Peuran jousimetsästys vaatii suunnitelman

Teksti ja kuvat: Teemu Simenius  18.02.2019
Peuroja tulossa.
Peuroja tulossa.
Jousimetsästys vaatii hyvät valmistelut. Eläinten liikkeet tietävä metsästäjä löytää sopivan passipaikan helpommin. Ennen metsälle lähtöä tulee suorittaa ampumakoe.

Hyväksytyn jousiampumakokeen jälkeen alkoi peuran metsästys poltella, mutta ensin oli kuitenkin tehtävä hieman valmisteluita. Leikkurinuolten lennon varmistus ja tähtäimen paikkansapitävyys eri matkoilta ja korkeuksilta ammuttuna kuului ehdottomiin toimenpiteisiin siitäkin huolimatta, että rutiini jousella metsästykseen oli olemassa. 

 

Riistan liikkeet tutuiksi riistakameralla 

Eläinten sijainnin ja aikataulujen selvittäminen on onnistuneen jahdin tae. Aikaisempi kauden alku ja puimaton vilja vaikuttivat merkittävästi eläinten liikkumiseen myöhempään syksyyn verrattuna. Sopivia jousipaikkoja löytyi kuitenkin helposti useita kohtuullisen peurakannan alueella ja paikkatuntemuksen ansiosta.  

Eläinten sijainnin ja aikataulujen selvittäminen on onnistuneen jahdin tae

Pienen riistakameraseurannan avulla korjuun jälkeen tuoretta versoa puskeva heinäpelto vaikutti lupaavalta. Rauhallisella paikalla ja sopivalla kelillä riistaa käyskenteli pitkin päivää.  

 

Passipaikan valmistelu jousimetsästystä varten 

Passipuu löytyi pellon laidasta, joskin lehtijutun kuvia varten puupassi tuli laitettua esiin kuin mainostaulu. Normaalisti passi olisi ollut toisessa eikä ensimmäisessä puurivissä. Tällöin olisi sulautunut paremmin puuston sekaan ja istunut varjoisemmassa, huomioiden silti laajat ampumasektorit.  

Koeistuminen ja jousen vireeseen veto aiheuttivat pientä jälkisäätöä puupassin suuntaamiseksi ja jouseen tai metsästäjään osuvien risujen poistamiseksi. Samalla sain katsottua ampumasektorit ja mahdolliset esteet sillä. Painoin myös mieleeni kiintopisteet 10, 20 ja 30 metrin matkoille.  

 

Puupassiin jousen kanssa 

Kun odotettu päivä koitti, tuuli vihmoi ja vettä satoi. Tiesi jo valmiiksi, että aamulla eläimet eivät olisi esillä. Näin myös kävi. Huonompaa keliä oli ollut jo jonkin aikaa, joten päivällä pilvien repeily ja sääennustus illan aurinkoisuudesta sai aikaisen ”iltapassiin” menon tuntumaan perustellulta.  

Katsoin kuusen runkoon ja kuiviin risuihin istuvat vaatteet, könysin puuhun ja kiinnitin turvavaljaat puolilta päivin. Jonkin ajan kuluttua pellon kauimmaisen kulman ylitti peura, toinen ja kolmaskin. Hetken mietitytti, onko passi sittenkään oikeassa päässä peltoa, mutta jäljet ja aiemmat havainnot kertovat muuta. Tuuli käy poikittain suuntaan, josta en odota eläimiä tulevaksi. Luotan passipaikkaani.  

Katsoin kuusen runkoon istuvat vaatteet, könysin puuhun ja kiinnitin turvavaljaat puolilta päivin

Tuntia myöhemmin tappisarvipukki ilmestyy peltoon sadan metrin päästä. Sen perästä ilmestyy vielä kaksi naarasta ja vasa. Pikkuhiljaa peurat lähestyvät laidunnellen pukki etumatkaa ottaen. On aikaa tarkkailla eläimiä ja pähkin, kumman naaran vasa on kyseessä. Päädyn isomman naaraan vasallisuuteen, vaikka aivan selvää vinkkiä ei tapahdu. Toinen naaras vaikuttaa ylivuotiselta, eikä se katso niin usein vasan perään kuin toinen. Vasa sen sijaan ei tee elettäkään kummankaan suhteen, vaan keskittyy omiin puuhiinsa. Vaatisi lisää tarkkailua varmistua vasattomuudesta, mutta pukki on selvä.  

Jousikytis.

Valikoivaa metsästystä ja peurapukki hollilla 

Pukki on sopiva ylivuotinen tappisarvi korjata lihapeuraksi tässä vaiheessa vuotta. Naaraat jäävät hieman kauemmas, ja pukki pysähtyy kolmenkymmenen metrin päähän. Se pysyy paikoillaan kyljittäin toistakymmentä minuuttia. Mieli tekisi kiirehtiä, mutta olen päättänyt ottaa varman päälle.  

Matka olisi hankala, koska se on niin lyhyt, että peura voi pelästyä jousen ääntä ja niin pitkä, että se ehtisi pelästyessä vähän siirtyä ennen nuolen osumaa. Riski haavoittaa eläin olisi liian suuri. Odotan peuran alle kahdenkymmenen metrin kiintopisteen kohdalle.  

Siellä se nyt on, peura jousella

Lopulta pukki lähtee liikkeelle suoraan kohti. Nyt pitää olla taktiikka- ja tilannesilmää, etenkin kun istun kuin tarjottimella. Tilaisuus vireeseen vetoon tulee, kun viidentoista metrin päässä pukki kääntää päänsä vasaa kohti, joka keksi läiskytellä lätäkössä villisti hyppien. Sarvipää on silti kohti minua ja jatkaa kulkuaan. Vielä jonkin verran lähemmäs varovasti asteltuaan se kääntyy ja pysähtyy kyljittäin. Ampumatilanne tarjoutuu kymmenestä metristä.  

Pukki pyrähtää parikymmentä metriä takaisin peltoon ja kippaa nurin. Naaraat ja vasa noteeraavat pyrähdyksen, mutta jatkavat syöntiään. Jään hetkeksi istumaan ja kertaamaan tilannetta. Siellä se nyt on, peura jousella. 

Hieno tilanne takana ja saalis tallessa. Alkukauden etuna ovat valoisat illat ja aikaisin liikkuvat peurat.