Metsästyksen ja maanpuolustuksen mies – Petteri Lampinen luotsaa Metsästäjäliittoa

Muutaman viikon 147 000 jäsenen liiton puheenjohtajuuteen totutellut Petteri Lampinen raapaisee kokeneen eränkävijän ottein kahvinkeittotulet Mikkelin Karkialammella sijaitsevalla laavulla.

– Mikkelin varuskunnan metsästysyhdistys on vuokrannut Metsähallitukselta tuhannen hehtaarin maa-alueen, joka sisältää tämän Puolustusvoimien Karkialammen harjoitusalueen. Meillä on kohtuullisen hyvin hirviä. Peuroja on vain yksittäiskappaleita. Ilveskanta on runsas ja se verottaa peuroja ja kauriita”, Lampinen kertoo.

Laavun edessä olevalla aukiolla näkyykin muutaman päivän vanhat ilveksen tassunjäljet.

– Ampumaratayhteistyö Puolustusvoimien kanssa sujuu todella hienosti. Metsästäjät saavat hyvin aikoja omaan harjoitteluunsa.

Toimivaa yhteistyötä Lampinen kaipaa myös Metsästäjäliitossa kaikkien portaiden kesken.

– Kaikkien jäsenten, jäsenseurojen ja piirien osaaminen on saatava entistä paremmin mukaan liiton toimintaan ja päätöksentekoon. Piirien roolia olisin valmis hieman laajentamaan. Tavoitteena voisi olla saada tulevaisuudessa jokaiseen 16 piiriin kokoaikainen toiminnanjohtaja. Paikalliset olosuhteet ja tarpeet tuntevat piirit ja niiden jäsenseurat ovat liitolle tärkeä resurssi ja osaamisen lähde, Lampinen näkee.

Yhtenäisyyden ja yhteen hiileen puhaltamisen avaintekijäksi Lampinen nostaa viestinnän.

– Metsästäjien pitää olla tietoisia siitä, mitä keskusliitto ja piirit tekevät. Vastaavasti metsästysseurojen pitää olla aktiivisia oman piirinsä suuntaan.

Katse eteenpäin

Lampinen kertoo Metsästäjäliiton puheenjohtajuuden sopivan hyvin nykyiseen elämäntilanteeseensa.

– Jäin 37 palvelusvuoden jälkeen Puolustusvoimista eläkkeelle tämän vuoden alussa. Jatkan edelleen maanpuolustuksen parissa, sillä työskentelen Mikkelissä sijaitsevan Jalkaväkimuseon johtajana. Työ on mielekästä, sillä olen ollut aina kiinnostunut sotahistoriasta.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on noussut lisääntyneen kurssitoiminnan kautta parin viime vuoden aikana uuteen kukoistukseensa. Tästä on hyötyä myös metsästysharrastukselle. Lampinen on ilahtunut siitä, että 8 000 uutta metsästäjää hankkii vuosittain metsästyskortin.

– Metsästyksellä on nyt hyvä imago. Se on suosittu luontoharrastus ja riistanliha on arvostettua ja eettistä lähiruokaa. Näitä asioita painotin myös tasavallan presidentille, kun saimme viedä liiton ja suomalaisten metsästäjien joulutervehdyksenä hirvipaistin presidenttiparille.

Kannattaisi miettiä sääntöjen muuttamista niin, että myös maata omistamattomat metsästäjät voisivat liittyä jäseniksi.

Vaikka uusia harrastajia tulee, häviää entisiä kovaa vauhtia. Pienten metsästysseurojen tulevaisuus huolettaa puheenjohtajaa ja hän kannustaa miettimään keinoja, joilla oman seuran elinvoima säilytetään.

– Monissa seuroissa kannattaisi miettiä sääntöjen muuttamista niin, että myös maata omistamattomat metsästäjät voisivat liittyä jäseniksi. Tällaisia metsästäjiä on koko ajan enemmän. Kun saadaan lisää aktiivisia jäseniä ja jäsenmaksun maksajia, on toimintaa helpompi pyörittää, Lampinen muistuttaa.

