Yle uutisoi keskiviikkona 16.9. Miehikkälästä löytyneestä sikaruttotapauksesta, joka on Suomen 37:s todettu tautitapaus. Taudin ydinalue on Virolahdella, mutta elokuun lopussa löydettiin Pyhtäältä villisian raato, jolla todettiin sikarutto.
– Huolestuttavaa on, että villisikakanta on lähtenyt leviämään myös sisämaan suuntaan, sanoo Metsästäjäliiton Kymen piirin toiminnanjohtaja Anu Hulkkonen.
Käytännössä työkalut taudin hallintaan ovat pitkälti metsästäjien käsissä, ja Kymenlaakson alueen metsästäjät ovatkin lähteneet erittäin aktiivisesti mukaan viranomaisten organisoimaan torjuntatyöhön ja etsintöihin. Halukkaita etsijöitä on ollut jopa enemmän kuin koulutuksiin on voitu ottaa.
– Täytyy nostaa metsästäjille hattua ja kehua, että ovat olleet hyvin motivoituneita ja auttamassa kaikin mahdollisin tavoin, Hulkkonen kiittää.
Metsästäjät torjuntatyön avainroolissa
Poikkeustilanteessa johtava viranomainen on Ruokavirasto, joka päättää taudin torjuntaan käytettävistä rajoituksista. Esimerkiksi ydinalueen maastossa koiraa voi ulkoiluttaa vain teitä pitkin kytkettynä. Lähestyvän metsästyskauden alla tautiin liittyvät rajoitukset aiheuttavat metsästäjille harmia.
– Tilanne on hankala, koska tartuntavyöhykkeellä on metsästys melkein kokonaisuudessaan nyt jäissä. Syyskuun alusta tuli uusia ohjeistuksia ja niiden mukaan mm. metsästyskoirien harjoittaminen on käytännössä mahdotonta. Eihän tämä tilanne kenellekään ole mukava, mutta toisaalta metsästäjät ovat nyt erittäin motivoituneita auttamaan taudin torjunnassa, kertoo Hulkkonen.
Villisian metsästys saatava käyntiin myös tartunta-alueella
Tartunta-alueella myös villisikojen metsästys on kielletty. Ruokaviraston mukaan metsästystä rajoitetaan, jotta villisiat eivät häiriintyisi siirtymään tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle ja jotta tartunta ei leviäisi ihmisten tai välineiden mukana. Hulkkonen sanoo, että tärkein yksittäinen toimenpide taudin hallinnassa olisi nyt saada villisikojen metsästys käyntiin, jotta kannan kokoa voitaisiin rajoittaa.
– Metsästäjän näkökulmasta toivottaisiin asiaan pikaista muutosta. Villisikoja pitäisi ruveta pikaisesti metsästämään tartuntavyöhykealueella, että saataisiin tilanne hallintaan. Se on tällä hetkellä akuutein asia, mitä siellä pitäisi päästä tekemään.
Lisäksi olisi tärkeää, että nykyistä etsintätoimintaa tehostettaisiin. Tilanne vaatii yhteistyötä metsästysseurojen välillä, jotta toiminta havaintojen, näytteenoton ja metsästyksen järjestämisessä olisi koordinoitua.
– Raatojen etsintää pitäisi edelleen tehostaa, nythän niitä on etsitty aika pienellä alueella eli pitäisi lähteä tekemään sitä suuremmassa mittakaavassa ja laajentamaan aluetta.
Tartuntavyöhykkeellä ammutaan Hulkkosen mukaan normaalisti noin puolet Suomen villisioista. Kamerahavainnot osoittavat, että alueella liikkuu jatkuvasti suuria villisikalaumoja.
– Tauti on erityisen huonolla alueella, koska kanta on täällä tosi vahva.
Tautitilanteen metsästystä laajemmat vaikutukset
ASF:llä on yhteiskunnallisia vaikutuksia myös metsästystä laajemmin. Huolta herättää mm. suurten riistaeläinten, kuten hirven, metsästyksen estyminen ja kannan kasvun vaikutukset mm. liikenteeseen. Liikenneturva on laskenut, että hirvijahdin pysähtyminen näkyy nopeasti hirvikolarien, liikennekuolemien ja loukkaantumisten kasvuna. Hirvien vahtimismetsästys pelloilla on sallittua, mutta Hulkkonen uskoo, että hirvilupia jää runsaasti käyttämättä.
– Alueella on myös paljon sellaisia alueita, missä ei ole peltoja tai muita eli siellä ei käytännössä vahtimismetsästys onnistu.
Hulkkonen sanoo, että ASF:n tilanne olisi saatava kuriin ja villisikakanta mahdollisimman pieneksi, jotta siat eivät levittäisi tautia muuallekin Suomeen.
– Tautitilanteesta kärsii moni taho, kuten maanviljelys, metsätalous ja sikatuotantolaitokset, ei se haitta ole pelkästään se, ettei metsästäjät pääse metsään. Ongelma on suuri yhteiskunnallisestikin ja mitä nopeammin tauti saadaan hallintaan, sen parempi se on kaikille.
Lisärajoitusvyöhykkeellä metsästys on sallittua ja suotavaa
Ruokavirasto on perustanut tartuntavyöhykkeen ympärille lisärajoitusvyöhykkeen, joka toimii puskurina tartuntavyöhykkeen ja muun Suomen välillä. Lisärajoitusvyöhykkeellä villisikojen metsästys on sallittua ja myös suositeltavaa. Metsästäjien on kuitenkin huolehdittava siitä, että jokaisesta metsästetystä villisiasta toimitetaan ASF-näytteet tutkittavaksi Ruokaviraston laboratorioon.
Ruokavirasto ja Suomen Sikayrittäjät ry maksavat palkkion lisärajoitusvyöhykkeellä metsästettyjen villisikojen näytteistä. Metsästäjäliitto toivoo palkkioiden ohjaamista metsästysseuroille yksilöiden sijaan. Hulkkonen on samoilla linjoilla.
– Yksityisille henkilöille maksettaessa täytyy ensinnäkin huomioida esimerkiksi verotuskysymykset eri tavalla kuin yhdistykselle maksettaessa. Lisäksi seurat ovat tahoja, jotka vuokraavat metsästykseen tarkoitetut maat maanomistajilta jäsentensä käyttöön eli palkkion maksu yhdistykselle on oikeudenmukaisempaa. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista, että tällä aletaan tehdä rahaa.
On hyvä muistaa, että jos löytää metsästä kuolleen villisian, siihen ei saa koskea, eikä esimerkiksi ottaa itse näytteitä. Löydöstä on ilmoitettava viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai valtioneläinlääkärille, joka antaa lisäohjeita. Löytöpaikan koordinaatit kannattaa myös ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla.
Juttua muokattu 29.9.2026 klo 13.45, lisätty Lappeenrannassa todettu ASF-tapaus.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.
