Ruotsalaisen Linan jahtikaveri on viiriäiskoira

Teksti: Kirsi Färm  Valokuvat: Lina Johansson  14.07.2020
Ruotsalainen Lina Johansson haluaa viettää metsässä aikaa mahdollisimman paljon.
Ruotsalainen Lina Johansson haluaa viettää metsässä aikaa mahdollisimman paljon.
Lina Johansson on 26-vuotias ruotsalainen metsästäjä, joka harrastaa ahkerasti oman viiriäiskoiransa kanssa. Kohde-eläiminä toimivat pääasiassa hirvet ja villisiat, joiden kannat ovat Ruotsissa vahvoja.
Johansson on kotoisin pienestä kylästä Ruotsista, Göteborgin ulkopuolelta

Metsästyskauden aikana käyn metsästämässä joka viikonloppu, Lina Johansson eli @linasofiaj kertoo.

Uskon, että ensi kaudella tulen olemaan ulkona vieläkin enemmänkin, sillä koulutan parhaillaan uutta koiraani ajometsästykseen. Se on yksivuotias saksalainen Deutscher Wachtelhund eli viiriäiskoira.

Harjoittelen koiran kanssa ahkerasti riistapoluilla, jotta olemme valmiita seuraavaan kauteen. Koira toimii villisialla, hirvellä ja ketuilla.

Etenemme metsässä koiran kanssa yhdessä, sillä viiriäiskoira tekee vain lyhyttä ajoa. Koen, että koiran kanssa voi luoda sen vuoksi vahvan siteen, ja se onkin yksi harrastuksen motivaattoreista - pidän siksi juuri eniten ajometsästyksestä. Se tunne, kun oma koira löytää tuoreet jäljet ja lähtee haukulle, on ihan uskomaton!

– Koulutan parhaillaan uutta koiraani ajometsästykseen, Johansson kertoo

Viiriäiskoira on ahkera jäljestäjä

Viiriäiskoira on ylösajava koira, joka haukkuu kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä. Hyvällä rodun edustajalla on huomattava kiinnostus jäljestämiseen.

Viiriäiskoira pyrkii ajamaan 15-20 minuuttia. Jos jahdattu eläin poistuu alueelta, koiran on lopetettava ajo ja palattava ohjaajan luo, Johansson selittää.

Ruotsissa viiriäiskoira ajaa ja jäljittää kaurista, kettua ja jäniselämiä. Kotimaassaan, kuten viime vuosina myös Ruotsissa, koiraa käytetään lisäksi villisian jäljestämisessä.

Villisikakannat ovat kasvaneet Ruotsissa ja ne aiheuttavat paljon ongelmia kotialueeillani. Siksi olemme panostaneet ruokinnalta metsästykseen omalla alueellamme, mutta autamme myös ystäviä heidän alueillaan. Ruotsissa voi metsästää yksivuotiasta villisikaa koko kesän ajan, ja käynkin kauden päätyttyä kytiksellä noin 1-2 kertaa viikossa. 

Istuessani passitornissa minut valtaa rauhallinen, sanoinkuvaamaton tunne

Käyn kyttäämässä villisikaa yksin. Istuessani passitornissa minut valtaa rauhallinen, sanoinkuvaamaton tunne. Istun vain hiljaa, eikä minulla ole muuta kuin vain aikaa nauttia luonnon kauneudesta.

Toisaalta oman suolansa harrastukseen tuovat samanhenkiset ystävät, joiden kanssa jaamme kokemuksia ja tulistelemme. Metsästysseuran porukka, jonka kanssa voi jakaa kaikenlaisia ​​tarinoita, tekee harrastuksesta hauskempaa. Joskus myös perheeni tulee mukaan. 

Perheeni ja ystäväni tukevat harrastustani, ja arvostavat riistalihaa. Perheeni jaksaa kuunnella tarinoita metsältä ja kannustaa, kun nuori koirani kehittyy koko ajan. 

Harrastus verenperintönä

Sain metsästyslupani kuusi vuotta sitten, mutta aloin tosissaan metsästää vasta kolmisen vuotta sitten. Alunperin minut innostu lajin pariin isäni, jonka isä ja sedät metsästivät, ja jatkavat harrastusta edelleen. 