– Pienten seurojen yhdistämistä yhdeksi suuremmaksi kannattaisi myös miettiä. Sekin turvaisi metsästysseuran taloutta ja toimintaa.

Metsästyksen hyvän julkikuvan ylläpitoa edistäisi Lampisen mukaan myös se, että kuluttajat saisivat hieman useammin riistanlihaa lautasilleen.

– Joka puolella Suomea riistaa ei riitä myytäväksi, mutta esimerkiksi peurojen tihentymäalueilla peuranlihaa voisi hyvin myydä ravintoloille ja kuluttajille. Seura saisi siitä vähän lisätulojakin. 

Tuoreella puheenjohtajalla riittää metsästäjien edunvalvonnassa työsarkaa.

– Liiton työlistalla on paljon muutakin kuin suurpetoasia. Hallitusohjelmassaon erinomaiset kirjaukset monista metsästäjille tärkeistä asioista, muun muassa ampumaratatoiminnan edistämisestä. Teemme töitä sen eteen, että kirjaukset toteutuvat, Lampinen painottaa.

Hylkeenpyynti sykähdytti

Petteri Lampisen oma metsästystausta on monipuolinen.

– Aloitin metsästyksen 15-vuotiaana kanalinnuista ja jäniksistä. Siitä harrastus laajeni vähitellen muihin lajeihin.

Lampisella on ollut Mikkelin kaupungin reunamilta metsälle aina lyhyt matka. Nytkin hän asuu aivan kahden metsästysseuransa maastojen vieressä. Metsästysreissuille on osunut monta sykähdyttävää hetkeä.

– Karhun ja koiran vuoropuhelu pimeässä metsässä on ollut hienoa kuunneltavaa. Jahtasimme viikon ajan pihoihin tullutta karhua. Sen viikon aikana ei paljon nukuttu.

Karhua Lampinen ei ole onnistunut kaatamaan. Yhden ilveksen hän on kotimaastoissaan kaatanut. Viime jahtikauden mieleenpainuvimmat kokemukset tulivat yllättäen mereltä.

– Minulla on ystäviä Ahvenanmaalla ja käymme hyljejahdissa kesäisin. Hylkeen metsästys ulkomeren luodoilla on aina yhtä sykähdyttävää. Ystävyyssuhteet Ahvenanmaalle ovat saaneet alkunsa metsästysseurojen vierailijavaihdon kautta. Kannattaa rohkeasti luoda yhteistyösuhteita seuroihin ympäri Suomen ja ulkomaillekin. Vierailut yuovat harrastukselle uusia ulottuvuuksia.

Mikkelin varuskunnan metsästysyhdistyksen ja Kovalan-Vanhalan Erän hirvijahtikausi sujui hyvin ja luvat tuli käytettyä kolmessa viikonlopussa.

– Yhden hirven kanssa jouduin melkein painimaan. Se huitaisi sorkillaan 30 sentin päästä, kunnes lopulta pääsin lopettamaan sen, Lampinen kuvailee.

Nyt hän odottelee keväällä alkavaa majavan metsästystä.

– On hienoa aloittaa kevät majavajahdissa, kun voi samalla seurata, kuinka luonto herää uuteen kasvukauteen.

Palailemme laavukahveilta Lampisen pihapiiriin. Kahdeksanvuotias plottinajokoira Utu ottaa isännän vastaan iloisesti haukkuen. Lampinen on ollut aina aktiivinen metsästyskoiraharrastaja, mutta tällä hetkellä tarhassa on vain Utu.

– Koiraharrastus on monille metsästäjille yhtä tärkeää kuin metsästäminen. Metsästäjäliitto voisikin ehkä jatkossa ottaa vähän isompaa roolia metsästyskoiraharrastajien edunvalvonnassa, puheenjohtaja Lampinen näkee.