Kevätaamu on vielä viileä, kun Meri-Lapin Torniossa asuva metsästäjä Risto Virtanen suuntaa kotirantaansa. Joella käy vilkas liike, kun telkät viipottavat veden yllä. Yksi niistä sujahtaa vauhdilla pönttöön – telkkä on löytänyt kotiin.
Virtanen on asunut koko ikänsä meren äärellä, Liakanjoen laskualueen tuntumassa.
– Tässä lähimaastossa pönttöjä on ripoteltu joen varsille, rantametsiin ja saarille. Telkkänaaras palaa usein samaan, hyvin rakennettuun ja oikein sijoitettuun pönttöön vuodesta toiseen – jopa kymmeniksi vuosiksi, jos se pysyy hengissä ja pesä kunnossa, Virtanen kertoo.
Paikkoja, mihin palata
Virtasen telkkätalotehdas syntyi vuonna 2021. Sen jälkeen pönttöisännän tittelin omaksunut Virtanen on soitellut sahaansa tuhansia tunteja ja kuskannut kilometritolkulla lautaa ja tarvikkeita pitkin Suomea, jotta telkille olisi paikkoja, mihin palata pesimään.
– Alun perin tämän piti olla sadan pöntön tempaus, mutta homma lähti heti lapasesta, kun menin hölmönä sanomaan, että laitetaan nolla perään. Seuraavana vuonna pönttöjä tehtiin tuhat ja tänä kesänä niitä on jo 5000.
Aluksi Virtanen rakensi pöntöt valmiiksi verstaallaan ja jakoi ne eteenpäin. Nykyisin hän esivalmistaa osat, jotta kuka tahansa voi koota pöntön itse. Hän järjestää pönttötalkoita yhdessä tapahtumajärjestäjien kanssa ja toimittaa materiaalit paikan päälle. Talkoissa pöntöt kootaan ja kuumakäsitellään kestävyyden parantamiseksi. Lopuksi ne numeroidaan ja kirjataan Virtasen ylläpitämään Google Maps -karttaan.
Virtasen mukaan talkoiden kohokohta on usein juuri kuumakäsittely.
– Kyllä siinä on kaikilla hymy herkässä, kun itse tehdyn pöntön pintaan alkaa tulla kuvioita. Sellaisen pöntön huoltoon ihmiset sitoutuvatkin parhaiten, Virtanen tuumii.
Virtasen valtakunnallinen tempaus on kerännyt kaikenikäisiä osallistujia: nuorimmat ovat olleet viisivuotiaita ja vanhin 94-vuotias.
– Kyllä näitä tapahtumia pitää järjestää niin, että mahdollisimman moni voi osallistua – ja pysähtyä pohtimaan vesilintujen tilannetta.
Pöntöt ovat osallistujille maksuttomia, mutta jokainen sitoutuu huolehtimaan omastaan.
– Pelkkä ripustaminen ei riitä. Pöntöt pitää tarkistaa ja huoltaa pesimäkauden ulkopuolella, jotta ne pystyvät turvallisina ja houkuttelevina myös tuleville pesijöille.
Virtanen ynnää, että tuhanteen telkänpönttöön kuluu yli kuusi kilometriä lautaa, 40 000 ruuvia, sata neliötä kattovaneria ja 200 kiloa kuiviketta – ajokilometrejä unohtamatta. Kun kaiken kertoo viidellä, kivutaan jo huimiin summiin.
Projektiin on lähtenyt mukaan laaja joukko toimijoita.
– Kaupungit ja kunnat, riistanhoitoyhdistykset, metsästysseurat, lintuharrastajat, partiolaiset, kauppiaat ja sahaliikkeet ovat kaikki kantaneet kortensa kekoon. Yhteistyö moninkertaistaa vaikutukset luontoon ja vesilintukantoihin, Virtanen kiittelee.
Pönttöverkosto kattaa jo lähes koko Suomen Hangosta Nuorgamiin ja Ilomantsista Kilpisjärvelle. Katse on kuitenkin suunnattu jo eteenpäin.
– Seuraava tavoite on 10 000 pönttöä – mutta siihen tarvitaan jo enemmän tekijöitä. Kyllä minä toivon, että mukaan löytyisi muitakin pönttöpökkelöitä.
Suomi on vesilintujen kätilöopisto
Metsästäjäliiton Veli-Matti Pekkarisen mukaan Virtasen hanke on poikkeuksellinen niin mittakaavaltaan kuin vaikutuksiltaan. Se osoittaa, miten yhden ihmisen idea voi kasvaa valtakunnalliseksi luonnonhoitotyöksi, jolla on vaikutusta koko Euroopan vesilintuihin.
– Riston työ on lisännyt pesäpaikkoja ja vahvistanut ihmisten luontosuhdetta. Kun omatekoinen pönttö roikkuu mökkirannassa, kiinnostus vesilintuihin ja niiden elinympäristöihin kasvaa aivan uudelle tasolle, Pekkarinen visioi.
Pesäpöntöt ovat telkälle tärkeitä, sillä laji on kolopesijä ja luonnollisista pesäpaikoista on pulaa. Hyvin sijoitettu ja hoidettu pönttö saa usein asukkaan, parantaa poikastuotantoa ja vahvistaa paikallista kantaa. Samalla vaikutukset ulottuvat myös muihin vesilintuihin, kun vahvempi telkkäkanta tasaa pienpetopainetta.
– Pöntöt ovat tärkeä osa vesilintukantojen hoitoa, mutta niiden rinnalle tarvitaan elinympäristöjen kunnostusta, vieraslajien torjuntaa ja vastuullista metsästystä.
Pekkarinen kutsuu Suomea vesilintujen kätilöopistoksi.
– Suuri osa Euroopan vesilinnuista syntyy täällä, sillä kymmenet tuhannet järvet ja kosteikot tarjoavat elinympäristöjä, joita muualla on vähemmän. Tämä korostaa myös vastuutamme: jos pesimäolot Suomessa heikkenevät, vaikutukset näkyvät laajasti koko Euroopassa.
Pekkarisen mukaan Virtasen esimerkki muistuttaa, että luonnonhoito on joukkuepeliä.
– Yksittäisen ihmisen panos on tärkeä, mutta yhdessä tekemällä vaikutukset moninkertaistuvat, Pekkarinen toteaa.
Virtanen itse kannustaa ottamaan hankkeesta mallia ja tarttumaan toimeen. Toimintatapa on hioutunut vuosien varrella selkeäksi, ja pönttöjen mitat, sapluunat ja käytännöt ovat valmiina.
– Kuka tahansa voi lähteä mukaan. Tätä on helppo monistaa, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.
Uusia tekijöitä ja talkoita onkin jo ilmestynyt eri puolille Suomea.
– Juuri siinä piilee tämän työn tulevaisuus, Virtanen summaa ja sulkee vasta rakennetun telkäntalon kannen.
Kevät on jo pitkällä, Liakanjoelta kantautuu telkkäparin kirkas vihellys. Jossain pesässä elämä on taas alkanut.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.
