Talvijahti on toista maata

Teksti: Pekka Ervasti  18.02.2021
Talvijahdissa olosuhteet ottavat suuremman roolin kuin sulan maan aikana. Extremeä piisaa, kun elohopea vetäytyy kohti lämpömittarin alareunan kotipesää.
Pekka Ervasti kirjoittaa ensimmäisessä Jahdin kolumnissaan talvipyynnistä. Kuva: Panu Hartikainen.
Riekko ampaisi ylös ihan suksien vierestä. Huurre vain varisi vaivaiskoivun oksilta, kun valkoinen päkättäjä katosi kurun valkeuteen. Kumarruin tutkimaan kieppiä, josta olin linnun siiville säikäyttänyt.

Tehoneliöt. Justiinsa riekon mitoille tehty. Hangenalaisen asumuksen käymälä näytti sijaitsevan eteläpäädyssä ja asuintilat pohjoissiivessä. Linnun lähtö oli sen verran rivakka, että en ehtinyt asetta kantorepusta hamuilla. 

Talvinen jahti on outo elementti sulanmaan metsästäjälle. Suuri osa meistä metsästelee pääosin syksyisin, kun lämpömittari on vielä mukavasti plussan puolella tai näyttää korkeintaan pikkupakkasta. Siksi talvimetsästyksessä on aina pari naksua enemmän mukavaa eksotiikkaa kuin syksyllä. Maastoon tulee toinen perspektiivi.

Suot, jotka syksyisin ovat läpikulkemattomia kurimuksia, jähmettyvät mahtaviksi baanoiksi, joita pitkin suksimies hankikannolla heilahtaa kairan laidasta laitaan lyhyessä talvipäivässä. Taukotulen lämpöä arvostaa enemmän, kun sen virittää nietoksen alta kaivamaansa tervaskantoon.

Nuotio sulattaa hangen ympäriltään ja poteroon muotoutuu miellyttävä mikroilmasto makkaranpaistajalle – mitä nyt savu tuppaa vähän herkemmin silmiä kirvelemään.

On valtavan hieno asia, että vuosikymmenten tauon jälkeen latvalintumetsästys on taas tullut luvalliseksi. Minulla on sen verran kilometrejä mittarissa, että muistan senkin ajan, kun talvinen mustan linnun metsästys oli luvallista edellisen kerran. Itse en silloin vielä voinut metsästää, mutta hiihtelin henkisenä tukena, kun isä kavereineen kierteli talvisia soiden reunoja teeriä ja metsoja etsien.

Noista reissuista jäi paitsi mukavia muistoja, myös nälkä päästä yrittämään jahtia itsekin. Vuosiin tuon perinteikkään jahdin harrastaminen ei ollut Suomessa mahdollista. Latvalinnut piti etsiä joko länsi- tai itärajan takaa. Tai sitten on pitänyt hakeutua pohjoiseen Lappiin, jos on halunnut talviriekkoa metsästää.

Talvijahdissa olosuhteet ottavat suuremman roolin kuin sulan maan aikana. Extremeä piisaa, kun elohopea vetäytyy kohti lämpömittarin alareunan kotipesää. Kun se alittaa –25 asteen rajan, on oikeastaan aivan sama, mitä mittari näyttää – sen jälkeen pakkasen vaihtelua ei enää pysty kunnolla aistein erottamaan.

Erämaa on solidisti umpijäässä. Kuulas ilma seisoo. Poskille lasketut karvalakin korvukset huurtuvat valkoisiksi ja reisitaskuun sujautetun kenttäpullon sisällys hyytyy hileeksi. Mutta, kas, hytisevä metsästäjä kuumenee laakista, kun kiikari löytää huurrepetäjän latvassa lounastavan mustan ukkometson.

 

Pekka Ervasti

 

Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.

Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.

Twitterissä @ErvastiPekka

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 01/2021. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.

 

Liity jäseneksi

Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.

Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.

Liity sinäkin jäseneksi >>