Jackrussellinterrieri on koirarotuna nuori, sillä rotu on vasta parikymmentä vuotta sitten tunnustettu virallisesti ja silloin myös Suomen Kennelliitto alkoi rekisteröidä niitä.
Rotu on saanut nopeasti suosiota, ja se on jo muutaman vuoden kuulunut kymmenen suosituimman rodun joukkoon maassamme. Viime aikoina niitä on rekisteröity vuosittain tuhannen yksilön tienoilla.
Lue myös: Miten valita metsästyskoira? Metsästyskoiran koulutus
Oikeasti tämäntyyppisiä koiria on ollut olemassa parisataa vuotta. Rodun nimi tulee englantilaiselta pastori John ”Jack” Russellilta (1795–1883), joka tuli kuuluisaksi metsästysterriereistään. Siihen aikaan rotujen rajat eivät olleet niin selkeät kuin nykyään, ja järjestäytynyt kenneltoiminta oli vasta alussa.
Valkopohjaisia pienehköjä metsästysterriereitä kutsuttiin vain kettuterriereiksi, ja pastori Russellin koiria löytyy nykyisten kettuterrierien sukutauluista, kun mennään tarpeeksi kauas. Russellilla ei ollut mitään aikomusta kehittää uutta rotua, saati kahta, kuten niistä on sittemmin tullut.
Tuolloin myös näyttelytoiminta alkoi kehittyä, ja pastori Russellinkin koiria käytettiin näyttelyissä kettuterriereinä. Kettuterrieristä tuli tuolloin varsinainen muotirotu, ja kaikilla, kuninkaallakin oli niitä.
Tutustu jackrusseliin videolla
Ulkonäkö metsästyskäytön mukaan
Englannissa on vieläkin selvät luokkarajat ja tiukka työnjako siitä, mitä kukakin tekee. Metsästäjät vierastivat kasvavaa näyttelytoimintaa ja sen mukana tapahtuvaa koirien ”hienostumista”. Heille tärkeintä oli koirien toimintakyky. Ulkonäön piti palvella metsästyskäyttöä.
Valkovoittoisuus oli luolakoiralle tarkoituksenmukainen, sillä valkoinen koira erottuu helpommin riistaeläimestä, eikä joudu vahingossa ammutuksi. Terrierin taittuneet korvat suojaavat korva-aukkoa roskilta, eivätkä pienet silmät vahingoitu niin helposti kuin isot.
Lue myös: Mitä luolametsästyksessä tapahtuu?
Ketunpesän koko määritti tietenkin koiran koon. Joissakin maakunnissa suosittiin hieman isompia ja korkeajalkaisempia koiria, kun taas toisissa pienempiä ja matalampia. Isommat koirat pystyvät myös juoksemaan ajueen ja ratsastajien perässä. Perinteinen englantilainen, nyt jo kielletty kettujahti tapahtui ison ajueen avulla, ja metsästäjät seurasivat koiria ratsain. Jos kettu pujahti ajon aikana maan alle, terrieri ahdisti sen ylös.
Luolakoiria oli jo silloin sekä lyhyt- että karkeakarvaisia sekä niiden välimuotoa. Pääasia oli likaahylkivyys ja karvan suojaavuus.
Rottakoirista seurakoiriksi
Tiedetään, että pastori Russellin koirissa oli sekä matalajalkaisia että korkeampia yksilöitä. Hän osteli ja myi koiria, ja vähitellen pieniä metsästysterriereitä ylipäätään ruvettiin kutsumaan ”Jack Russellin terriereiksi”. Niitä levisi ympäri maakuntia ja saattoi sekoittua muiden kylän koirien kanssa. Tällaisia koiria pidettiin usein hevostalleilla ja maatiloilla rottakoirina.
Suomeenkin tuli jo 70-luvulla Englannista ostettujen hevosten mukana kaupantekijäisinä pieniä terriereitä. Silloin niillä ei ollut mitään ”papereita”. Korkeajalkainen malli, joka nykyisin tunnetaan parsonrussellinterrierinä, tunnustettiin roduksi jo aikaisemmin, vuonna 1991, kun taas matalampi jackrussellinterrieri vasta 2001.
Suomessa jackrussellinterriereitä pidetään pääasiassa eloisina seurakoirina, mutta metsästyskoiriahan ne alun perin ovat, ja riistavietti saattaa herätä tilaisuuden tullen. Joskus se voi tapahtua omistajan yllätykseksi ja kauhuksi. Esimerkiksi lemmikkeinä pidettävät pikkujyrsijät voivat olla vaarassa.
Monipuolinen metsästyskoira
Rotu on ehkä vielä jossain määrin tuntematon ja aliarvostettu metsästyksessä, ja luolakokeissa niitä on käynyt melko vähän viimeisten vuosien aikana.
Rotuyhdistys on kuitenkin rohkaissut kiinnostusta tyypillisiä taipumuksia kohtaan järjestämällä käyttöleirejä, joissa on ollut mahdollisuus testata ja harjoittaa koiria. Rodun alkuperäiset ominaisuudet pyritään säilyttämään.
Luolakoirien kokeita on kahdenlaisia, sekä keinoluolassa tapahtuvia taipumuskokeita että aidossa metsästystilanteessa tapahtuvia, jolloin tarvitaan vain pätevöity tuomari mukaan seuraamaan ja arvioimaan koiran työskentelyä.
Luolakoirarodut ovat yleensä monipuolisempia kuin luullaan. Terriereitä voidaan käyttää hyvällä menestyksellä myös esimerkiksi verijälkityöskentelyssä ja vesiriistalla, siis lintujen noutajina.
