Laskentojen päätavoitteena on seurata vesilintujen pesimäkantojen ja lisääntymismenestyksen muutoksia vuodesta toiseen erityyppisillä vesillä eri osissa Suomea ja tutkia syitä havaituille muutoksille.
- Pähkinänkuoressa idea on, että vapaaehtoiset henkilöt laskevat vuosittain vesilintujen parit ja poikueet samoilla paikoilla, samana ajankohtana ja samalla tavalla, jolloin voidaan havaita pesimäkannassa ja poikastuotossa tapahtuneet muutokset, Suomen riistakeskuksen Pohjois-Savon aluetoimiston Matti Kervinen selventää.
Tietoa käytetään vesilintulajien uhanalaisarvioinneissa, riistalintujen metsästyksen säätelyssä ja vesiympäristöjen tilan indikaattorina. Saadut tulokset toimivat päätöksenteon tukena varmistettaessa metsästyksen kestävyyttä muun muassa sitä koskevilla rajoituksilla tai suosituksilla.
Esimerkiksi voimakkaasti taantunut punasotka on ollut rauhoitettu vuodesta 2018 alkaen metsästyslain 38 §:n mukaisella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Lisäksi metsästäjiä on kehotettu kiinnittämään huomioita taantuneiden riistalajien, kuten haapanan ja jouhisorsan, saalismääriin.
- Sen sijaan vesilinnustusta voi kohdistaa sinisorsaan, taviin ja telkkään, joiden kannat ovat vakaat, Kervinen toteaa.
Mitkä vesilinnut lasketaan?
Nykysuositusten mukaan laskettavia lajeja ovat kaikki vesilinnut eli sorsat, hanhet, joutsenet, kuikkalinnut, uikut ja nokikana.
- Myös kahlaajat, lokit ja tiirat kannattaa laskea. Laskennan yhteydessä havaitut varpuslinnut ja sammakkoeläimet voi myös ilmoittaa, Matti Kervinen sanoo.
Osallistua voi suhteellisen matalalla kynnyksellä.
- Riittää, kun osaa tunnistaa eri lajit, hän rohkaisee kaikkia luonnonystäviä mukaan arvokkaaseen laskentatyöhön, jota voivat tehdä metsästäjien ohella kaikki vapaaehtoiset lintuharrastajat ja muut luonnosta kiinnostuneet.
Pareista poikueisiin
Vesilintujen laskentoja on kahdenlaisia. Keväällä tehdään kaksi parilaskentaa. Ensimmäinen tapahtuu noin viikko jäiden lähdön jälkeen ja toinen noin kaksi viikkoa ensimmäisen laskennan jälkeen.
- Laskenta-ajankohta tulee sovittaa kevään etenemiseen ja paikallisiin sääolosuhteisiin. Parilaskentaa ei kannata tehdä jäiden keskellä, jolloin lintujen muutto on vielä kesken, eikä myöskään niin myöhään, että naaraat ovat jo hautomassa. Parilaskennassa pyritään arvioimaan pesivän kannan suuruutta, Kervinen kertoo.
- Heinäkuussa tehdään poikuelaskenta. Siinä huomio on poikueissa, millä pyritään arvioimaan pesintämenestystä. Kummassakin laskennassa kirjataan muistiin myös havainnot yksittäisistä linnuista, hän kuvailee.
Rehevöityminen uhkana
Vesilintujen laskentoja on tehty vakioidulla menetelmällä vuodesta 1986 lähtien. Niiden perusteella on saatu käsitys vesilintukantojen muutoksista tarkastelujakson aikana.
- Monien vesilintulajien kannat ovat laskentojen perusteella taantuneet viime vuosikymmenien aikana. Pitkäaikaisseurannan tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että rehevöityminen uhkaa vesilintuja, Kervinen huomauttaa, sillä rehevien järvien ja merenlahtien vesilintukannat ovat lähes puoliintuneet reilussa 20 vuodessa.
Karuilla ja niukkaravinteisilla vesistöillä vesilintukannat ovat erikoissuunnittelijan mukaan säilyneet vakaampina.
- Kosteikoilla yleisten vesilintujen, kuten haapanan ja tukkasotkan, ongelmat johtuvat etenkin maa- ja metsätalouden ravinnepäästöistä, jotka ovat aiheuttaneet vesistöjen liikarehevöitymistä. Vesilintukantojen tilan parantamiseksi ravinteiden valumista kosteikkoihin tulisi vähentää sekä tehdä kosteikoilla vesilintujen elinolosuhteita parantavia hoitotoimia, kuten laidunnusta, vesikasvien poistoa sekä särkikalojen ja vieraspetojen tehopyyntiä, Kervinen arvioi.
Jatkuvuus tärkeää
Haasteensa laskentoihin tuovat sääolosuhteet sekä esimerkiksi rehevöityneet ja umpeen kasvaneet laskentakohteet. Pitkäaikaisseurannan kannalta haasteena on laskennan jatkuvuus.
- Laskentaa tulisikin tehdä samalla laskentapisteellä vuodesta toiseen, jotta kannan pitkäaikaisen kehityksen suuntaan päästään kiinni, koska kunkin laskentapisteen tuloksia verrataan saman pisteen aiempiin tuloksiin. Laskematta jääneitä pisteitä kannattaakin ottaa uudelleen laskentaan, jolloin laskentapisteen uusia tuloksia voidaan verrata aiempiin vuosiin, Kervinen muistuttaa.
Laskentapisteen paikan valinnassa on tärkeä huomioida, että siitä on hyvä näkyvyys laskentasektoriin, jotta tarkkailua ei tarvitse tehdä vastavaloon, ja pisteelle olisi helppo päästä myös kelirikkoaikaan, jotta laskenta tulee ylipäänsä tehtyä.
Oman haasteensa tulosten tulkintaan tuo laskentapisteiden epäsuhtainen jakautuminen maantieteellisesti ja eri vesistötyypeille. Toivottavaa on, että laskentoja tehdään seudun kaikilla vesistötyypeillä vuosittain.
Karkeasti yleistäen laskentapisteet ovat perinteisesti painottuneet eteläisen Suomen reheville lintuvesille. Viime vuosina uusia laskentapisteitä on Kervisen mukaan pyritty perustamaan tasaisemmin ympäri Suomea ja kattavammin erityyppisille, myös karummille vesille.
- Vie kuitenkin aikansa, ennen kuin uusilta laskentapisteiltä alkaa kertyä vertailukelpoista aikasarjaa. Laskentaohjeita on myös selvennetty ja yhtenäistetty, hän huomauttaa.
Suomi on aktiivinen toimija myös eri vesilintulajien kansainvälisessä seurannassa, kannanhoidossa ja suojelussa. Suomi on niin ikään mukana kaikissa keskeisissä kansainvälisissä sopimuksissa, verkostoissa ja työryhmissä.
- Haastankin jokaisen lukijan mukaan vesilintulaskentaan sekä meneillään olevan Suomen neljännen lintuatlaksen kartoitustyöhön! Ei muuta kuin kirjaamaan vesilintujen pesintään viittaavat havainnot Oma riistaan myös vesilintulaskentojen ulkopuolella, Kervinen kehottaa.
Suomen riistakeskus järjestää vesilintulaskennasta ja lintuatlaskartoituksesta kiinnostuneille myös koulutusta kevään aikana. Lisätietoja saat alueesi riistasuunnittelijalta ja Suomen riistakeskuksen tapahtumahausta.
Vesilintulaskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo.
