Jahtikaudella täyttyy eläin päivässä

Teksti: Eija Vallinheimo  Valokuvat: Miira Sipiläinen ja Eija Vallinheimo  11.02.2020
Eläintentäyttäjä työssään.
Hirven nahka vedetään valmiin uretaanimuotin päälle.
Heti ovella on vastassa valkoinen hirvenpää, joka mulkoilee sisään astujaa. Vieressä kiipeilee kippuraisella oksalla kultakurkkuinen näätä. Olemme varmuudella saapuneet eläintentäyttäjä Esa Kemppaisen työhuoneelle.

Esa Kemppainen on oman lajinsa harvinaisuuksia, sillä leipänsä eläinten täyttämisellä ansaitsevat ovat Suomessa kahden käden sormilla laskettavissa. Esa kertoo aloittaneensa oman uransa 90-luvun laman aikoihin, jolloin puusepän hommat alkoivat vähentyä. Siitä asti töitä on riittänyt, joskus enemmän, joskus vähemmän.
 
—Etenkin syksyisin moni haluaa teettää saamastaan saaliista itselleen trofeen, metsästysmuiston. Syksyisin odotusajat saattavat venyä puoleenkin vuoteen, mutta kesään mennessä jonot on saatu aina purettua. Jahtikaudella ei kuitenkaan ole aikaa nyhrätä, silloin Kemppainen täyttää keskimäärin yhden eläimen päivässä.
 
Ukkoteeri ja ukkometso ovat täytettyjen eläinten klassikoita suomalaisissa kodeissa. Paljon trofeita teetetään nykyisin myös peuran sarvista. Ne ovat kooltaan käytännöllisiä.
— Monesti huomaa, että pariskunta saattaa olla vähän eri mieltä esimerkiksi kokonaisen hirvenpään käyttämisestä kodin sisustuselementtinä, Kemppainen naurahtaa.
 
Kemppaisen käsissä syntyy eläintaidetta aivan laidasta laitaan – aina ahvenista kokonaisten peurojen kautta jopa lemmikkieläimiin. 
–Vuodessa täytän useita kymmeniä eläimiä. Niiden lisäksi teen useita kymmeniä sarvitrofeita. Tilaustöiden hinnat heittelevät noin sadasta eurosta moneen tuhanteen euroon. Kaikki riippuu puhtaasti täyttämiseen kuluvasta työmäärästä. 

Näätä

Monta työvaihetta

Eläimen täyttäminen ei ole ihan yksinkertainen prosessi. Karkeasti ottaen eläimestä otetaan kaikki pilaantuva pois heti kun ne saapuvat työhuoneelle. Irrotettu nahka pestään, kaavitaan puhtaaksi, ohennetaan ja parkitaan. Huoneessa leijuva pistävä tuoksu tuleekin eri kemikaalien yhdistelmästä.
–Pilaantuneen lihan hajua ei saa tulla mistään, silloin joku on mennyt pahasti pieleen, Kemppainen tiivistää.
 
Tämän jälkeen eläimelle muotoillaan uusi sisusta uretaanista, jonka Esa Kemppainen muovailee yleensä itse käyttäen apuna kipsivalua. 
–Loppujen lopuksi kyse on siitä, että löytää uretaanin sisälle piilotetun oikean muodon, Kemppainen velmuilee. 
–Tätä varten on tärkeää ottaa alussa hyvät mitat, jotta nahka saadaan istumaan hyvin uretaanikroppaan. Eläimen nahka liimataan uretaanimuotin päälle ja se muotoillaan oikeaan asentoon. Valmiissa eläimessä ei muuta alkuperäistä kuin nahka ja karvat. 

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että löytää uretaanin sisälle piilotetun oikean muodon.


 
Eläintentäyttö vaatii paitsi käsityötaitoja, mutta myös taiteellista silmää, tarkkuutta, keskittymistä ja kolmiulotteisuuden hahmottamista. Biologian lisäksi hyvä eläintentäyttäjä tuntee myös kullekin lajille ominaista käyttäytymistä, jotta eläin saa oikeanlaisen ilmeen ja asennon. 
 
Yksi toive Kemppaisella on. 
–Toivoisin, että metsästäjät ottavat selvää, miten täytettäväksi aiottua eläintä tulee käsitellä. Varomattomalla käsittelyllä eläimen voi pilata niin, ettei siitä enää saa millään hyvää tuotosta. Silloin sekä asiakasta että täyttäjää harmittaa.