mahdollisimman vähän haittaa seudun asukkaille ja liikenteelle. Lisäksi ruokinnalla pystytään tehostamaan peurojen valikoivaa metsästystä.
Mitä hyötyä ruokinnalla saadaan?
Valkohäntäpeuran ruokinnan keskeisenä tavoitteena on toimia valikoivaa metsästystä helpottavana houkuttimena.
Valkohäntäpeuran tehostetun pyynnin tulisi keskittyä erityisesti tiheän kannan alueille, missä peuroista on haittaa niiden etsiessä syötävää erikoisviljelyksiltä, puutarhoista ja pihoista. Tihentymäalueilla myös liikenneonnettomuuksien riskin vähentäminen on tärkeää.
Ruokinnalla voidaan lievittää peurojen aiheuttamaa laidunpainetta viljelyksillä ja puutarhoissa.
Hyvin suunnitellulla ruokinnalla peurat saadaan asettumaan etenkin lumitalvina alueille, jossa ne eivät aiheuta tienylityksillä liikenneonnettomuuksia yhtä paljon kuin ne tekisivät ilman ruokintapaikkoja.
Ruokinta houkuttelee eri ikäisiä yksilöitä, ja sen avulla pystytään harjoittamaan tehokkaasti valikoivaa metsästystä. Valikoiva metsästys on oleellinen tekijä, kun peurakantaa pyritään leikkaamaan. Pyynti pitäisikin tällöin keskittää etupäässä lisääntyviin naaraisiin ja vasoihin. Tihentymissä voimavaroja tulee suunnata kannan pienentämiseen, kun taas harvan kannan alueella verotus sovitetaan kannan kestävyyteen ja tavoitetiheyksiin
Ruokinnalle eläimet tulevat rauhassa, jolloin valmiina vahtimassa oleva metsästäjä pystyy valitsemaan oikeat eläimet ammuttavaksi. Ruokinnoilta voidaan myös helpommin valita uroksista heikompisarviset ja pienikokoiset vahvimpien suvunjatkajien sijaan.
On eettistä pyrkiä poistamaan myös sellaiset peurat, jotka eivät ole elinvoimaisia.
Ruokinnan sijoittaminen niin, että näkyvyys on hyvä ja ampumasektori on turvallinen, on erittäin tärkeää. Turvallisuutta lisäävät maata kohti suuntautuvat laukaukset, joiden takaamiseksi tornit ovat oivallisia.
Mihin ruokinta perustetaan?
Peurat ovat hyvin valikoivia ruokansa suhteen ja ne syövät sitä, mikä on vuodenaikaan nähden parasta saatavilla olevaa ravintoa. Kun tuoretta ravintoa on tarjolla, ne eivät ole kovin kiinnostuneita ruokinnoista.
Syksyllä ja talvella ruokinnalla pystytään vaikuttamaan siihen, mihin peurat asettuvat aloilleen. Ne pysyvät ruokintojen lähettyvillä, eivätkä vaella pitkiä matkoja, jos ruokaa on tarjolla säännöllisesti.
Ruokinnassa voidaan käyttää erilaisia katoksia ja sirottimia. Vaihtoehtoja on paljon ja yleisimpiä ovat lavan päälle asetetut tynnyrit, joiden alareunoihin on tehty reikiä viljan valumista varten. Ihanteellisinta on annostella viljaa sähkökäyttöisellä ruokinta-automaatilla.
Viljaa annostellaan sen verran, että se tuulee syödyksi kerralla. Annostelu ajastetaan hämärään, jolloin linnut eivät tule ruokinnalle. Automaatit sijoitetaan supikoirien ulottumattomiin.
Ainoastaan automaattisilla annostelijoilla saadaan toteutettua säännöllistä, pieniä kerta-annoksia hyödyntävää pienimuotoista houkutteluruokintaa.
Annostelevalla ruokinta-automaatilla voidaan säästää merkittäviä määriä viljaa ja rahaa.
Miten peuran ruokinta pidetään eettisenä?
Ravintoa annostellaan siten, ettei eläin saa täytettyä päivittäistä ravinnontarvettaan yksinomaan ruokinnalta, mutta jossa ravintoa on päivittäin saatavilla. Ruokinta voidaan toteuttaa viljan tai muun vastaavan ravinnon tapauksessa annostelevilla sirottimilla tai ruokintarakenteilla, joissa on maltillinen määrä ravintoa tarjolla kerrallaan. Tämä koskee myös juureksia.
Kaiken tarjottavan ruoan pitää olla puhdasta ja hyvälaatuista. Pilaantunutta tai homehtunutta ruokaa ei saa tarjota. Peuroille ei pidä tarjota leipää, pullaa tai mitään muutakaan ihmisen valmistamaa jalostetta. Ne homehtuvat helposti, eivätkä ne ole millään tavalla peurojen luonnollista ravintoa.
Ruokinnan jatkuvuus on tärkeää, jotta eläinten suoliston mikrobisto tottuu ravintoon, ja jotta eläimet käyvät säännöllisesti ruokinnalla. Jälkimmäinen on metsästyksen näkökulmasta tarpeellista.
Ruokinnassa tulee huomioida sekä eläinten hyvinvointi, että ympäröivä asutus ja muu maankäyttö. Massaruokinta, jossa ruokintapaikalle kaadetaan tonneittain ruokaa pilaantumaan, ei ole hyväksyttävää. Tarkoitus ei myöskään ole se, että peurojen yksinomainen ravinto tulee ruokinnalta.
Tiheän kannan alueella ei ole tarkoituksenmukaista eikä suotavaa pyrkiä ruokinnan avulla parantamaan lisääntymistehoa.
Peuran ruokinta ei toimi kesällä
Ruokinnan ei tule olla peuroille yksinomainen ravinnonlähde, vaan ruokaa tarjotaan pienimuotoisesti siten, että eläimet saadaan ohjattua pyynnin kannalta sopiviin paikkoihin. Valkohäntäpeurojen ruokinta on oikein toteutettuna riistanhoitotyötä parhaimmillaan, koska siitä hyötyviä tahoja on useita.
Peura on valikoiva ja sille kelpaa vain paras silloin, kun on valinnanvaraa. Kesällä ruokinta ei siten ole toimivaa.
Lue koko opas valkohäntäpeuran ruokinnasta >>
Pienimuotoisena houkutteluruokintana pidetään:
- Ravintoa annostellaan siten, ettei eläin saa täytettyä päivittäistä ravinnontarvettaan yksinomaan ruokinnalta, mutta jossa ravintoa on päivittäin saatavilla.
- Voidaan toteuttaa viljan tai muun vastaavan ravinnon tapauksessa annostelevilla sirottimilla tai ruokintarakenteilla, joissa on maltillinen määrä ravintoa tarjolla kerrallaan. Tämä koskee myös juureksia.
- Kuiva- tai säilöheinää, kerppuja ja riistapeltoja pidetään pienimuotoisena määrästä riippumatta, koska ne vastaavat luonnosta saatavaa, vähäenergistä ravintoa. Heinää ja kerppuja käyttämällä käyttämällä vältetään myös hukkakauraongelmat sekä supikoiran ja villisian ruokkiminen.
- Ruokinnan jatkuvuus on tärkeää, jotta eläinten suoliston mikrobisto tottuu ravintoon, ja jotta eläimet käyvät säännöllisesti ruokinnalla. Jälkimmäinen on metsästyksen näkökulmasta tarpeellista
