Vesilinnustus on hyvin monipuolinen metsästyksen laji, joka tarjoaa tekijälleen runsaasti tekemistä pitkin kautta. Tässä artikkelissa käymme läpi vesilinnustuksen eri ulottuvuuksia.
Vesilinnustus tarjoaa metsästäjälle koko harrastuksen kirjon. Elokuiset, lämpimämmät illat muuttuvat kauden edetessä kirkkaiksi, viileiksi, syksyisiksi istunnoiksi. Loppukauden ensipakkaset ja suurten parvien näkeminen taas tarjoavat unohtumattomia luontoelämyksiä, jotka jäävät mieleen kauden päätyttyäkin. Aktiivinen metsästäjä löytää harrastuksesta jatkuvasti tekemistä ja harjoittelemista. Mikäli metsästysalue on monimuotoinen, voi syksyn aikana ehtiä tekemään kaikkea vaihtelevasti peltopyynnistä sauvomiseen ja houkutteluun.
Koirat ja vesilinnustus
Iso osa vesilinnustuksesta tapahtuu vesistöjen läheisyydessä, kosteikoilla ja ruovikkoalueilla. Lähtökohtaisesti ja usein turvallisuussyistä riistalaukaukset suunnataan lentäviin lintuihin, ja tästä syystä lintujen löytäminen riistalaukauksen jälkeen teettää lisätyötä. Monelle vesilinnustajalle koira onkin korvaamaton kumppani.
Noutajarodut ovat aktiivisten vesilinnustajien yleisimpiä metsästyskumppaneita, mutta oikein koulutettuina noutotehtävissä toimii monen rotuiset koirat. Koulutettu noutava koira hakee ammutut linnut nopeasti vedestä tai ruovikosta, ja lisäksi koiran kanssa työskentely on monelle myös yksi harrastuksen palkitsevimmista puolista.
Kaaveet ja houkutuspillit
Houkutuskuvat, eli kaaveet, ja niihin yhdistetty oikein tehty pillitys luovat vesilinnuille illuusion lajitovereista ja potentiaalisesta ruokailu- tai levähdyspaikasta.
Kun kaaveet asetellaan oikeanlaiseen paikkaan, jäljitellen lintujen luontaista sijoittumista, ja oma suojautuminen tehdään huolella, voidaan houkutella ohilentäviä vesilintuja kaartamaan kohti passipaikkaa.
Houkutuspillillä jäljitellään lajinomaisia ääniä, kuten heinäsorsan ränkätystä tai haapanan vihellystä. Onnistunut houkuttelu onkin monen harrastajan mielestä oma taiteenlajinsa, sillä onnistunut houkuttelu vaatii sekä oikeanlaista ajoitusta, pillityksen rytmittämistä ja itse pillin käytön harjoittelua. Harva houkuttelupilli toimii oikein puhaltamalla siihen kuin vappupilliin.
Kaaveiden käyttö toimii pitkin kautta aloituksesta loppukauteen, mutta niiden teho usein paranee vesilintujen parveutuessa ja lähtiessä muuttamaan.
Parhaimpia onnistumisia tulee usein kelien muuttuessa tuulisiksi ja sateen, rännän tai lumen vihmoessa vesilinnustajaa, vesistöjen ollessa kuitenkin vielä auki. Heikossa kelissä navigoiva vesilintu tällää itsensä kuvien luokse huomattavasti pienemmällä tarkastelulla ja valikoimisella kuin alkukaudella, ja parhaimmillaan kuville voi lehahtaa kokonainen monikymmenpäinen parvi.
Ilta- ja aamulennon tunnelmaa
Vaikka sorsastuksen aloitus 20. elokuuta käynnistyykin klo 12, perinteisesti vesilinnustus tapahtuu joko aamulla tai illalla, eli ajoittuen hetkiin, jolloin vesilinnut luontaisesti ovat liikkeellä. Vaikkakin kaaveet ja sorsapillien käyttö onkin osalle meistä vesilinnustajista kiinteä osa metsästystä, sorsastaa moni hyvin perinteiseen tapaan vain passittamalla sopivia ohilentopaikkoja.
Passipaikka valitaan yleensä lahdelmaan, joenvarteen tai salmeen, josta tiedetään sorsien liikkuvan ruokailuun tai lepopaikoilleen. Paikalle pyritään saapumaan joko hyvin aikaisen aamun pimeydessä, tai illalla hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Tunnelma on usein hiljainen ja odottava, ja illan hämärtyessä kuuluva siipien havina saa joka kerta metsästäjän valpastumaan. Ennen syysmuuton alkua sorsat lentävät säännöllisesti samoja reittejä lepopaikoilta ruokailupaikoilleen, ja usein h-hetken voi katsoa suoraan kellosta.
