Pääministeri Petteri Orpo: Kiintiömetsästys myös karhuille

Olimme sopineet pääministerin kanssa, että emme tällä kertaa lähde juttelemaan nuotiotulille Helsingin lähimaastoon. Päätös oli hyvä, sillä haastattelupäivänä pääministeriä vietiin moneen suuntaan Suomeen pudonneiden droonien vuoksi.

Jotain riistaan liittyvää löysimme kuitenkin juttutuokioomme. Petteri Orpo astelee Valtioneuvoston linnasta parin sadan metrin matkan Senaatintorin laidalla sijaitsevaan Savotta-ravintolaan. Siellä odottaa Miehikkälässä kaadetusta hirvestä valmistettu hirvitartar. Tarjoomus on erikoinen suolapala iltapäiväkahvin oheen, mutta selvästi metsästäjän mieleen.

– Aivan erinomaista. En olekaan aikaisemmin maistanut hirvitartaria, Orpo kiittelee.

Palataan Savotan hienoon alkuruokaan vielä hieman myöhemmin. Antaa pääministerin ensin perustella, miksi nykyisen hallituksen ohjelmassa on niin monia metsästäjiä ilahduttavia kirjauksia.

– Metsästys on hieno harrastus ja sillä on monta ulottuvuutta. Eläinkantojen hallinta on välttämätöntä, jotta luonto pysyy monimuotoisena ja riistaeläinten aiheuttamat vahingot kurissa. Myös liikenneturvallisuuden kannalta hirvieläinmäärien säätely on välttämätöntä. Eikä sen eettisempää lihaa ole kuin luonnossa kasvaneiden riistaeläinten liha, Orpo perustelee.

Hän hyväksyy myös suurpetojen kantojen säätelyn. Olihan Orpo maa- ja metsätalousministerinä jo vuonna 2014 viemässä läpi suden kannanhoidollista metsästystä.

– Susien ihmisarkuutta on tarpeen pitää yllä. Esimerkiksi Köyliössä, josta olen kotoisin, susilaumat ovat aiheuttaneet vahinkoa kotieläintiloille ja pelkoa tavallisille ihmisille. Joulukuussa eduskunnassa hyväksytty laki susien kiintiömetsästyksestä tuli tarpeeseen. Nyt suden metsästys on turvattu, koska se on määritelty metsästyslaissa eikä vain asetuksessa.

– Mielestäni sadan suden kaataminen tammikuussa onnistui hyvin. Kiintiön nopea täyttyminen kertoo susien suuresta määrästä. Metsästäjät tekivät hyvää työtä.

Karhukiintiötkin lakiin

Pääministeri Orpo haluaa laajentaa kiintiömetsästyksen myös karhuihin. Asian etenemisen aikataulusta ei ole vielä tarkempaa tietoa.

– Lähden siitä, että hallitusohjelman tavoite karhujenkin kiintiömetsästyksestä toteutuu. Patistelen tätä asiaa koko ajan.

Kolmannesta suurpedosta, ilveksestä, puhuttaessa Orpo muuttuu varovaisemmaksi.

– Ilvesten määrä on lisääntynyt paljon ja sillä on todistettavasti vaikutusta muun muassa metsäkanalintu- ja peurakantoihin. Ilveskantaakin on pystyttävä jatkossa jollain tavalla hoitamaan, mutta keinoja pitää miettiä vielä tarkemmin, Orpo puntaroi.

Suomen hallitus on vienyt suurpetojen kiintiömetsästyksen lisäksi muitakin riistaeläinten metsästykseen liittyviä tavoitteitaan eteenpäin. Valkoposkihanhien torjuntaan näyttäisi tulevan lopulta järkevä ratkaisu.

– Esityksessämme valkoposkihanhi ja merimetso lisättäisiin metsästyslaissa mainittuihin riistalajeihin. Lajien suojametsästys mahdollistettaisiin maatalouden ja kalatalouden suojaamiseksi vahingoilta. Lakiesitys tästä on menossa eduskuntaan kevään aikana, Orpo selventää.

– Ammuttujen valkoposkihanhien lihan käyttäminen ihmisravinnoksi myös sallittaisiin, sillä on hölmöä heittää ruokaa hukkaan. Kaupallisesti valkoposkihanhien lihaa ei kuitenkaan saisi jatkossakaan hyödyntää.

Hallitusohjelmassa on mainittu maatalouselinkeinolle tuhoa aiheuttavista eläimistä vielä naakat ja varikset. Metsästäjäliiton ja maatalousyrittäjien etujärjestöjen toiveissa olisi lyhentää kyseisten lajien rauhoitusaikaa. Hallitus haluaa edistää tätäkin asiaa, mutta lakiesityksen aikataulusta ei ole tietoa.

– Listallamme on ollut monia isoja asioita ja siksi pienemmät asiat ovat jääneet toteutettaviksi myöhemmin, Orpo perustelee.

Pääministerin oma ampumarataharjoittelu on jäänyt työkiireistä johtuen vähäiseksi, mutta hän pitää ampumaratojen toimintaedellytysten parantamista tärkeänä asiana hallituksen työlistalla.

