Vesilinturuokkijan muistilista

Kosteikot ovat vesilintujen tärkeimpiä pesimis-, ruokailu-, levähdys- sekä sulkimisalueita, ja sen vuoksi niiden merkitys lajien menestykselle on oleellinen. Karuilla alueilla ravinnon määrä on niukkaa. Niissä viihtyvätkin parhaiten kaloja syövät lajit, kuten kuikat ja koskelot.

Rehevämpään suuntaan mentäessä ravinnon määrä kasvaa. Se ratkaisee, kuinka paljon vesilintuja voi olla yhdessä paikassa. Rehevissä vesissä viihtyvät haapana, lapasorsa, jouhisorsa, heinätavi ja harmaasorsa.

Vaativammat vesilintulajit viihtyvät vesistöissä, joissa on alavia rantoja ilman peittävää metsää, kuten esimerkiksi laidunten reunamia. Monet lajit sulkivat juuri rehevien vesien laikuttamissa lahdissa. Tällaista ympäristöä tarvitsevat kaikki puolisukeltajasorsat jossain vaiheessa kesän kiertoa. Rehevissä vesissä on myös runsaasti selkärangattomia, etenkin jos kalakanta ei ole liian runsas.

Vesilintujen poikaset tarvitsevat tätä eläinperäistä ravintoa kehittyäkseen, ja vasta vartuttuaan nuoret linnut siirtyvät osin kasviravintoon.

Ravintohoukuttelun tulee olla vastuullista ja hyväksyttävää, jolloin huomioidaan ruokittavat lajit, eläintautien ehkäisy, vesistön ja muun ympäristön puhtaanapito sekä alueen asukkaat, muut käyttäjät, metsästäjät ja riistanhoitotyötä tekevät. Lintuja ei pidä houkutella liikaa tai liian pieneen vesistöön.

Tärkeimmät ja suositellut metsästettävät vesilintulajit

Puolisukeltajiin kuuluva sinisorsa eli heinäsorsa pesii koko Suomessa ja se on yksi yleisimmistä riistalinnuistamme. Sen luonnollinen ravinto koostuu kasvimateriaalista, kuten eri kosteikkokasvien siemenistä, varsista ja juurista sekä vesihyönteisistä ja nilviäisistä. Sinisorsa hakeutuu ruokintapaikoille hanakasti.

Tavi on sinisorsan jälkeen maamme yleisin sorsalaji, ja niitä pesii Suomessa noin 200 000 paria. Se löytää helposti ensimmäisenä uusille ja myös pienille kosteikoille, jotka majava tai ihminen on rakentanut. Tavi hyödyntää viljaruokintaa erittäin mielellään.

Telkkä on erittäin yleinen kokosukeltaja Suomessa. Se voi käydä ruokinnalla, mutta ei hakeudu niille samalla tavoin kuin puolisukeltajat. Reviiritietoisuutensa vuoksi telkkäpoikueita voi järven koosta riippuen esiintyä vain tietty määrä.

• Ohjaa ruokinnalla linnut paikkaan, jossa ampuminen on turvallista ja aiheuttaa vähän häiriötä.
• Valikoi ruokintapaikka tai huolehdi ruokinnan ympäristöstä niin, että saaliin löytäminen helpottuu ja käytä apuna noutavaa koiraa aina kun mahdollista.
• Riistalaukaus tapahtuu ennakoitavalta etäisyydeltä ja reitiltä. Tarkka, tappava riistalaukaus on eettinen riistalaukaus. Ampumaharjoittelu on tärkeää!
• Laske alueen pesimäkanta keväällä. Pyydä syksyllä vain mitä tarvitset ja minkä alueen vesilintutuotto kestää niin, että kauden jälkeen yksilöitä jää pesimäkauden alun määrää enemmän, sillä et ole ainoa ottaja.
• Malttia muuttavien lintujen pyyntimäärän kanssa, vaikka niitä olisi ruokinnallasi runsain mitoin. Ne ovat peräisin useilta muilta kosteikoilta ja mahdollisesti jonkun tekemän suuritöisen elinympäristöparannuksen tuottoa. Metsästäjäliiton kyselyssä valtaosa metsästäjistä pitää kohtuullisena suositeltavana saalismääränä alle viittä lintua päivässä.
• Suositellut metsästettävät vesilintulajit ovat sinisorsa, tavi ja telkkä.

Miten ruokinta perustetaan?

Ruokintaan pitää pyytää lupa maanomistajalta ja/tai metsästysoikeuden haltijalta, joka yleensä on paikallinen metsästysseura. Turvallisinta on varmistaa lupa aina vielä maanomistajalta, koska seuran ja maanomistajan välisiä sopimuksia on hyvin erilaisia.