Sauvominen
Vaikka vesilinnustus perinteisesti ajoittuukin ilta- ja aamulennoille, ne eivät ole ainoa mahdollisuus. Vesilinnut tyypillisesti viettävät päivät ruohikoiden suojissa piiloissa pedoilta. Sauvominen on tehokas tapa perata ruohikkoa läpi silloin tällöin, ja mahdollistaa joskus sorsapaistin tai pari myös päiväsaikaan.
Sauvominen onnistuu itsekin, mikäli kanoottia tai venettä saa sauvottua rauhakseen itse ja samalla pidettyä haulikkoa saatavilla, mutta hyvällä työnjaolla toisen metsästäjän kanssa se muuttuu vielä mielekkäämmäksi. Sauvoja tai meloja istuu tällöin veneen takana ja hiljalleen vie venettä pitkin sopivia ruohikkoalueita, ja ampuja istuu veneen keulassa valmiina. Sorsan karkotessa sopivalta etäisyydeltä pääsee ampuja töihin ja vuoroja vaihdetaan onnistuneen riistalaukauksen jälkeen.
Sopivalla kanootilla tai matalasyväyksisellä kevyellä veneellä sauvominen on monille mieluinen tapa viettää tunti tai pari ennen iltapassiin menemistä tai aamupassin jälkeen.
Metsästys pelloilta
Sadonkorjuun jälkeen puidut, kuten myös syyssateiden tulvittamat pellot voivat olla todellisia sorsamagneetteja. Pellot tarjoavat vesilinnuille runsaasti ravintoa, ja parhaimmillaan ne voivat koota satamäärin sorsia päivittäin. Pelloilta metsästäminen vaatii kuitenkin tarkkaa havainnointia ja etsimistä. Linnut saattavat kerääntyä ruokailuun kauaksikin vesistöistä, ja ne saattavat vaihtaa kohdetta tai siirtyä eteenpäin muuttoreitillään.
Pelloilta metsästäminen on usein liikkuvampaa ja nopeampaa toimintaa kuin “perinteinen” vesilinnustus, mutta voi parhaimmillaan johtaa todella hienoihin onnistumisiin.
Sorsat tulevat havaintojen mukaan pelloilla huomattavasti hanakammin kaaveille, eivätkä välttämättä ole yhtä tarkkoja havaitsemaan metsästäjää. Mikäli metsästysalueelta löytyy peltoja jotka ovat taipuvaisia tulvittumaan loppusyksystä, kannattaa niitä tarkkailla. Rautaa on kuitenkin taottava silloin kun se on kuumaa – seuraavana päivänä sorsat voivat olla tiessään.
Merilinnustus
Rannikolla ja saaristossa vesilinnustus saa oman luonteensa. Merilinnustuksessa kohteena voivat olla myös esimerkiksi uroshaahkat eli kalkkaat, allit ja isokoskelot. Merilinnustuksessa alueet ovat laajoja, ja vene ja oikea ajoitus ovat usein avain onnistumiseen.
Merellinen ympäristö on usein karumpaa, ja vesilinnustus tapahtuu luodoilta tai joskus pelkästään veneen suojista. Koska sääolosuhteet voivat vaihdella nopeasti, turvallisuus on aina etusijalla, ja loppusyksyyn ajoittuva allijahti vaatiikin jo veneen joka ei aivan pienestä keikahda.
Loppukauden muuttosorsat
Syksyn edetessä alkaa viimein muuttosorsien aika. Pohjoisesta saapuvat muuttosorsaparvet ovat usein suurempia kuin alueellisesti hiljalleen kasautuvat sorsaporukat. Suurempi parvi on aina varovaisempi, mikä tekee metsästyksestä haastavampaa, mutta samalla äärimmäisen kiinnostavaa.
Muuton ajoittuminen paikallisesti riippuu aina hieman sääolosuhteista, mutta yleisesti ottaen suurempi muuttoliike on riippuvainen suotuisista pohjois- tai itätuulista, ja muuttoa sysää eteenpäin myös lämpötilojen laskeminen pakkasen puolelle ja vesistöjen jäätyminen.
Muuttosorsia metsästävän kannattaa henkisesti varautua painelemaan kaaveiden ja pillien kanssa pelipaikoille erityisesti silloin kun takana on jo päivä tai kaksi suotuisia tuulia, pilvipeite roikkuu matalampana ja taivaalta vihmoo hieman vettä jossain olomuodossaan. Muuttosorsaparvi voi noina päivinä ilmaantua houkutuskuville keskellä päivääkin, ja reagoi sekä pillitykseen että kaaveisiin selkeästi alkukautta hanakammin. Kaiken lisäksi muuttoaikainen heinäsorsa on jo elokuista itseään selkeästi pulskempi tapaus ja usein hyvässä rasvassa!
