Suurpetohavainto, esimerkiksi susihavainto, voi olla joko näköhavainto eläimestä tai vaikkapa sen jäljistä tai jätöksistä. Joskus pedon vierailusta saattavat kieliä haaskat tai raatelujäljet. Myös niistä kannattaa ilmoittaa eteenpäin.
– Suurpetohavainnoista tulisi aina kertoa alueen petoyhdyshenkilölle mahdollisimman pian heti tuoreeltaan, jotta havainnoista saadaan talteen mahdollisimman tarkat tiedot. Ilmoittamista ei tarvitse sen enempää puntaroida, neuvoo riistakeskuksen Keski-Suomen riistapäällikkö Olli Kursula.
– Kun ilmoitat havaintosi yksityiskohdat ja tarkan sijainnin paikalliselle petoyhdyshenkilölle, niin hän voi ratkaista jo esimerkiksi puhelimessa saamiensa tietojen perusteella, onko tarvetta tarkastaa havainto maastossa, Kursula selvittää.
Hän muistuttaa kuitenkin, että havainnosta on hyvä kerätä tiedot kukin omien taitojensa rajoissa: laji, aika, paikka, havaintotyyppi (näkö, jälki, jätös), yksilömäärä ja myös jälkien mitat, mikäli hallitsee mittaamisen. Yleensä niukemmatkin tiedot riittävät.
Petoyhdyshenkilön tehtävänä tarkistaa havainto
Petoyhdyshenkilö on petoihin sekä niiden jälkiin ja jätöksiin perehtynyt, koulutettu tutkimuksen avustaja omalla alueellaan. Hän kerää, varmistaa ja välittää suurpetohavaintoja Luonnonvarakeskukselle ja on paikalla matalammalla kynnyksellä kuin mihin riistahallinto ja viranomaiset pystyisivät.
– Petoyhdyshenkilö jakaa neutraalia, oikeaa tietoa alueensa pedoista ja ”avustaa” kansalaisia suurpetotilanteissa sekä välittää paikallisena suurpetoasiantuntijana tietoa yhteisön, viranomaisten ja hallinnon välillä, Kursula kuvailee.
Petoyhdyshenkilön tehtävä on tarkistaa havainto joko itse tai luotettavan avustajan avulla.
Hän varmistaa, että kyseessä on suurpeto, ja määrittää lajin. Hän pyrkii myös selvittämään yksilöiden lukumäärän, mikä vaati usein jäljittämistä.
Petoyhdyshenkilö mittaa mahdolliset eläimen jäljet (karhulla ja ahmalla etutassun leveyden, sudella ja ilveksellä etutassun leveyden & pituuden).
Lisäksi hän kerää muut havainnosta saatavat tiedot.
Lopuksi petoyhdyshenkilö tallentaa varmistetun havainnon Luonnonvarakeskuksen Tassu–suurpetohavaintojärjestelmään.
Kansalaiset näkevät Tassuun tallennetut suurpetohavainnot kahden kuukauden ajalta, karkeistettuina 10x10 km ruutuihin Luonnonvaratieto-sivuston karttapalvelusta.
– Vuonna 2022 aktiivisia petoyhdyshenkilöitä oli 2446, keskimäärin 9 henkilöä / riistanhoitoyhdistys, Kursula toteaa.
Täältä löydät alueesi petoyhdyshenkilön >>
Näin tietoja käytetään
Suomen suurpetokantojen kehitystä seurataan petoyhdyshenkilöverkoston avulla. Vapaaehtoisesti toimivien petoyhdyshenkilöiden avulla kansalaishavainnot siirtyvät osaksi tutkimusta, ja varmennetut havainnot muodostavat perustan suurpetojen kannanarvioinnille. Suurpetohavainnot ovat yksi suurpetojen seurannan tärkeimmistä aineistoista.
– Ilmoittamalla havaintosi tuet riistantutkimusta ja autat myös viranomaisia saamaan tarkemman käsityksen alueen suurpetotilanteesta, Olli Kursula huomauttaa.
– Laadukkaat ja kattavat havainnot mahdollistavat tarkat suurpetojen kanta-arviot. Tiedot susihavainnoista tukevat myös reviireillä tehtävää DNA-keräystä, hän sanoo.
Tassuun kirjattuja tietoja hyödynnetään tutkimuksen ohella myös hallinnon ja viranomaisten tehtävissä, kuten poliisin päätöksissä ongelmayksilöihin liittyen, poikkeuslupapäätöksissä, vahinkojen estämisessä (esim. petoaitaukset) sekä koulukyydeistä päättämisessä.
Lue lisää: Kun susi uhkaa koiraa >>
Havainnot lisääntyneet
Suurpetohavaintoja tehdään koko maassa. Eniten havaintoja valtakunnan tasolla tehdään ilveksestä, toiseksi eniten sudesta, kolmanneksi karhuista ja vähiten ahmasta.
– Vuodessa Tassuun tallennetaan noin 50 OOO suurpetohavaintoa. Vuonna 2022 havaintoja oli noin 51 000 ja tänä vuonna joulukuun alussa jo 53 000 havaintoa, joten havaintomäärä on kasvussa, Kursula toteaa.
Suurpetojen havaintotapahtumia, joissa sama pentue- tai laumahavainto on yhtenä tapahtumana, oli vuonna 2022 seuraavasti: 29 000 ilves-, 11 000 susi-, 8 000 karhu- ja 3 500 ahmahavaintoa.
– Poronhoitoalueella suurpetohavaintoja on ollut kaikkien lajien osalta vähiten. Lajien havaintomäärissä on poronhoitoalueen ulkopuolella hieman alueellista vaihtelua. Ilveshavaintoja tehdään runsaasti koko poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa, Kursula kertoo.
Susihavaintoja tehdään hänen mukaansa keskisessä Suomessa (Etelä-Savo ja Keski-Suomi) vähemmän kuin ympäristössä. Suden osalta havainnot keskittyvät erityisesti perhelaumojen reviireille, joten ne ovat kartalla epätasaisemmin kuin muut lajit. Eniten susihavaintoja tehdään Länsi-Suomessa, erityisesti Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa.
Karhu- ja ahmahavaintoja esiintyy poronhoitoalueen eteläpuolella aika tasaisesti, mutta ne harventuvat Etelä- ja Lounais-Suomea lähestyttäessä. Ahmahavaintoja tehdään runsaasti myös Tunturi-Lapissa.
– Suurpetohavaintoja kertyy koko maassa tänä vuonna viime vuotta enemmän. Havaintoverkosto toimii kokonaisuutena hyvin. Toivottavasti näin on jatkossakin, koska suurpetokannoista tarvitaan tietoa tulevaisuudessakin, riistapäällikkö korostaa.
1. Ilmoita suurpetohavainnostasi heti alueesi petoyhdyshenkilölle.
2. Älä epäröi, vaan toimi matalla kynnyksellä.
3. Riittää, kun kerrot havainnostasi puhelimitse tai sähköpostitse.
4. Havaintopaikan sijainti on tärkeä tieto, niin petoyhdyshenkilö löytää tarvittaessa paikalle.
5. Jos otat kuvan jäljistä, mittakaava on tärkeä. Liitä kuvaan jokin esine, jonka koon pystyy päättelemään.
