Miksi karhua metsästetään?
Karhukannan kokoa säädellään metsästyksellä kannanhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Hoitosuunnitelmasta on vastuussa maa- ja metsätalousministeriö. Karhukanta on kasvanut kannanhoidollisen metsästyksen ansiosta suotuisalle suojelutasolle ja ollut siinä jo pitkään.
Karhujen metsästys myös ylläpitää karhujen ihmisarkuutta ja vähentää vahinkoja. Ihmisarkuuden ylläpitäminen turvaa osaltaan sen, että myös yleinen suhtautuminen karhuun säilyy myönteisenä.
Karhumetsästys takaa suurriistavirka-avussa (SRVA), muun muassa kolarissa loukkaantuneiden karhujen etsinnässä käytettävien koirien ja vapaaehtoisten metsästäjien toimintakykyä. Ilman autenttisia riistatilanteita koiria ei pysty kouluttamaan kohtaamaan karhua. Kolareissa loukkaantuneet karhut ovat vaarallisia ja aggressiivisia, ja niiden kärsimykset on voitava lopettaa asianmukaisesti.
Kannanhoidollisella metsästyksellä pidetään yllä ja parannetaan karhun ja ihmisen yhteiseloa, kuten tähän asti on onnistuneesti tehty.
Miksi karhun metsästystä perustellaan metsästyskulttuurilla?
Riista-asiantuntijat nostavat haastatteluissa kulttuurin perusteluksi siksi, että se liittyy direktiiviä toistavan metsästyslain 41 a -pykälän pyynnin rajaamiin keinoihin sallia pyynti poikkeusluvalla. Pyyntiä voi perustella vain näillä keinoilla. Poikkeusluvalle laissa mainitut perusteet ovat seuraavat, jotka perustuvat joko vahingon estämiseen tai muihin syihin:
- luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi;
- viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi;
- kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai
- näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.
Niin sanottuja kannanhoidollisia poikkeuslupia perustellaan 3 -kohdan sosiaalisilla syillä, jotka ovat eläinlajin metsästyskulttuurin ja -taitojen ylläpito olosuhteissa, joissa kanta kestää pyyntiä, eli kannan määrä on yleensä kasvava tai runsas ja vakaa.
Suomen oikeuslaitos on nyt linjannut, että tämä ei ole riittävä perustelu edes näissä olosuhteissa. Suurpetojen pyynnin taitavien metsästäjien ja koirien olemassaolon jatkuvuus on tullut mainituksi suurriistavirka-aputehtävien hoitamisen varmistamiseksi. Koska hallittu kannankasvattaminen maltillisen metsästyksen turvin ei ole poikkeuslupaperustelu, lupia ei ole perusteltu sillä.
Mitä tapahtuu, jos karhunmetsästys loppuu?
Liian vähälle huomiolle suuren yleisön ymmärryksen kannalta on jäänyt se tosiasiallinen seikka, että vastakkain ovat äärevä, käytännössä nollatoleranssin metsästyskielteinen näkemys ja maltillinen, kannan kasvun mahdollistava metsästys, joka ei kumpua petovihasta, vaan tarpeesta harjoittaa kestävää metsästystä ja vastuullista kannanhallintaa.
Suurpetojen kaiken metsästyksen rajaavalle näkemykselle sukupuuton partaalla olevan lajin suojelemiseksi tehty oikeuskäytäntö on antanut keinon estää myös sittemmin runsastuneen lajin pyynti. Lajien suojelusäädöksissä on vakava valuvika, sillä ne huomioivat erittäin huonosti mahdollisuutta, että suojeltu laji runsastuisi jopa ongelmalliseksi. Peruutusvaihdetta ei ole. Näin on käynyt esimerkiksi valkoposkihanhille.
Halutaanko vastaavaa, joskin luonteeltaan huomattavasti vakavampaa vahinkokehitystä suurpedoilta, jos vuosia jatkunut varsin ongelmaton suurpetojen hallittu kantojen kasvattaminen maltillisella metsästyksellä halutaan nyt estää?
Mitä suurpetolainsäädännölle voi tehdä?
EU:n suunnalta toistuu jäsenvaltioille usein viesti, että voitte hallita riistakantoja kansallisesti haluamallanne tavalla, direktiivit huomioiden. Tähän asti Suomessa on näin tehty ja vasta kansallisesti tästä on muodostettu ongelma tulkitsemalla säädöksiä äärirajoittavalla tavalla. EU ei ole kannanhoidolliseen pyyntiin puuttunut. Esimerkiksi Ruotsi toteuttaa kansallista liikkumavaraa säätämällä lukumäärän, milloin kanta on riittävällä tasolla ja jonka ylittävää osaa voidaan metsästää.
Liiton mielestä suurpetojen metsästyslainsäädöntä on muutettava, Ruotsin lainsäädäntö toimii tässä hyvänä esimerkkinä. Liitto on tehnyt päättäjille juridisia selvityksiä ja esityksiä lakimuutoksiksi. Metsästäjäliiton ajama hallitusohjelman kirjaus "Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä" antaa hyvän pohjan työlle.
Yhteispohjoismaisen ja Eurooppalaisen yhteistyön avulla Metsästäjäliitto vaikuttaa EU-päätöksentekoon ja pyrkii saamaan muutoksia mm. suurpetojen statukseen luontodirektiivissä niin, että luvanmyöntöprosessi olisi mahdollista tehdä valitusten kestävästi. Jotta näin tapahtuu, pitää saada enemmistö EU-valtioiden edustajista kannattamaan muutosta eri maiden metsästäjäorganisaatioiden yhteistyöllä. Yhteistyötä koordinoidaan Pohjoismaiden NHA:ssa ja Euroopan kattavassa FACEssa.
