisiin vapaaksi.
Suurpetokysymys koskisi myös näitä palautusistutuksia.
– Pohjois-Savo on aika pahamaineista suurpetoaluetta. Isoa roolia tulisi näyttelemään se, millainen saalistuspaine on, millaiseksi se muuttuu, ja pystytäänkö asiaan vaikuttamaan. Nämä tulevat olemaan kriittisiä kysymyksiä Tiilikan osalta.
Uudessa hankkeessa jatkettaisiin muun muassa istutuksia Lauhavuorelle ja Seitsemiseen. Sekä päättynyt että mahdollinen tuleva hanke toteuttavat maa- ja metsätalousministeriön metsäpeurakannan hoitosuunnitelmaa monilla toimenpiteillä, joista istutukset ovat olleet vain yksi osa.
