Jahti seuraa varsinaissuomalaisen Saviaho-nimisen riistapellon kasvua vuoden ajan. Sarjan kolmannessa osassa keskitytään kasvukauden aikaiseen lannoitukseen ja tuholaistorjuntaan.
Poikkeukselliset olosuhteet
Kesä 2019 on ollut Etelä-Suomessa pääsääntöisesti erittäin haastava riistapeltoviljelyyn. On ollut kuivaa ja kaalikasveja tuhoavien kirppojen määrä on ollut erittäin suuri. Ammattiviljelijät ovat paikoin joutuneet ruiskuttamaan tuhohyönteisiä rypsi- ja rapsikasvustojaan yli viisi kertaa kesän aikana, ja silti kasvusto on saattanut tuhoutua lähes kokonaan. On selvää, että riistapeltojen kaalikasvit ovat olleet hätää kärsimässä, sillä pääsääntöisesti ruiskutukset niillä jätetään kokonaan tekemättä.
Saviahon riistapeltokin kärsi heti kylvöjen jälkeen kuivuudesta hyvin pitkään. Kun runsaampia sateita vihdoin heinäkuun toisella viikolla saatiin, oli mahdollisuus kasvuston hyvään onnistumiseen jo menetetty. Myöhään itäneet siemenet jäivät syväjuuristen rikkakasvien toisen aallon jalkoihin, ja nekin yksilöt, jotka selvisivät, saivat niskaansa poikkeuksellisen runsaan kirppa-armeijan.
Saviaho ruiskutettiin tuholaisia vastaan heinäkuun puolessa välissä, mutta vahinkoa oli jo ehtinyt tapahtua. Kaiken lisäksi kirppainvaasio ei hellittänyt kuin pieneksi hetkeksi. Toista ruiskutusta ei ehditty tekemään, joten kaalikasvit lähestulkoon tuhoutuivat sitä mukaa, kun niitä pinnalle tuli.
Onnistuneitakin lohkoja
Onneksi tuho ei ollut täydellistä, ja Saviahonkin neljältä kasvulohkolta löytyy alueita, joilla kasvusto on aivan kelvollista.
Öljyretikka, joka oli tarkoitus paalata ennen syyskylvöseoksen kylvämistä, kärsi ennakko-oletuksista poiketen eniten. Kasvusto oli todella kituisaa ja kirppojen turmelemaa. Retikkalohkon biomassa oli niin pieni, että sitä ei kannattanut paalata ollenkaan. Kasvusto päätettiin lautasäkeellä elokuun alussa ja lohko valmisteltiin odottamaan Syyskylvö Dianaa. Lautasäes paljasti kitukasvuisuuden syyn; maa oli rutikuivaa yli 10 sentin syvyydelle asti.
Suojaviljaan kylvetty Riistalaidun Diana on onnistunut olosuhteisiin nähden hyvin. Apilanurmi on menestynyt harvan vehnän suojassa, ja kasvustosta riittää paljon syötävää jo tälle syksylle. Parhaimmillaan se tulee olemaan ensi kesänä, kunhan vain talvehtiminen onnistuu.
Vaikeissa kasvuolosuhteissa viljelykierron merkitys korostuu
Hirvi Diana on kärsinyt kesän olosuhteista todella paljon, mutta sitäkin on varjoisassa ja kosteammassa metsänreunassa asiallinen kasvusto. Valitettavasti onnistunut alue on hyvin pieni, joten kovin pitkäikäistä hirvimagneettia siitä ei tänä vuonna saada. Kasvusto katoaa parempiin suihin todennäköisesti jo ennen metsästyskauden alkua
Peura-Kauris Diana on monipuolisesta siemenrepertuaaristaan johtuen tasaisen varma suorittaja huononakin vuotena. Tietyt kaalikasvit siitäkin kasvustosta ovat tuhoutuneet kokonaan, mutta seoksen muut kasvit paikkaavat vajetta onnistuneesti.
Viljelykierto pelastaa
Taas kerran, kun olosuhteet olivat kasvukaudella haastavat, korostui viljelykierron merkitys myös riistapelloissa. Jos koko Saviaho olisi kylvetty pelkällä Hirvi Dianalla, olisi tilanne aika masentava. Onneksi kierrossa oli tänäkin vuonna neljää eri seosta, joista puolet onnistui aivan kelvollisesti.
Retikan tilalle kylvettävä syysseos on yleensä helppo saada onnistumaan. Näin ollen syksyn koittaessa tuloksena on todennäköisesti tilanne, jossa kolme neljäsosaa riistapellon pinta-alasta toimii tarkoituksessaan vähintäänkin välttävästi.
Jahti-lehdessä julkaistaan vuoden 2019 aikana vastaava Riistapellon vuosi -sarja. Lehdessä seurataan viisivuotisella viljelykierrolla hoidettavaa Eteläniitty-peltolohkoa.
Lue viisivuotista kiertoa noudattavan pellon kasvusta, lannoituksesta ja tuholaistorjunnasta Jahdista 4/2019.
