- Meillä peuravahingot on vältetty hyvällä yhteistyöllä paikallisen metsästysseuran Virttaan Erä-Veikkojen kanssa, sanoo Santra Lähteenmäki.
Eteen aukeaa Säkylän hiekkaharjuja ja komeita mäntykankaita. Mutta kohta maisema vaihtuu polveilevaksi peltomaisemaksi, jokivarsiksi ja reheviksi metsäsaarekkeiksi.
Moni omakotiasukas on aidannut ryytimaansa ja kukkapenkkinsä, mikä on täällä silkkaa viisautta. Olemme siis keskellä Suomen tiheimpiä peurakeskittymiä.
Siskosten Vihannestilalla kesäinen hulina käy kuitenkin vilkkaana. Avomaalla varttuu jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, härkäpapua, kyssäkaalia, tilliä ja ties mitä herkkuja.
Niistä melkein kaikki maistuvat myös peuroille. Mutta täällä tuhot on vältetty.
Olemme keskellä Suomen tiheimpiä peurakeskittymiä.
- Meillä oli tilanne, että peuratiheys alkoi selvästi nousta ja tuhoriski kasvaa. Otimme yhteyden suoraan metsästysseuraan ja mietimme yhdessä, mitä tilanteelle voidaan tehdä. Mietimme ruokintapaikkojen sijoittelua ja suunnittelimme metsästysjärjestelyt uudestaan ja tilanne saatiin hallintaan, Santra kertoo.
Rohkeasti yhteys metsästysseuraan!
Vihannestilan mailla peurajahdit alettiin toteuttaa pitkälti mäyräkoirien kanssa. Se on nopea ja tehokas tapa saada peurat pois pienistäkin metsäsaarekkeista. Samaan aikaan ruokintapaikkojen sijoittelu mietittiin niin, etteivät peurojen kulkureitit menneet peltojen poikki.
Hyvin yksinkertaisilla ratkaisuilla ja metsästyksen ohjauksella pystyttiin välttämään tuhansien eurojen vahingot
Periaatteessa hyvin yksinkertaisilla ratkaisuilla ja metsästyksen ohjauksella pystyttiin välttämään tuhansien, ehkä jopa kymmenien tuhansien eurojen vahingot.
- Avainkysymys peuraongelmien ratkaisussa täällä oli lopulta se, että me kerroimme ääneen omat murheemme ja toimme esiin pahimmat ongelmapaikat ja että metsästysseurassa kuunneltiin meitä. Liian usein kuvitellaan, että kyllähän kaikki tietävät ja näkevät meidän peuraongelman, ei siitä tarvitse erikseen huudella. Ja paljon viljelijöiden keskuudessa vahinkojen määriä vielä vähätelläänkin, tietää Santra.
- Aivan totta. Minäkin olen käynyt tilalla, jossa isäntä sanoi peurojen vähän rokottavan satoa. Oikeasti tuho oli lähes totaalinen, sanoo Virttaan Erä-Veikkojen jahtipäällikkö Janne Välimäki.
- Satakuntalaisella luonteenlaadulla voidaan pitää suorastaan heikkouden merkkinä, jos tunnustaa olevansa voimaton peurojen kanssa. Rohkeasti yhteys metsästysseuraan ja yhdessä suunnittelemaan ratkaisuja, neuvoo Santra.
Keskusteluyhteys koetuksella
Peurojen määrä hipoo Varsinais-Suomen pohjoisosissakin sietorajaa. Täällä on alueita, joissa maanomistajilla ja metsästäjillä on kyllä vielä keskusteluyhteys, mutta keskustelu on varsin kovaäänistä. Peurakanta on päässyt pahimmilla paikoilla jo kaikkien mielestä aivan liian tiheäksi ja nyt sitä leikataan raskaasti.
- Virttaan Erä-Veikkojen alueella peuralupia saatiin ensi syksylle 50 prosenttia lisää. Sen pitäisi alkaa näkyä kannassa, Janne arvelee.
Jokaisessa metsästysseurassa pitäisi olla selkeästi nimetty yhteyshenkilö, johon maanomistaja voisi olla pulmien tullessa heti yhteydessä
Hyvääkin yhteistyötä voidaan aina kehittää ja parantaa. Santra heittää idean, jota kannattaa pohtia jo seurojen seuraavissa kokouksissa.
- Minusta jokaisessa metsästysseurassa pitäisi olla selkeästi nimetty yhteyshenkilö, johon maanomistaja voisi olla pulmien tullessa heti yhteydessä. Täälläkin alkaa olla viljelyksiä, joiden omistajat asuvat aivan muualla, eli he eivät välttämättä tunne lainkaan paikallista jahtiväkeä.
- Meillähän on aivan ihanteellinen tilanne, koska Janne tuntee täällä kaikki ja kaikki tuntevat Jannen.
