Villisikakanta tulee pitää kurissa

Teksti: Eija Vallinheimo  03.09.2021
villisikoja pellolla
Sikojen verenvuotokuumetaudin nopea leviämistahti pitkin Eurooppaa muistuttaa siitä, ettei Suomessakaan ole varaa herpaantua taudintorjunnassa.
Isoin villisikoihin liittyvä pelko tällä hetkellä on afrikkalainen sikarutto, koska siitä olisi todella suuret haitat sikatalouden harjoittajille ja myös metsästäjille ja metsästykselle.

Villisikoja ammuttiin 1.8.2020–31.7.2021 välisenä aikana yhteensä 1 343. Saalismäärä kasvoi yli 40 prosentilla metsästysvuodesta 2019–2020. Yli puolet saalismäärästä ammuttiin Kaakkois-Suomessa. Toisiksi eniten villisikoja ammuttiin Uudellamaalla, yhteensä 233 eläintä. Jos kanta kasvaa kovin suureksi, sitä on vaikea pitää enää kurissa. 

Afrikkalainen sikarutto uhkaa paitsi luonnonmukaista villisikakantaa myös koko siankasvatusta elinkeinona. Yksikin Suomessa havaittu tautitapaus vaarantaisi koko suomalaisen sianlihan viennin. Vaikutus heijastuisi koko yhteiskuntaan: alkutuotantoon, lihanjalostukseen, kuljetusalaan ja työllisyyteen.

Sikojen verenvuotokuumetaudin nopea leviämistahti pitkin Eurooppaa muistuttaa siitä, ettei Suomessakaan ole varaa herpaantua taudintorjunnassa. Aina ei tarvita edes rajan yli vilistävää villisikaa, vaan tauti leviää myös muilla tavoin: virus voi piillä niin villisian- ja sianlihatuotteissa tai ulkomailta tulleessa rehussa tai eläinkuljetuksissa. Tartunnan voi tuoda mukanaan myös ulkomaille suuntautuneen villisikajahdin saaliissa tai metsästysvälineissä. Tarkkana täytyy siis kaikkien olla.

Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy tällä hetkellä muun muassa Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Unkarissa, Romaniassa, Bulgariassa, Slovakiassa, Kreikassa, Italiassa, Saksassa, Venäjällä, Valko-Venäjällä, Moldovassa, Ukrainassa ja Serbiassa. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta uhka sen leviämisestä Suomeen on merkittävästi kasvanut.

Afrikkalainen sikarutto on sikojen, villisikojen ja minisikojen helposti leviävä verenvuotokuumetauti, jonka aiheuttaa ASF-virus. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen. ASF-virukseen ei ole olemassa rokotetta eikä hoitokeinoja. Tauti johtaa sairastuneen sian kuolemaan.

Tartunnan voi tuoda mukanaan myös ulkomaille suuntautuneen villisikajahdin saaliissa tai metsästysvälineissä.

Villisian metsästys ei ole helppoa

Metsästäjäliiton mukaan villisikakanta tulee pitää aktiivisella metsästyksellä pienenä. Metsästäjäliitolla on käynnissä myös maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hanke, jossa metsästäjiä koulutetaan villisikakannan hallintaan ja ASF-riskin pienentämiseen. 

Metsästäjien koulutus on tarpeellista, sillä villisika on Suomessa on nykymetsästäjille uusi riistalaji, minkä takia kokemus villisian metsästyksestä ja etenkin safrikkalaisen sikaruton torjunnasta puuttuu toistaiseksi suurimmasta osasta Suomea.

− Hankkeeseen osallistuneilla metsästäjillä on riittävät tietotaidot villisian tehokkaaseen ja turvalliseen metsästykseen, turvalliseen saaliinkäsittelyyn sekä tautien leviämisen estämiseen, kiteyttää Metsästäjäliitossa hankkeesta vastaava Chris Karppinen.

Villisika ei ole mikään helppo metsästettävä eikä eikä Suomessa pitkiä perinteitä ole. Ainoastaan kaakkoisrajan tuntumassa löytyy enemmän villisian metsästyskulttuuria.

Pääasiallisin ja tehokkain tapa saada villisika saaliiksi on kytätä sitä sellaisilla ruokintapaikoilla, jossa ne useasti ruokailevat. Sisämaassa villisikaa metsästetään paljon seuruemetsästyksenä koiraa apuna käyttäen. Jahdit ovat yleensä vauhdikkaita ja jopa vaarallisiakin, sillä ärsytettynä villisika on torahampaineen vaarallinen sekä metsästäjille että koirille.

Villisikakarjut painavat 50–200 kiloa ja emakot 35–150 kiloa. Karjuilla kulmahampaat kasvavat koko sen eliniän ja muuttuvat lopulta pitkiksi torahampaiksi.

Metsästäjät kertovat, että siat oppivat nopeasti, kuinka niitä pyydetään ja muuttavat sen mukaan käytöstään. Niinpä käytetyt pyyntitavat eivät välttämättä toimi enää seuraavalla kerralla. Tämän takia villisian metsästys on erityisen haastavaa.

 

Ruokavirasto kaipaa näytteitä

Villisioilla afrikkalaisen sikaruton tartuntaan voi viitata se, että luonnosta löytyy kuollut villisika tai useita kuolleita villisikoja, villisialla on ollut sairauden oireita ennen kaatoa tai villisiassa havaitaan suolistamisen yhteydessä normaalista poikkeavaa verekkyyttä.

Ruokavirasto pyytää lähettämään näytteitä metsästetyistä luonnonvaraisista villisioista ja ilmoittamaan kuolleena löydetyistä ja liikenneonnettomuuteen joutuneista luonnonvaraisista villisioista. 

Liikenneonnettomuustilanteessa tulee muistaa myös se, että villisika voi olla poikasia puolustaessaan tai haavoittuneena myös vaarallinen. Viisainta on ilmoittaa onnettomuudesta mahdollisimman nopeasti hätäkeskukseen.