Poikaystäväni suoritettua metsästyskortin saimme siitä kumpaakin kiinnostavan yhteisen harrastuksen. Metsästys yhdistää kiinnostukseni luontoon, villieläimiin, koirien kanssa touhuamiseen ja metsän tarjoamaan hyvään lihaan. Sanoisin, että metsästykseen on olemassa erilaisia ​​syitä, mutta ennen kaikkea minulla on intohimo tähän, enkä usko, että se koskaan tulee loppumaan. Rakastan tämän tyyppistä elämää, Johansson summaa.

Tyypillinen metsästyspäivä

Johanssonin metsästysmaille on kahden tunnin ajomatka, ja jahtipäivän ensimmäinen käskynjako alkaa aikaisin. Siksi hän pyrkii valmistautumaan mahdollisimman hyvin jo edellisenä päivänä. On varmistettava, että elektroniikka on ladattuna ja toimintavalmiudessa; radiopuhelimet, GPS-tutkat ja virtapankit. Lisäksi on myös tärkeää osata ennakoida sää ja pakata oikeat vaatteet: Ruotsissa on yleensä erittäin kylmä metsästyskauden aikana.

Automatka on jo osa metsästyspäivää; odotus kasvaa ja myös koira alkaa ymmärtää, että mukava jahtipäivä on tuloillaan.

Kokoonnumme seuran kanssa noin kello seitsemän aamulla. Juomme kahvit, valmistelemme koirat ja käymme läpi päivän säännöt. Sijoitamme kartalla ihmiset passipaikkoihin ja -torneihin. Päätämme, mitä koiraa käytämme ensin, ja miten koiranohjaajan tulisi käydä metsä läpi. Tarkistamme ampumasuunnat. Kun ulkona valkenee, kaikki siirtyvät asemiinsa ja koiranohjaaja ilmoittaa vapauttavansa koiran. Käytämme metsästysradiota, jotta voimme kommunikoida keskenämme koko päivän.

Lounastamme keskipäivän aikaan, ja kokoonnumme taas yhteen tulipaikan ympärille lämmittämään keittoa. Selvitämme seuraavan jahdin taktiikan ja valmistelemme uudet koirat. Metsästys lopetetaan yleensä noin kolmen aikaan iltapäivällä, kun alkaa hämärtyä. Onnittelemme kaatajia ja koiria, ja joku onnekas saa viedä hienon riistaeläimen kotiin.

 Evästauot ovat myös tärkeitä energian keräämiseen ja yhteishengen luomiseen: keitämme kahvia, teemme voileipiä ja tietysti myös koirat saavat pienen herkun. 

Oman suolansa harrastukseen tuovat samanhenkiset ystävät, joiden kanssa jaetaan kokemuksia ja luodaan uusia, tulistellaan ja hankitaan vahvat siteet.

GPS-seurantalaitteet aina mukana

GPS-seurantalaitteet ovat Ruotsissa yleistyneet nopeasti. Vaikka Johanssonilla on lähellä työskentelevä koira, hän käyttää GPS-seurantaa turvallisuuden vuoksi  joka kerta.

Mielestäni on tärkeää, että koirillamme on GPS:t, jotta mahdollisen onnettomuuden sattuessa löydämme koirat nopeasti. Tietysti tutkapanta kertoo myös sen, kuinka nopeasti ja miten kauas koira liikkuu ja mihin suuntaan riista kulkee, mutta en antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos koira vahingoittuisi metsästystilanteessa, enkä tietäisi, mistä sitä lähtisin etsimään. 

Saaliiksi saatu villisika paistuu myöhemmin grillissä.

Hirvillä ja villisioilla vahvat kannat

Metsästysseuramme on vuokrannut metsästysoikeuden  maanomistajalta. Tämä on yleinen tapa Ruotsissa. Metsäsoikeuden lisäksi tarvitsemme myös valtion metsästysluvan. Mielestäni järjestelmä on yksinkertainen ja se toimii hyvin.

Maanomistajalla on omalla maallaan metsästysoikeus, ja hän voi halutessaan siirtää tai vuokrata metsästysoikeuden muille. Joskus metsästystä voidaan rajoittaa toki muilla säännöksillä myös aluekohtaisesti.

Ruotsi on riistamaana hyvin pitkä ja kattava; tiedän, että jotkut metsästäjät vuokraavat alueita muualtakin kokeakseen erilaisia maastoja ja metsästääkseen erilaista riistaa.

Itse metsästän enimmäkseen hirviä, kauriita ja villisikoja, koska niiden kannat ovat alueellamme hyvin vahvat. Suurin osa seuramme koirista soveltuu näiden eläinten metsästyksen. 