Vesilintujen houkutteluun ruokinnalta sopivat vilja sekä öljykasvien siemenet. Tavallisesti tarjolle laitetaan viljaa, koska sen saatavuus on hyvä ja se on suhteellisen edullista. Lisäksi se on useiden sorsalintujen luontaistakin ruokaa.

Ruokaa kaadetaan joko rannalle tai mieluummin matalaan veteen. Veden syvyys tulee huomioida niin, että puolisukeltajat yltävät syömään ruuan pohjasta. Hyvä syvyys sinisorsalle on korkeintaan puoli metriä.

Ruokaa voidaan tarjota myös vedessä kelluvalta lautalta. Ruoan laittamisessa suoraan veteen on se etu, että vedestä sitä eivät pääse verottamaan supikoirat, rotat, varislinnut, pienet sorkkaeläimet tai muut ei-toivotut ruokailijat.

Ruoan määrän tulee olla sellainen, että linnut syövät sen kerralla, eikä sitä jää veteen pilaantumaan. Jos viljaa on liikaa, se alkaa mädäntyä lämpimässä vedessä, jolloin vesistöön vapautuu ravinteita ja veden laatu heikkenee.

Sorsia ei tule syöttää niin, että viljaruokinta kattaisi kokonaan niiden päivittäisen energiantarpeen. Oleellisinta on se, että syötävää on satavilla silloin, kun linnut etsivät ravintoa.

Noudata hyvää hygieniaa

Lintujen ruokkimisessa tulee noudattaa hyvää hygieniaa myös ruokkijan itsensä suojaamiseksi taudinaiheuttajilta ja tulehduksilta. Käsien ja kaikkien välineiden pesu on tärkeää. Tautiriskin hallinnan vuoksi tulee noudattaa hyvää ruokintahygieniaa.

Kontaktien vähentämiseksi ruokintoja tulisikin hajauttaa niin, ettei lintuja kerry isoja määriä yhteen paikaan. Tautiriski ja pilaantuneen rehun aiheuttamat sairaudet ovat myös vakava peruste sille, että ruokinnat eivät ole massaruokintoja, joille kaadetaan viljaa suuria määriä kerralla.

Lintujen tulee siis syödä kohtuullisessa ajassa ruokinnalle viety vilja. Supikoirien, kettujen ja muiden maanisäkkäiden (myös koirien ja kissojen) pääsy ruokinnalle sekä niiden ulosteiden joutuminen rehuun pitää estää.

Hyvänä keinona onkin viljan ripottelu veteen puolisukeltajien ruokailusyvyyteen. Tauti- ja sairastumisriskiä vältetään myös tarjoamalla vesilinnuille niille sopivaa ja hyvälaatuista ruokaa.

Vastuullinen vesilinnustaja

Vastuullinen metsästäjä suorittaa alueellaan vesilintu- ja poikuelaskentaa. Hän tietää, että ruokinta kerää lintuja laajalta alueelta ja pyrkii siksi metsästämään vain osan siitä määrästä, jonka oma alue tuottaa poikasia.

Hän sisäistää sen, että ruokinnalle tulevat linnut eivät ole hänen omiaan, vaan niistä osa on kasvanut muualla, toisten hoitamilla kosteikoilla tai lähijärvillä.

Kestävää vesilintujen metsästystä harjoittava tiedostaa, että vesilinnuille on tärkeintä niiden elinolojen parantaminen kohentamalla jo olemassa olevia kosteikoita ja rakentamalla uusia. Hän huolehtii myös alueen pienpetojen pyynnistä.

Pienpetopyynti vesilintukosteikoilta ja -ruokinnoilta on erittäin olennainen osa riistanhoitoa. Ruokinta tulee toteuttaa niin, että ruokailevat linnut eivät joudu alttiiksi pedoille, kuten minkille.

Viljaruokintaa valveutunut linnustaja käyttää vain pieniä määriä metsästyksen aikana lintujen houkuttelemiseen sellaiselle alueelle, missä metsästys on turvallista, eikä se häiritse muita alueen asukkaita, kesämökkiläisiä tai luonnossa liikkujia.

Ruokinnalta lintuja tulisi pyytää kohtuullisesti ja käyttää kaikki keinot – noutava koira mukaan lukien – jotta saaliin saa otettua haltuun. Kunnioitus saalista kohtaan tarkoittaa myös sitä, että se hyödynnetään ravinnoksi.

Lue koko opas vesilitujen ruokinnasta >>