Karhu on metsästäjien keskuudessa arvostettu ja kunnioitettu eläin – sen halutaan pysyvän osana Suomen luontoa jatkossakin.
– Niin kauan, kun karhu pysyy ihmisarkana, sen kanssa pärjää. Sen sijaan ongelmana täällä tiheän karhukannan alueella ovat Venäjän puolelta tulevat nuoret uroskarhut, jotka ovat meillä yliedustettuina, Piiroinen toteaa.
Nyt nämä isoa vahinkoa tuottavat häiriköt saavat jatkaa rauhassa temmellystä ja tuhojaan, kun syksyn karhunmetsästysluvista valitettiin. Näin alueen karhukanta kasvaa entisestään.
– Karhulle ei haluta vahinkoeläimen statusta, jollainen sudella jo on. Siksi kannanhoidollinen metsästys on tärkeää. Tällä hetkellä karhua vielä ihastellaan ja kunnioitetaan – ja sellaisena se halutaan pitääkin, Piiroinen huomauttaa.
Karhumagneetti
– Tämä Keski-Karjala on karhumagneetti etenkin kaurapeltojen takia, kun karhut tankkaavat rajusti kauraa ennen puintia. Sen takia näitä muuttajakarhuja tulee erityisesti idästä. Isoimmat vahingot aiheutuvat karjan kasvattajille, viljelijöille ja mehiläistarhureille, Piiroinen kuvailee arkeaan Pohjois-Karjalassa asuvan ja elantonsa ansaitsevan näkövinkkelistä.
– Karhut saavat minun puolestani mättää kauraa poskeensa, kunhan pysyisivät pois mehiläistarhojen ja karjan kimpusta. Nämä hunajakarhut kun eivät piittaa sähköaidoistakaan rynnistäessään tarhoille hunajan perässä.
Alueella on myös vapaa-ajan asutusta, joten myös roskikset houkuttelevat muuttajakarhuja paikalle.
– Jos näitä roskien tonkijoita ei häiritä, ne oppivat nopeasti tulemaan pihoihin uudelleenkin, Piiroinen tietää.
Karhu on ansaitusti metsän kuningas
Karhun kannanhoidollinen metsästys lepää pitkälti metsästäjien varassa, samoin niiden laskenta.
– Me metsästäjät teemme sitä karhukannan seurantaa. Me päästään jäljille koirien kanssa ja saadaan joukkojen voimin yksilöityä karhut ja tehtyä pentuhavainnot. Niistä tulee aina tieto myös Tassu-kantaan. Ei ne marjastajat niitä pysty tekemään, Piiroinen korostaa.
– Aiemmin karhukannan kasvua saatiin leikattua, mutta ei itse kantaa. Siihen päälle lisäksi rajan yli saapuvat muuttajakarhut, jotka tulevat tekemään tuhojaan viljelyksillä ja nuuhkimaan nurkkia ihan rauhassa. Ei niillä ole syytä pelätä ihmistä. Karhu on ansaitusti metsän kuningas, mutta haluamme välttyä tilanteelta, että se olisi uhka, hän huomauttaa.
Piiroinen kuvailee kannanhoidollisen metsästyksen säätelyä kriittiseksi seudulla asuvien ihmisten sietokyvyn kannalta, sillä metsästyksen ansiosta tiheän karhukannan alueella isommilta ongelmilta on vältytty.
– Nyt karhuista tulee nopeasti ihmistä pelkäämättömiä ongelmatapauksia, jotka lisäävät myös pelkoa mennä metsään sieneen ja marjaan, hän jatkaa.
Ihmisarkojen karhujen kanssa mies sanoo pärjäävänsä, sillä hän on tottunut asumaan suurpetojen ympäröimänä. Hänellä kun on kaikista suurpedoista säännöllisesti näköhavaintoja lähistöltä.
Karhu löytyy yöjäljen päästä
Värtsilän Riistamiesten metsästysalue kattaa Kiteen, Tohmajärven ja Rääkkylän.
– Meillä on hyvä karhuporukka erittäin toimivien koiranohjaajien takia. Suurin osa jahtiin osallistuvista koirista on ajokoiria, Piiroinen kertoo.
– Koira päästetään ensin yöjäljelle ja kun tuore jälki löytyy, passiporukka saapuu paikalle. Hyvät koirat kaivavat usein sen yöjäljen päästä karhun. Koiran äänestä ja käyttäytymisestä pystyy myös päättelemään paljon, kuten onko karhu lähellä, hän kuvailee jahdin kulkua.
Tänä vuonna Värtsilän Riistamiesten alueelle myönnettiin 20 karhunkaatolupaa.
– Nyt pitkienkin matkojen päästä tulevien jahtiporukoiden suunnitelmat ja lomat menivät uusiksi, kun luvista on valitettu. Suuri pettymyshän tämä on, karhuporukan johtaja Mika Piiroinen myöntää.
