Karhujahdissa Karhukoplan kanssa

Team Karhukopla (Instagram @teamkarhukopla) on syntynyt vuonna 2011 metsästykseen intohimoisesti suhtautuvien kavereiden yhteenliittymänä. Lähes kaikki olivat tuttuja jo entuudestaan, ja koko porukkaa yhdistää metsästyksen suhteen samanlainen ajatusmaailma ja arvopohja. Koirat ja koiralla metsästyksen edistäminen ovat keskeisessä roolissa karhukoplan toiminnassa. 

Suuret jäljet

Suunnitelmat alkavat olla valmiina. Keli ei tulisi suosimaan tänä päivänä. Lämmintä on jo nyt 18 astetta, ja maassa ei ole lainkaan kosteutta. Aamuyön tunnit pitäisi siis saada hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. 

Ensimmäisen kerran kokeiltaisiin suoalueen ympäriltä, jolla on tänä kesänä ollut runsaasti mustikkaa. Passit asetetaan alueen ympärille ennalta tiedustelluille kulkureiteille, ja koiramies lähtee katkaisemaan aluetta jälkihavaintojen toivossa. Ryhmien vetäjien lähtiessä viemään miehiä passeihin, muistuttaa Ari Turunen vielä eilisessä palaverissa sovituista yhteisistä säännöistä.

Aamu alkaa pikkuhiljaa sarastaa, kun nuori plotti omistajineen lähtee selvittelemään karhujen yöllisiä metkuja. Näyttää kuitenkin siltä, että tällä alueella karhut eivät ole tänä yönä kulkeneet, tai sitten ne ovat pysyneet pienellä alalla motin sisällä. Porukka kutsutaan koolle ja jälkiä lähdetään etsimään uudelta suunnalta. 

Kaikki eivät ole ehtineet lähtemään edes kokoontumispaikalta, kun saadaan havainto suurista karhunjäljistä. Nyt porukkaan syntyy liikettä, ja ryhmänohjaajien toimesta miehet saadaan nopeasti uusiin passeihin. Huomaa, että tämä porukka ei ole ensimmäistä kertaa karhujahdissa. 

Norjanharmaa vuoroon

Tällä kertaa vuoron saa kokenut norjanharmaa Jehu. Se jäljittää karhua vaivatta tietä pitkin ja löytää sivuloikan nopeasti. Äkkiä paljastuu, että karhu onkin käynyt vain lenkin metsässä ja palannut tielle tulosuuntaansa. Jehun jatkaessa jäljitystä jälki varmistetaan vielä toisella koiralla. Passeja siirretään jälkien kulkusuuntaan, mutta jäljitys joudutaan keskeyttämään Venäjän rajan läheisyyden vuoksi. Olisi liian riskialtista päästää sitkeä koira karhun perässä naapurin puolelle.

Lämpö haasteena

Vaikka aamu on lämmennyt ja maasto rutikuiva, päätetään yrittää vielä kerran. Koiramiehet ohjeistetaan omille suunnilleen tutkimaan oletettuja kulkureittejä ja viileitä suopainanteita. Seuraava jälki löytyy kahden järven väliseltä kapeikolta, koiran merkatessa jäljen puron ylittävän majavanpadon luota. Kun jälki varmistuu, ohjataan passimiehet oletetun makuupaikan ympärille. 

Tämäkin tilanne kuivuu kuitenkin kasaan. Vaikka jälki haisee jotenkuten kostealla suolla, häviää se tyystin koiran siirtyessä kuivan kankaan puolelle. Yrityksestä huolimatta koira ei enää tartu jälkeen uudelleen, ja porukka kutsutaan kasaan. Aurinko porottaa kuumasti, joten porukka päättää siirtyä lepäämään iltaa ja seuraavaa aamua varten. Onneksi lupia on vielä runsaasti käyttämättä, joten pienellä tuurinkorjauksella jahtionnen on vielä mahdollista kääntyä.

Onni kääntyy

Lieneekö toimittaja ollut paikalla pahanilmanlintuna, mutta poistuttuani paikalta alkaa tilanteitakin syntyä. Aamuhämärissä jälkiä etsiessä nuori plotti merkkaa jonkun kulkeneen tieuran yli. Koira päästetään tutkimaan jälkeä, joka paljastuu kuin paljastuukin karhun jättämäksi. 

Koira saa karhun ajoonsa käytyään hakemassa muutaman kerran rohkeutta ohjaajilta. Lopulta nuorukaisen tueksi lasketaan kokeneemmat pelitoverit, ja karhuajo käy pitkin Ilomatsin salomaita. Aloitusaamuna tuuri vastusti, mutta nyt Tapio ja Mielikki näyttävät olevan karhukoplalle suopeita. Kohta metsänkuningas huokaisee viimeisen kerran passimiehen toimesta. 103 kiloa painava, noin 3–4-vuotias karhu on kaatunut.

Pieni karhu saa jatkaa matkaa

Iltapäivällä kopla saa tiedon alueelle tulleesta karhusta, jonka koirat ahdistavatkin pian puuhun. Kiipeilijä paljastuu kuitenkin niin pieneksi, että katsotaan paremmaksi päästää se jatkamaan matkaansa.