Kun metsästetään talvisilla alueilla paikoissa, joissa nykytekniikasta ei välttämättä ole hyötyä, on hyvä pitää perusasiat mielessä: turvallisuus, suojautuminen ja suunnistustaito. Suksen jälki peittyy muutamassa minuutissa. Kännykän tolpat ja pistorasia ovat kadoksissa.
Ennen pyyntiä
Paperitöitä riittää ennen pyyntiin pääsyä. Luvat paitsi metsästykseen, myös aseiden kuljettamiseen moottorikelkalla paikasta A paikkaan B pitää anoa ja saada. Valtion mailla ei ole ihan sama, miten ja missä liikutaan. Tällä kertaa asia järjestyi Kaamasmukasta Kaktsavarrin erämajojen ystävällisen isännän Olavi Sombyn kautta.
Ensimmäisen jahtipäivän aamuna moottorikelkka tuplarekineen odotti lähtövalmiina. Kuuden miehen ja kolmen koiran kuljettaminen erämaahan varusteineen ei käy ihan kättä heilauttamalla. Kiirettä ei kuitenkaan pidetty. Riekon pitää antaa rauhoittua kieppiinsä – sanottiin. Äijät ja koirat ensimmäiseen rekeen, sukset ja sauvat toiseen.
Hiihtäminen palkitaan
Pyynti alkoi tunturikoivikkojen täyttämästä kurusta, jossa hanki ei todellakaan kantanut. Miestä suksineen se kannatteli vielä jotenkuten, mutta koirat menivät pohjia myöten.
Ensimmäisenä päivänä riekot olivat erittäin arkoja eivätkä kestäneet seisontaa juuri lainkaan. Kaikessa kuitenkin kova työ palkitaan. Puurajan reunalla tunturissa oli mahtava hiihtää. Koirien oli kepeä kulkea ja hakea lintuja, ja linnutkin kestivät seisontaa.
Jälleen kerran ensikertalainen joutui opettelemaan kaiken kantapään kautta. Riekon noustessa kiepistä ja lähtiessä lentoon oli ampuma-asento usein hyvinkin epävarma, rinne oli jyrkkä tai ase ei ollut valmiina. Jokusen kerran oli mies takapuolellaankin, sukset taivasta kohden ristissä.
Lintuja kuitenkin löytyi, ja jokunen saatiinkin. Parven lähtiessä sitä yritettiin seurata ja samalla törmäiltiin uusiin lintuihin.
Koko ajan liikettä
Koiranohjaajamme oli kovakuntoinen tyyppi ja koirat huippukunnossa. Ohjaaja liikkui lumella kepeästi ja uskoi lintuja löytyvän aina, jos mies vain jaksaa. Yksinkertaisen filosofian kruunasi karkeakarvaisten saksanseisojien korkea taso. Lue lisää saksanseisojien pentukoulutuksesta kohti toimivaa metsästyskoiraa.
Tärkeä neuvo seisonnalle mentäessä oli, että suksen pitää koko ajan pitää pientä ääntä. Vaikka paikallaan teputtaen. Jos liike pysähtyy, linnut karkaavat ennen ampumahollia. Ja jos tuoreet riekon jäljet hangella näkyvät, ase kannattaa ottaa selästä aina. Varmuuden vuoksi. Ja ne sauvat kainaloon…
Metsästäjämaisterin jälkimaku
Talvinen riekkojahti jättää jäljen. Aurinko lämmittää mukavasti, pyynnissä on kiireetön tahti. Jälkimaku elämän ensimmäisen riekon jälkeen maistuu jekulta. Lintu on valkoinen ja puhtaampi kuin hanki. Kaunis päkättäjä on joutunut eräksi.
Jotain lumoavaa siinä on, kun täysin virheettömän hangen alta, aivan jaloista, nousee yllättäen kuin aave valkoinen erämaalintu, pörhistelee höyheniään ja pölähtää kevyen ripeästi lentoon. Aurinko maalaa taivaan kullaksi kevyen viiman hivellessä poskia. Pitkän hiihdon jälkeen odottaa sauna ja kylmä Metsästäjän juhlaolut. Jätkät lauteilla, yhdessä.
Illalla päivän tilanteet käydään yksityiskohtaisen tarkasti läpi ja nautitaan kermaista riekonrintaa. Koiria kehutaan. Metsämiesten turina täyttää tuvan ja suunnitellaan tulevaa päivää, kierrettävää jänkää, porkattavaa tunturia. Statukset ovat jääneet kauas kiireisiin kyliin.
Siinäpä se on eränkäynnin koko historia, yhdessä hetkessä. Tällaista on pyyntimiehen kaipuu.
Riekko on pohjoisen asukiksi mielletty, teertä pienempi kanalintu, joka ilahduttaa tunturin kulkijaa ”vanhan miehen” naurunremakallaan.
Riekko on arvostettu saalis erityisesti seisovien lintukoirien harrastajien keskuudessa. Saalismäärä vaihtelee vuosittain melko paljon, koska kannat vaihtelevat voimakkaasti.
Kannan kokoon vaikuttavat muun muassa talven ja pesimäajan sääolosuhteet sekä myyräkantojen mukana vaihteleva petomäärä. Pyynti tapahtuu yleensä seisovalla tai karkottavalla koiralla. Riekkoa voi pyytää ilman koiraa haulikon kanssa kulkien. Kolmessa pohjoisimmassa kunnassa paikalliset asukkaat saavat pyytää riekkoja myös linnun kulkureitille asetettavin ansalangoin, millä on pitkät perinteet.
Katso riekon tarkemmat metsästysajat ja -paikat Riistakeskuksen sivuilta.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 01/2014. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta.
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.
Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
