Villikani (Oryctolagys cuniculus) on alun perin kotoisin Euroopan lounaisosista. Ei ole aivan varmaa, kuinka villikaniinit asettuivat Suomen luontoon, mutta on arveltu, että muualta tuotuja villikaniineja on karannut tai tahallaan päästetty luontoon. Kyse voi hyvin olla myös villiintyneistä kesykaneista, mihin jotkut luonnossa tavattavat värit viittaavat.
Villikanipopulaatioita esiintyy muun muassa Helsingissä ja Turussa, mutta pienempiä yhteisöjä löytyy myös muilta alueilta. Kaneja on esiintynyt Suomessa vasta vähän aikaa: ensimmäiset villikanit havaittiin Helsingissä 1980-luvulla ja räjähdysmäinen kasvu alkoi 1990- ja 2000-luvuilla. Kannankasvu ja levittäytyminen ovat siis vasta alkaneet. Ilmastonmuutos ja leudontuvat talvet edesauttavat kanin selviämistä Suomessa.
Maailmanlaajuisesti kani on yksi pahimmista vieraslajeista. Se on levittäytynyt lähes kaikkialle, ja kun se kerran on asettunut alueelle, sen kannan hävittäminen on äärimmäisen vaikeaa. Kani aiheuttaa tuhoja laiduntamalla ja kaivamalla onkaloita muun muassa viljelysalueille, puutarhoihin ja rakennusten ja rakennelmien alle.
Elintavat ja lisääntyminen
Villikani on jänistä pienempi, reilun kilon painoinen eläin. Se elää menestyksekkäästi urbaaneissa oloissa esimerkiksi puistoissa, pienissä metsä- ja pusikkosaarekkeissa sekä puutarha-alueilla. Kotimaisista jäniseläimistä poiketen kani elää yhdyskunnissa ja kaivaa suojapaikakseen onkaloita ja käytäväverkostoja. Se hyötyy rakennetun ympäristön muokatusta maaperästä, johon on helppo kaivaa.
Käytökseltään villikani on arka ja singahtaa piiloon pienimmästäkin uhkaksi kokemastaan merkistä.
Villikanin lisääntymisaika alkaa yleensä huhtikuussa ja jatkuu koko lämpimän kauden ajan. Naaras saa poikasia tavallisesti pari tai muutaman kertaa vuodessa, ja kerrallaan poikasia syntyy kolmesta reiluun kymmeneen yksilöä. Talvella ravinnonhaku on eteläiselle vieraalle vaikeaa, joten kanit tuhoavat helposti ihmisten istutuksia ja puutarhoja.
Metsästys
Pahana tuhoeläimenä tunnettua villikania saa metsästää kuukauden rusakkoa ja metsäjänistä pidempään, lisäksi sen pyyntivälineenä saa muista jäniseläimistä poiketen käyttää elävänä pyytävää loukkua.
Katso kanin metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.
Kanireseptit
Huippukokkimme Ari Ruoho sekä Markus Maulavirta loivat jäniseläimen lihan kanssa yhteensopivat riistareseptit - joko modernisti tai perinteisellä tavalla. Mukana kokeilevan keittiön reseptit villille kokille sekä perinteisiin luottavat varmat reseptit joka makuun.
Katso huippukokkien 5 parasta jänisreseptiä
Lue myös: Saaliin käsittely: jäniksen käsittely kuvina - Markus Maulavirta opastaa
Latinankielinen nimi: Oryctolagys cuniculus
Paino: noin 1–1,5 kg
Levinneisyys: Helsinki sekä muutamat muut kaupungit Suomessa
Lisääntyminen: noin 3–10 poikasta kerralla, jopa 3–4 poikuetta vuodessa