Metsästämme myös paljon jäniselämiä ja kettua, niitä on alueella paljon. Kettujahti estää tautien, esimerkiksi kapin leviämistä.

Ruotsi on pitkä maa, kuten Suomikin, ja sen eri osissa metsästyskausi alkaa eri aikoihin. 

Yhden vuoden ikäistä villisikaa saa metsästää ympäri vuoden. Mutta odotetuin päivä on 16. elokuuta, jolloin pääsen hiipimään kaurispukkia pellolle. Lokakuun ensimmäinen on myös tärkeä päivä, sillä silloin saamme alkaa käyttää koiria kaurisjahdissa.

Lokakuun toinen maanantai on todella tärkeä päivä alueellamme; saamme alkaa metsän kuninkaan, hirven, metsästämisen.

– Kausi päättyy meillä 15. maaliskuuta, ja se on viimeinen päivä, kun kettua saa metsästää koiralla. 

Ruotsissa on olemassa lisäksi myös paljon muita erilaisiin päivämääriin sidottuja metsästyssääntöjä ja -aikoja. Itse pidän sitä erittäin hyvänä, että laki suojaa eläimiä pariutumisen ja vasomisen aikana, Johansson kertoo.

Rakas perintöase ja ahkeraa harjoittelua

Asekaapistani löytyy sekä kiväärejä että haulikoita. Kiväärinä minulla on nyt Tikka T3x Lite Adjustable, .308Win, koska se on kätevän kevyt. Olen todella tyytyväinen ostokseeni. Se on laadukas ase hyvällä hinnalla.

Optiikkana minulla on Kite 1,6-10x42. Se on edullinen mutta laadukas kiikari. Hankin Tikkaan pikakiinnikkeet, koska ostan Aimpoint-punapistetähtäimen pian. Sitten minulla on mahdollisuus vaihtaa kiikaria helposti riippuen siitä, mitä haluan metsästää.

Haulikkona käytän yleensä isältäni perimää Pietro Berettaa, jonka hän puolestaan ​​peri isältään. Minulla ei ole aikomustakaan ostaa uutta haulikkoa, koska perintöaseilla on niin hieno historia ja henkilökohtainen tunnearvo. Sen sijaan aion investoida pian yksinkertaiseen haulikko-optiikkaan.

Ruotsalaisessa metsästäjätutkinnossa painotetaan ammuntaharjoittelun tärkeyttä

Harjoittelen kivääriammuntaa ympäri vuoden joko sisällä simulaattorilla, tai ulkona 80 metrin pituisella hirviradalla, älgbanalla. Keväällä ja kesällä yritän treenata savikiekoilla ja haulikolla niin paljon kuin vain ehdin. Jos en metsästäisi, uskoisin harrastavani aktiivisesti urheiluammuntaa, mutta valitettavasti minulla ei ole aikaa siihen juuri nyt.

Sanoisin, että Ruotsissa metsästäjät ovat kyllä kiinnostuneita harjoittelemaan ampumista. On ylläpidettävä taitoa, jotta varmistaa hyvät riistalaukaukset. Se onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita meille teroitetaan metsästäjäkoulutuksessa. 

Koirien käyttö erittäin suosittua Ruotsissa

Metsästysseurassani on monenlaisia koiria, jotka toimivat eri tavoin. Hirvikoira pysäyttää eläimen. Kauriskoirat ajavat. Väittäisin, että koirien käyttö metsästyksessä on meillä erittäin suosittua. Lähes kaikilla metsästäjillä on koira.

Ruotsissa yleisimmät metsästyskoirat ovat mielestäni mäyräkoira ja dreeveri. Myös erittäin suosittuja ovat erilaiset vainukoirat (stövare), viiriäiskoira, harmaa norjanhirvikoira, jämtlanninpystykorva ja karjalankarhukoira.

Nykyaikana on suosittua pitää monipuolista koiraa, jotta myös metsästys olisi mahdollisimman monipuolista. Kuten kerroin, Ruotsissa villisikojen määrä on lisääntynyt huomattavasti, joten myös koirien on mukauduttava siihen.

