Opettele vesilintujen tunnistus ennen kauden alkua näillä vinkeillä

– Metsästäjien yleinen asenneilmapiiri tunnistuksen suhteen on varmasti menossa parempaan suuntaan, toteaa BirdLife Suomen lintuvesiasiantuntija ja itsekin metsästäjä Heikki Helle. Vesilintukantojen palauttaminen elinvoimaisiksi on tavoite, joka yhdistää Metsästäjäliittoa ja BirdLifea. Heikki Helle toimii yhteistyössä SOTKA-levähdysalueverkostohankeessa yhdessä Metsästäjäliiton kanssa. 

– Mutta jos ajatellaan vesilinnustusta kokonaisuutena, on edelleen tietty kahtiajako olemassa. Vastuulliset metsästäjät verottavat sorsakantaa maltilla, mutta valitettavasti myös poikkeuksia on. 

Mitä väliä sillä on, jos joukossa yksi haapana tai jouhisorsa?

– Aika moni vesilintulaji on luvallista riistaa. Osa riistavesilinnuista, kuten jouhisorsa, haapana, tukkasotka, lapasorsa, heinätavi ja nokikana on kuitenkin taantunut jo yli 15 vuoden ajan niiden elinympäristöjen ja pesimätulosten heikkenemisen myötä. Erityisen huonosti menee rehevillä kosteikoilla pesivillä lajeilla. Yli puolet vesilintulajeista on luokiteltu kansallisesti uhanalaiseksi ja jotkut, kuten meillä metsästyslain mukaisella asetuksella rauhoitettu punasotka, ovat myös maailmanlaajuisesti uhanalaisia, kertoo Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors. 

Runsaat riistakannat ovat kestävän metsästyksen perusta. Pohjois-Eurooppa, mukaan lukien Suomi, on merkittävä vesilintujen poikastuotantopaikka maailmanlaajuisesti. Maailmanlaajuiset muutokset pesimäalueiden elinympäristöissä ovat luultavasti pääsyy monen lajin taantumiseen.

Taantuvat lajit suositellaan jätettäväksi ampumatta.

Harjoittele tunnistusta hyvissä ajoin sorsakohteellasi 

Tunnistusta kannattaa alkaa harjoitella jo hyvissä ajoin ennen metsästyskauden alkua. Helle suosittelee otettavaksi kaikki mahdolliset keinot käyttöön ja panostamaan varmaan tunnistukseen.

– Lintujen tunnistaminen vaatii vaivaa ja etukäteissuunnittelua, mikä on metsästysharrastukselle muutenkin melko tyypillistä. Parhaiten tunnistuksen oppii ulkona ja osa tunnistuksesta on mahdollista tehdä vain kohteessa. Videot ja äänitteet eivät koskaan korvaa käytännön oppimista maastossa, Helle painottaa. 

– Eikä pelkkä kirjan kuvien katselu koskaan riitä. Hyvin harvoin ne linnut siellä maastossa elävät samalla tavalla, kuin miten ne lentävät tai uivat kirjan kuvissa. Linnut tuppaavat olemaan liikkeessä, eivätkä aina juuri niin päin, kun ne kirjan sivuilla esitetään.

Luonnossa oppii tunnistuksen lisäksi havainnoimaan lintujen luonnollista käyttäytymistä ja niiden alueella esiintyviä määriä.

Harjoittele tunnistusta näillä vinkeillä:

• Opettele lintujen ääniä luonnossa ja äänitteistä
• Vietä aikaa omalla lähisorsastuskohteellasi jo keväästä alkaen
• Vertaile lintujen muotoja ja lentotapoja, millaiset nokat ja siivet ja niillä on
• Pyydä joku kokeneempi vesilintuharrastaja mukaan. Kaikki perimätieto kannattaa käyttää hyödyksi, jos sellaista on tarjolla.

Milloin on liian hämärää metsästykseen? 

– Metsästysolosuhteisiin vaikuttavat jokaisen päivän yksilölliset sääolot. Pilvisellä säällä on hämärämpää ja jo auringolaskun aikoihin voi olla vaikea erottaa linnun väriä tai muita tuntomerkkejä, Helle muistuttaa. 

Tunti auringolaskun jälkeen metsästäjä ei voi enää lajia rehellisesti määrittää. Silloin pelataan jo todennäköisyyksillä.

– Todennäköisesti lintu on edelleen runsaskantainen sinisorsa, mutta aina on olemassa pieni mahdollisuus rauhoitetulle harmaasorsalle. Siihen ei voi koskaan luottaa, ettei harmaasorsia ole nähty täällä ennenkään. Vesilinnustus alkaa aikana, jolloin kaikenlaisia lintuja on jo laajalla rintamalla liikkeellä. 

Myös Metsästäjäliiton Eren Grenfors painottaa turvallisuutta ja tunnistamisen tärkeyttä.

– Lintu on aina tunnistettava ennen laukausta ja ampumamatka on pidettävä lyhyenä haavakoiden välttämiseksi. Noutavan koiran käyttö metsästäjän apuna on ehdottoman suositeltavaa.