Majavan syysjahdissa taimenen suojelemiseksi

Teksti ja kuvat: Kaisa Huttunen  25.09.2019
majavanmetsästys
Vaikka Kylkilammelta ei tällä kerralla saatu saalista, toimittajan mökkipihasta päästiin ampumaan majava, joka oli kaatanut puustoa tontilta. Mäyräkoira Alma ihmettelee saalista.
Pohjois-Karjalan runsas kanadanmajavakanta aiheuttaa joskus haittaa lähiympäristölleen. Silloin metsästäjille tulee pyyntöjä haittaeläinten poistamiseen.

Majavan, jota metsästetään sen hienon turkin ja maukkaan lihan vuoksi, pääasiallista pyyntiaikaa on kevät. Silloin sen talvivarastot ovat ehtyneet ja se nousee auringon sulattamista avannoista maalle etsimään ruokaa. Keväällä metsästäjillä ei ole juuri muita jahtikiireitä. Silloin he ehtivät hiihdellä purojen ja jokien varsilla etsimässä majavien syönnöksiä. 

Syyspyynnissä passipaikan valinta on kevätpyyntiä haastavampaa, koska avovesiaikaan majavat pääsevät nousemaan maalle mistä hyvänsä. Lisäksi pimeä tulee aikaisin, ja lumeton maa haittaa eläimen havaitsemista. Syksyllä majavaa pyydetäänkin usein sen aiheuttamien haittojen takia. Sen liha on kuitenkin silloin erityisen maukasta, koska kesäajan ravinto sisältää pääosin vesikasveja. Kevätmajavan lihassa on puun maku, jota usein yritetään poistaa liottamalla tai peittää marinadeilla. 

Majavan työmaata.

Majava on hämäräeläin. Jahdissa käytetään pääosin kivääriä, jonka päällä on valovoimainen kiikari. Paras passipaikka on usein harjun päällä, josta majavan voi nähdä lumista taustaa vasten kauempaakin. Tasamaalla passipaikka pitää rakentaa lähemmäksi, jolloin haulikon käyttö on perusteltua. Ampumamatka on silloin enintään 15 metriä.

Saaliin talteen saannin varmistamiseksi kannattaa odottaa, että majava nousee kunnolla maalle. Jousella metsästäessä voi ampua rantaveteenkin, koska nuoleen kiinnitetyllä narulla saalis on mahdollista saada talteen.

 

Järvitaimenen avuksi

Lieksan Saarijoki on maakunnallisesti merkittävä uhanalaisen Vuoksen järvitaimenen lisääntymisalue. Joella olevan padon yhteyteen Kylkilammen ja Lieksanjoen välille rakennettiin vuonna 2017 kalatie vaelluskalojen kulkuyhteydeksi. Lisäksi Saarijärvi-Lieksanjoki -välille on tehty useampia taimenille sopivia lisääntymisalueita.

Kutupaikoille nousemista uhkaavat kuitenkin Kylkilammessa pesivät majavat, jotka ovat tehneet patoja lammen molempiin päihin. Lieksan kalastuskunta ehti purkaa lammen eteläpään padon, mutta kun majavat tukkivat pohjoispään läheisyydessä olevan siltarummun, kalastuskunta pyysi paikallisia metsästäjiä poistamaan haitalliset eläimet.

Majavat ovat tehneet patoja uhanalaisen Vuoksen järvitaimenen kutureitille.

 

Passiin syönnöksille

Ennen jahtia lieksalaiset metsästäjät Marko Nevalainen ja Pekka Lavikainen käyvät tiedustelemassa lammen tilannetta. Kylkilampi on noin kilometrin pituinen ja parisataa metriä leveä, ja sen keskivaiheessa on majavan pesä. Vanhoja syönnöksiä näkyy kaikkialla, mutta tuoreimmat löytyvät aivan lammen eteläpäästä ja lammen keskivaiheilta, pesän vastarannalta. 

– Sääennusteen mukaan sunnuntaina on tasainen pohjoistuuli, eli tuuli käy majavanpesältä lammelle päin. Tuulensuunnan huomiointi on tärkeää majavan erinomaisen hajuaistin vuoksi. Passipaikat viritetään pesän vastarannalle. Etenkin tuoreiden syönnösten luokse täytyy saada passit, päättää Lavikainen.

Kello kolmen aikaan neljä passimiestä kokoontuu lammen läheiselle louhokselle, josta Lavikainen vie heidät veneellä passeihin. Kaksi muuta passimiestä ehtivät jahtiin vasta myöhemmin. Heidän passinsa on lähempänä kokoontumispaikkaa.

