Riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta säädetään riistavahinkolaissa. Tällä hetkellä valtio korvaa ainoastaan hirvieläinten ja suurpetojen aiheuttamia vahinkoja.
Tiedot korvaushakemuksista ja niiden hyväksynnästä tai hylkäämisestä kerätään maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämään riistavahinkorekisteriin, joka on viranomaisten työkalu.
– Esimerkiksi poikkeuslupien käsittelyä varten saamme riistavahinkorekisteristä tietoa siitä, minkälaisia vahinkoja kyseisellä alueella on tapahtunut. Rekisteristä saa koostettua tilastoja vahingoista, ja siitä on hyötyä myös vahinkojen ennaltaehkäisyyn. Rekisteri toimii historian kirjana, josta voi myöhemmin katsoa, minkälaisia vahinkoja on ollut alueittain tai lajeittain, selventää julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta.
Ministeriön rekisteri ei kuitenkaan ole koko totuus, etenkään suurpetojen kohdalla. Osa vahingonkärsijöistä hakee korvauksen omasta vakuutuksestaan. Osa ei hae korvausta ollenkaan, jolloin syynä voi olla esimerkiksi piintynyt olettamus, että korvauksia ei makseta hakemuksista huolimatta.
– Rekisteriin kirjataan vain korvausjärjestelmän piirissä olevat vahingot, ja on paljon tilanteita, joissa vahingon kärsijä ei halua hakea korvausta. Vakuutusyhtiöiden korvaukset ovat salassa pidettävää tietoa, Härkönen toteaa.
Uutisointia tilastojen luvuilla
Vaikka huolellisesti laaditussa poikkeuslupahakemuksessa alueen kaikki vahingot tulisivatkin riistakeskuksen tietoon, on tietojen puutteellisuudesta harmia median julkaistessa uutisia petovahingoista. Uutiset tehdään tilastojen perusteella, ja haastatteluissa riistahallinto viittaa aina petovahingoissa viralliseen tietoon.
Riistavahinkorekisterin mukaan susien aiheuttamista koiravahingoista oli tehty viime vuonna 37 hakemusta, joista viisi hylättiin. Hylkäys ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö kyseessä olisi ollut peto, vaan korvaussumma on esimerkiksi jäänyt alle omavastuun, joka on 170 euroa. Eli myös tilaston tulkintataitoa vaaditaan. Sosiaalisessa mediassa julkaistaan yksityishenkilön ylläpitämää listaa, jossa on kirjattu susien aiheuttamat koiravahingot. Tapaukset on ylläpitäjän mukaan varmistettu koiran omistajalta tai alueen yhdyshenkilöiltä. Tässä listassa koiria on 54.
– Kaikki koiranomistajat eivät ymmärrä, että korvausjärjestelmää kannattaa käyttää. Valtion korvaus on usein vakuutusyhtiön korvausta parempi – metsästyskäytössä olevan koiran minimikorvaus on käytännössä 3 500 eurosta ylöspäin, toteaa Härkönen.
Nautavahinkojen ero viisinkertainen
Vuodelta 2021 virallinen totuus susien tappamista naudoista on 9 hakemusta, jotka sisälsivät 11 eläintä, ja näistä seitsemän päätä korvattiin. Samaisena vuonna yksistään Rantsilassa yhdellä tilalla löydettiin susien jäljiltä 32 kuollutta lihanautaa ja kadoksiin jäi reilu kymmenen eläintä. Epävirallinen totuus susien tappamista naudoista viime vuodelta on siis viitisenkymmentä päätä.
– Toki meidän viranomaisten pitäisi sivulauseessa kertoa medialle, ettei riistavahinkorekisteri kerro kaikkea. Pitää kuitenkin muistaa, että on myös toinen sivulause vahinkojen todenperäisyydestä. Onko petovahinko tarkistettu ja mitä tarinoille tapahtuu matkan varrella. Aukotonta tarinaa ei yleensä ole, Härkönen painottaa.
Suurpetovahingon todentaminen tapahtuu kuitenkin samalla tavalla, lähtipä korvaushakemus valtiolle tai vakuutusyhtiöön. Vahingosta tulee ilmoittaa viipymättä vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka järjestää viipymättä maastotarkastuksen. Siinä tarkastetaan vahinkopaikka ja vahingoittuneet eläimet sekä määritellään vahingon aiheuttaja.
Tarkastukseen osallistuu käytännössä aina myös paikallinen riistakeskuksen valtuuttama suurpetoyhdyshenkilö. Maaseutuviranomainen laatii vahingosta arviokirjan, johon liitetään suurpetoyhdyhenkilön lausunto. Kun vahingon kärsijä hakee korvausta, voidaan arviokirjaa käyttää korvausarvioinnin perusteena, riippumatta siitä mikä taho on maksaja.
Rantsilan nautavahinko tapahtui Aapeli Kokkosen tilalla, jossa naudat laiduntavat suurilla luonnonlaitumilla. Hän kertoo hakeneensa korvauksen vakuutuksesta, koska valtion korvaus ei vastaa vahinkoa. Korvausta varten tilalla tehtiin vahinkotarkastukset jokaisesta eläimestä.
– Tiedän myös muutamia muita pienempiä tapauksia, joissa susien tappamista naudoista on haettu korvaus vakuutuksista, Kokkonen kertoo.