 

Nuoria mukaan seuraan

Ruotsalaiset nuoret ovat yhä enemmän ja enemmän kiinnostuneita luonnosta ja metsästyksestä. On hyvä saada seuroihin uutta verta. Tietysti tarvitsemme aina kokenutta porukkaa, mutta myös nuorten innovatiivinen ajattelu on tärkeää metsästyksen kehitykselle ja harrastuksen eteenpäin viemiselle. Yhtä lailla myös tulevaisuudessa tarvitaan aktiiveja, jotka rakentavat passitorneja, kouluttavat koiria, vetävät raskaita eläimiä metsästä. Mielestäni nuoret ovat erittäin sitoutuneita tähän harrastukseen.

Metsästyksestä tietämättömien keskuudessa voi olla helposti väärä käsitys harrastuksesta, ja toivon, että aktiiviset nuoret voivat auttaa osoittamaan muille, että metsästys ei ole pelkästään eläinten ammuntaa. Se on hieno harrastus sekä tärkeä osa yhteiskuntaa. Metsästys on ollut elinehto jo vuosikausia.

Paljon on vielä koettavaa

Johansson haluaa ehdottomasti käydä ulkomailla metsästämässä ja oppimassa lisää muista eräkulttuureista. 

En tiedä vielä paljoakaan suomalaisesta metsästyskulttuurista. Olisi kyllä mielenkiintoista ymmärtää enemmän sitä, miten teillä asiat hoidetaan. Tiedän ainakin sen, että teillä elää kaunis hirvieläin, valkohäntäpeura.

Tällä hetkellä olen kiinnostunut Puolasta ja sen naapurimaista. Haluaisin nähdä, kuinka suuri punapeurapopulaatio maassa on. Minulla on ystäviä, jotka käyvät metsällä Puolassa, ja he saavat määrän kuulostamaan hämmästyttävän suurelta.

Afrikka on iso unelma, tietenkin. Ei vain käydä metsästysmatkalla, vaan myös että näkisi kaikki ne isot upeat eläimet ihan elävinä. Se tulee tekemään minuun todennäköisesti suuren vaikutuksen.

Aion jatkan metsästämistä vielä monta vuotta. Haluan jakaa tämän harrastuksen myös tulevalle perheelleni. Unelmani olisi saada enemmän metsästyskoiria, ja rakentaa talo maaseudulle, jossa voisin metsästää perheen ja ystävien kanssa vielä monien vuosien ajan.

Seuraa Linaa Instagramissa 

@linasofiaj

 

JAHTIMEDIA MAAILMALLA
Juttusarjassa tutustutaan eri maiden metsästäjiin ja heidän metsästyskultuureihin.

Viiriäiskoiria on Suomessa melko harvinainen rotu, mutta melko yleinen muun muassa Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa. Sitä kasvatetaan ainoastaan metsästäjille ylösajaviksi ja monipuolisiksi metsästyskoiriksi.

  • Uros: 46–54 cm.
  • Narttu: 44–52 cm.
  • Paino: 18–25 kg. Nartut ovat hieman uroksia kevyempiä.

Nimestään huolimatta viiriäiskoiran käyttötarkoitus ei ikinä ole ollut viiriäisten metsästys.  Viiriäiskoira polveutuu ylös ajavista ja noutavista koirista joita on vuosikymmeniä käytetty pienriistan metsästykseen Saksassa. 

Viiriäiskoiralla on yleensä luonnollinen taipumus noutamiselle. Se menee mielellään veteen ja on taitava ja kestävä uimari. Harjoituksella ja koulutuksella siitä saa hyvän noutajan, sekä maalla että vedessä.

Viiriäiskoira on oppivainen, yhteistyökykyinen ja luontaisen kiinnostunut jäljistä. Sillä on kaikki edellytykset hyväksi jälkikoiraksi esim. sorkkaeläinten jäljestyksessä. Viiriäiskoira on myös nopea ja riittävän terävä saavuttamaan, ottamaan kiinni, sekä pitää kiinni ja/tai haukkuen pysäyttää haavakko. Jotkut koirat myös haukkuvat löydettyään kuolleen eläimen.

Pelkäksi seurakoiraksi viiriäiskoiraa ei ylipäätänsä suositella, koska sen on päästävä purkamaan energiaansa ja sillä on vahva metsästysvietti. Jos kuitenkin on etsimässä koiraa joka tulee sekä metsästys- että seurakoiraksi, niin silloin voi viiriäiskoira on hyvä valinta.

Lähde: http://www.wachtelhundklubben.fi/kerho/viiriaiskoira

Ehdota kiinnostavaa haastateltavaa maailmalta jahti <ät> metsastajaliitto <piste> fi