– Haluamme joustavoittaa ampumaratojen perustamisen ja laajennusten luvitusta. Asia on sisäministeriön vastuulla ja ymmärtääkseni etenemässä hyvää vauhtia. Ampumaratoja tarvitaan metsästäjien harjoittelun lisäksi esimerkiksi maanpuolustusjärjestöjen ampumaharjoitteluun, joten niiden kunnosta on pidettävä huolta.

Orpo korostaa myös metsästysseurojen merkitystä maaseudun elinvoimalle.

– Metsästysseurat vaalivat yhteisöllisyyttä ja kylähenkeä. Ne kasvattavat uusia metsästäjiä ja luontoharrastajia. Kannustan metsästysseuroja tarjoamaan myös kaupunkilaisnuorille tilaisuuksia päästä metsästysharrastuksen pariin.

Lintujahtia Kainuussa

Petteri Orpo on liikkunut lapsuudesta asti innokkaasti luonnossa. Erityisesti opettaja­isä vei perheen lapsia säännöllisesti retkille Satakunnan metsiin. Partiokin kuului nuoren miehen harrastuksiin. Kalastus oli pääministerin ensimmäinen intohimoinen luontoharrastus, joka jatkuu edelleen perhokalastuksen muodossa. Nuoruuden ampuhiihtoharrastuskin viitoitti latua metsästyksen pariin.

– Maatalousministeriaikanani kerroin heti ensimmäiseksi haluavani suorittaa metsästäjätutkinnon, koska riista-asiatkin olivat vastuullani. Siitä lähtien olen metsästänyt aktiivisesti siinä määrin kuin työltä ja perheeltä on jäänyt aikaa. Metsässä tulee liikuttua myös marjastaen ja sienestäen, Orpo kuvailee.

– Mieluisinta metsästystä ovat omat lintujahdit Puolangalla Kainuussa, jossa vaimoni suvulla on metsiä. Lankomiehelläni on erinomainen bretoni nimeltään Eikka. Saan Eikka-koiran lainaksi, kun lähden etsimään pomppulintuja. Paras metsästysmuistoni on, kun sain näiltä retkiltä kerran komean ukkometson.

Orpon perheessä on kaksi italian vesikoiraa, mutta ne eivät ole mukana metsällä. Omistaja kehaisee kuitenkin löytäneensä toisen koiransa kanssa tryffeleitä Turun seudulta.

– En kuulu toistaiseksi mihinkään metsästysseuraan. Osallistun vuosittain muutamiin kutsujahteihin. Joitain hirviä, peuroja ja kauriita olen kaatanut. Ulkomaisilta ministerikollegoiltakin on tullut joskus kutsuja jahteihin, mutta niihin en ole ehtinyt osallistua.

Ruoanlaitto on mieluisaa puuhaa metsämiehelle. Viimeisimmäksi Orpon perheessä on nautittu peuran ulkofileetä. Bravuurina on hirvipaisti äidiltä opitulla reseptillä.

– Kokonainen hirven paisti keitetään. Keittoliemeen laitetaan paljon mustaherukkaa mehuna tai marjoina, runsaasti yrttejä, voimakas lihaliemi, sipulia ja soijaa. Keitetään puolisen tuntia, jonka jälkeen paisti kietaistaan folion sisään vetäytymään. Paisti jää sopivasti roseeksi. Keittoliemestä saa erinomaisen kastikkeen, kun sen siivilöi, keittää kasaan, suurustaa ja lisää kerman.

Pääministeri juttelee niin innokkaasti metsästyksestä ja ruoanlaitosta, ettei jää epäselväksi, etteivätkö kyseiset harrastukset kuuluisi hänen suosikkeihinsa. Oman harrastuksensa ansiosta hän kertoo seuraavansa tarkasti, että metsästyslainsäädäntö etenee hallituksen linjaamaan suuntaan.

Palataan Savotta-ravintolan hirvitartariin. Millaisen arvion taitava kotikokki antaa annokselle?

– Annoksessa oli monia hienoja makuja ja se oli aseteltu kauniisti lautaselle. Mausteilla ei ollut peitetty vahvaa riistan makua. Timjamimajoneesi antoi pirteän säväyksen. Myös pikkelöidyt kanttarellit toivat raikkautta kokonaisuuteen. Raaka liha oli jauhettu juuri sopivan karkeaksi. Tätä tarjoaisin mielelläni ulkomaalaisille vieraille, Orpo maalailee.

”Eräretkemme” pääkaupungin sydämessä on ohi ja pääministeri suuntaa kulkunsa iltakokouksiin Senaatintorin toiselle laidalle. Metsästysseuroissa voidaan jatkaa elämää rauhallisin mielin, sillä metsästysasiat tuntuvat olevan valtakunnan huipulla hyvin tiedossa ja tarkassa seurannassa.

Juttu on julkaistu Jahti-lehdessä 2/2026, joka ilmestyi 6.5.2026.

Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia.