Seuraa hautovaa sorsaa suorassa lähetyksessä

Teksti: Veli-Matti Pekkarinen ja Anna Grenfors  15.05.2019
sorsanpesä
Suorassa lähetyksessä seurattu sorsan keinopesä tuotti maailmalle 10 pirteää pikkupoikasta. Pesä on nyt hiljentynyt.
Metsästäjäliitto on asettanut yhteistyössä A-Aidat Oy:n kanssa livekameran kuvaamaan hautovaa heinäsorsanaarasta. Seuraa pesinnän edistymistä ja poikasten kuoriutumista suorassa lähetyksessä.

Sorsanpoikaset kuoriutuivat maanantaina 20.5. aamun tunteina, ja 10 untuvikkoa lähti pesästä reippain loikin vähän ennen puolta päivää. Pesä on nyt hiljentynyt. Pesinnän loppuhuipentumaa seurasi laaja katsojajoukko, ja tapahtuma herätti keskustelua myös some-kanavissa. Kiitos kaikille katselijoille!

Katso video sorsanpoikasten pesästä lähdöstä täältä.

 

Tästä sorsalive-lähetykseen

 

Naaras hautoo Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoidonpäällikön Ere Grenforsin asettamassa putkimallisessa keinopesässä kantahämäläisellä lintukosteikolla. Sorsaemon haudontaurakka kestää noin 26 vuorokautta, ja kameran asentamisen aikaan haudonta on loppusuoralla. Kuoriutumisen odotetaan tapahtuvan viikon 21 alkupuolella.

Ruokailu iltaisin, kuoriutuminen aamulla

Emo käy ruokailemassa joka ilta noin kello 20–22 välisenä aikana. Ennen lähtöään se tarkastaa kaikki munat ja peittelee ne untuvilla turvatakseen lämmön säilymisen. Palattuaan takaisin emo siirtää untuvat pesän reunoille, kääntelee munia ja vaihtaa niiden järjestystä, jotta hautomisolosuhteet olisivat kaikilla tasaiset.

Kun poikaset kuoriutuvat, mahdollisesti viikon 21 alkupuolella, se tapahtunee varhaisen aamun tunteina tai aamupäivän aikana. Aikaisempina vuosina kyseisen pesän poikaset ovat kuoriutuneet pian auringon nousun jälkeen kello 04–06 tienoilla.

Kuoriutumisen odotetaan tapahtuvan viikon 21 alkupuolella.

Kuoriuduttuaan poikaset kuivattelevat muutaman tunnin, ja pesässä alkaa näkyä enenevässä määrin liikettä ja pienten päiden pilkistelyä. Kun lähdön hetki koittaa, emo lennähtää ulos pesästä ja alkaa uida edestakaisin pesän ympärillä. Se vaikuttaa hiukan hermostuneelta ja voi kutsua poikasia äänellään. Poikaset keräävät rohkeutta ja hyppäävät lopulta kotilampeen, toiset rohkeammin, toiset epäröinnin jälkeen. Mitä kauemmin pesueen lähtö kestää, sitä hermostuneemmaksi emo käy, sillä lammen keskellä poikue on turhan hyvin näkyvillä.

Heti kun koko pesue on saatu ulos putkesta, emo johdattaa lapsosensa kiireesti rantakasvillisuuden suojaan ruokailemaan.

Kesällä 2018 samasta tuubipesästä kuoriutui 12 poikasta. Riistakameran kuvassa näkyy pesän tuntumassa emo ja yksi pikkupoikasista. (Kuva: Ere Grenfors)

Mikä ihmeen putkipesä?

Livekameran kuvaama sorsa hautoo heinillä täytetyssä, tuubimallisessa keinopesässä, jollaisia metsästäjät asettavat kosteikoille sorsien pesimämenestyksen parantamiseksi. Sorsien keinopesien käyttö on lisääntynyt Suomessa tämän vuosikymmenen aikana merkittävästi.

– Putkipesä rakennetaan heinällä vuoratusta, metrisestä kanaverkkoputkesta. Veden yläpuolelle asennetut pesäputket suojaavat pesueita maapedoilta ja antavat suojan muun muassa suurten lokkilintujen, varisten ja harakoiden ryöstelyltä, kertoo Metsästäjäliiton aluekouluttaja Veli-Matti Pekkarinen.

– Maapesien onnistumisprosentti jää usein alle kymmeneen, mutta pesäputkissa pesinnät onnistuvat yli 80 prosentin todennäköisyydellä, Pekkarinen valottaa.

Sorsien keinopesien käyttö on kustannustehokas riistanhoitomuoto, joka lisää nopeasti suosiotaan.

Pesäputkissa pesinnät onnistuvat yli 80 prosentin todennäköisyydellä.

Keinopesä parantaa pesimämenestystä

Keinopesien, putkipesien tai niin sanottujen pesätuubien yleistymisen taustalla ovat havainnot vesilintukantojen supistumisesta ja poikastuotannon laskusta.

– Suomeen lisääntymään muuttaneet sorsalinnut saavat yhä harvemmin lentokykyisiä poikueita, ja samalla onnistuneiden poikueiden koko on laskenut. Toisin sanoen maahamme muuttaa pienenevä määrä lisääntymisikäisiä lintupareja, ja samaan aikaan niiden kyky ja mahdollisuudet saada normaalikokoisia poikueita vähenee, toteaa Pekkarinen.

Kehitys johtaa vesilintujen kokonaiskantojen laskuun ja tiettyjen lajien häviämiseen epäsuotuisimmilta lisääntymisalueilta kokonaan.

– Vastaavanlainen kehitys on havaittu eri puolilla maailmaa. Vesilinnuston, ja linnuston yleensä, on havaittu taantuneen huolestuttavissa määrin. Syitä eri lajien ja lajiryhmien taantumiseen on haettu elinympäristöjen muutoksista, ilmastonmuutoksesta, ihmishäirinnästä, peto/saalis -suhteesta sekä monista muista tekijöistä. Todennäköisintä on, ettei yhtä selittävää tekijää löydy, vaan kantojen taantuminen johtuu osatekijöiden summasta, sanoo Pekkarinen

Tilanteen parantamiseksi on tarpeen lisätä tutkimusta ja havaittujen negatiivisten tekijöiden minimoimista. Näiden toimien lisäksi tarvitaan aktiivisia riistanhoitajia.

– Tervetuloa mukaan sorsanpesäntekijöiden joukkoon, kannustaa Pekkarine

Info
Lisää tietoa Facebook-ryhmästä

Lisätietoja sorsanpesien käytöstä ja kokemuksista saat Facebook-ryhmän Sorsanpesäntekijät kautta.

Tervetuloa ryhmään!