Paras paikka, josta on löytynyt äskettäin syötyjä lumpeita, annetaan porukan nuorimmalle metsästäjälle, 17-vuotiaalle Tuomas Maurolle. 9-vuotiaana metsästäjätutkinnon suorittanut nuorimies on ehtinyt pyytää paljon pienriistaa, mutta päässyt vain kerran aikaisemmin majavajahtiin. Minä pääsen Mauron mukaan seuraamaan tapahtumia.

Pyyntiporukka valmiina jahtiin. Vasemmalla Tuomas Mauro, laitimmaisena oikealla Pekka Lavikainen.

Perille päästyämme tutkimme Mauron kanssa aluetta. Maassa näkyy vahvoja majavapolkuja ja katkottuja sekä kaluttuja puita. Asetumme rantaviivan tuntumaan, mistä pystymme näkemään matalikossa olevat syönnökset. Mauro tarkistaa vielä tuulen suunnan.

– Jos majava ui syönnöksille vasemmalta puoleltamme tai suoraan pesältään lammen poikki, se ei todennäköisesti haista meitä. Silloin pääsen ampumaan sen matalikkoon ja se saadaan vedettyä rantaan majavakoukulla. Jos se ui syönnöksille rannan suuntaisesti oikealta, voi olla, että se haistaa meidät jo uidessaan syvemmässä vedessä. Silloin saaliin talteen saaminen on vaikeampaa, pohtii Mauro.

Ennakkoon on sovittu, että poistopyynnissä majava ammutaan tavattaessa, vaikkei sitä saataisikaan talteen. Tämä ajattelutapa ei ole kovin luontaista metsästäjille, jotka ovat tottuneet hyödyntämään saaliin mahdollisimman hyvin. 

Yhtäkkiä kuulen majavan laskeutuvan veteen vastarannan puolelta.

 

Vain loiskahduksia

Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana emme saa majavasta mitään havaintoja. Viiden aikoihin varjo on jo laskeutunut vastarannalle, mutta näkyvyys on kohtalainen vielä keskilammella ja meidän puolellamme rantaa. Yhtäkkiä kuulen majavan laskeutuvan veteen vastarannan puolelta. Mauro ei kuule ääntä, mutta valpastuu kun kerron siitä. Jospa se uisi tännepäin jatkamaan työmaatansa!

Puoli kuuden aikoihin kuulemme vielä kolme molskahdusta. Tämä viittaa siihen, että liikkeellä on useampi majava. Näkyvyyden kannalta Mauro pystyisi vielä hetken aikaa ampumaan majavan rantamatalikkoon. Vaikka hytisemme kylmästä kiristyneen pakkasen vuoksi, päätämme odotella siihen saakka, kunnes ampuminen käy pimeyden vuoksi mahdottomaksi.

Jostain pimeydestä kuuluu vielä kaksi molskahdusta. Kuuden aikoihin yön verho kuitenkin laskeutuu Kylkilammelle. Enää emme näkisi, vaikka majava nousisi metrin päässä rannassa syömään lumpeita. Mauro pyytää radiopuhelimella Lavikaista hakemaan meidät pois passista. Samaan aikaan kun moottorin ääni alkaa kuulua, majava läimäisee lammen toisella puolella hännällään veteen ilmoittaen tulevasta vaarasta lajikumppaneilleen. 

Jahdinjälkeisenä päivänä vesistöihin alkoi jo muodostua jäätä, mikä tarkoittaa, että pyyntiä voi jatkaa vasta keväällä.

Kokoontumispaikalla kuulemme, etteivät muut ole nähneet tai kuulleet majavan liikkeitä. Todennäköisesti ne ovat pysytelleet pesän tuntumassa ja lähtevät kunnolla liikkeelle vasta aivan pimeässä. Jahti ei kuitenkaan ole epäonnistunut. Mauro pääsi ensimmäistä kertaa kuulemaan majavan pitämää ääntä. Ja nyt ainakin tiedetään, että pesässä asustaa useampi majava. Ne täytyy saada pois joko talven aikana pesän suulle asetetuilla hetitappavilla raudoilla tai keväällä kyttäämällä.

 

Suruksemme majavajahti jäi Pekka Lavikaisen viimeiseksi. Poikkeuksellisen avuliasta ja reilua ystävää jäivät kaipaamaan lukuisat metsästys- ja kalastuskaverit ympäri Suomen.