Suomalaisia riistaeläimiä: Majava

Jääkauden jälkeen majavan arvellaan olleen yksi nykyisen Suomen alueen tärkeimpiä saalislajeja. Vielä keskiajalla majavia pyydettiin yleisesti suuria määriä, mutta tehopyynnin seurauksena alueen majavakanta hävitettiin sukupuuttoon.

1900-luvulla aloitettiin urakka majavan palauttamiseksi. Norjasta saatiin lopulta 1930-luvulla ensimmäiset istukasyksilöt. Mutta koska siirto viivästyi suunnitellusta, ehdittiin sitä ennen jo tuoda majavia Pohjois-Amerikasta – tosin tuolloin ei vielä tiedetty, että pohjoisamerikkalaiset majavat olivatkin eri lajia.

Tänä päivänä Suomessa tavataankin kahta majavalajia, alkuperäistä lajiamme euroopanmajavaa (Castor fiber) sekä sen pohjoisamerikkalaista serkkua kanadanmajavaa (Castor canadensis). Viimeksi mainitun lajin yksilöitä on Suomessa paljon eurooppalaista lajia enemmän. Lajit ovat hyvin samankaltaisia, mutta joitain erojakin löytyy. Kanadanmajava on voimakkaampi ja kovempi rakentamaan. Se onkin monin paikoin syrjäyttänyt euroopanmajavan.

Elintavat

Majavan elinympäristö on helposti tunnistettavissa kaadetuista puista ja veden valtaamasta metsäalueesta. Majavan puunoksista, sammalista ja mudasta muovaama pato voi olla kymmenien metrien pituinen ja yli parin metrin korkuinen. Yhtä korkea voi olla myös varsinainen pesäkeko, jossa on tavallisesti kaksi osaa: ruokailutasanne vesiaukon vieressä sekä varsinainen leposoppi.

Pesä on yleensä keko tulva-altaan keskellä, toisinaan se voi sijaita myös tulvikon rannalla. Pesästä on suora yhteys veteen, ja se on verraton suoja niin kylmältä kuin pedoiltakin. Pesien ja puunraivauspaikkojen välillä majava liikkuu mahdollisimman paljon veden alla.

Pesän lisäksi majavan elinalueelta erottuvat kanavat ja kulkupolut, puunpätkistä kasatut ruokakasat pesän vieressä sekä majavavesien rannoilla olevat keot, jotka majava merkkailee hajueritteellään hausteella merkiksi muille majaville. 

Vaikka majavan kaatamat puut ovat yleensä halkaisijaltaan alle kolmetuumaisia, majava aiheuttaa metsätuhoja peittämällä metsämaastoa tulvikon alle. Majavan tulvikot ovat kuitenkin luonnon kannalta arvokkaita monimuotoisuuden keitaita, joissa esimerkiksi sorsapoikueilla on hyvät kasvuolosuhteet.

Majavan lisääntyminen

Majava on yksiavioinen eläin. Naaraan kiima on tammi–helmikuussa, ja noin 15 viikon kuluttua se synnyttää yhdestä kuuteen poikasta pesän suojiin. Kanadanmajavalla on keskimäärin jonkin verran suuremmat poikuekoot, ja se tulee varhaisemmin sukukypsäksi kuin euroopanmajava.

Majavapariskunnan pesässä voi myös asustella monen vuoden poikasia, sillä oman elinympäristön muovaaminen patoja ja pesiä rakentaen ei ole aivan helppo projekti nuorelle majavalle. Nuoret majavat auttavat pienempien sisarustensa hoidossa.

Miten majavaa metsästetään?

Majavaa on aikoinaan pyydetty haluttujen nahkojen vuoksi, mutta varsinkin hausteen eli castoreumin takia. Hauste on majavan anaalirauhasista saatavaa, voimakashajuista eritettä, jota käytettiin muun muassa potenssin kohottamiseen, päänsärkyyn, epilepsiaan sekä muihin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Usko parantaviin ainesosiin ei ollut aivan perätön, sillä erite sisältää salisyylihappoa, jonka johdannainen esimerkiksi aspiriinikin on.

Majavanpyynti perustuu sen vuorokausirytmin tuntemiseen – päivisin pyynti on turhaa, sillä eläin majailee visusti pesänsä suojassa. Kulkureitit ja rytmi on tunnettava tarkkaan. Majavan hyvin tarkka kuulo ja hajuaisti tekevät metsästyksestä vielä haastavampaa, ja onnistuminen vaatii kykyä olla aivan ääneti. Passipaikka kannattaa valita sellaisesta kohdasta, jossa majava liikkuu paljon, muttei kuitenkaan aivan pesän vierestä: siellä majava on erityisen tarkkana ja aistii heti pienimmänkin liikkeen.

Millaisella aseella majavaa voi metsästää?

Tuliaseella metsästettäessä majava kannattaa aina ampua maalle, sillä kimmokeriskin lisäksi on riski saaliin menettämisestä, sillä haavoittunut majava pakenee vedessä sukeltamalla. Vaikka se kuolisi hetkenkin päästä, jo lyhyt sukellus voi viedä sen metsästäjältä tavoittamattomiin. Toisinaan rannallakin ruokaillut majava voi pudota laukauksesta veteen, joten naaraamisvälineet ovat tarpeen.

Majavaa metsästetään kiväärillä, haulikolla ja metsästysjousella. Jousimetsästyksessä on majavan kohdalla kiistaton etu: majavanpyynnissä nuoleen kiinnitetään kevyt naru, joka helpottaa saaliin löytymistä, vaikka se pääsisikin sukeltamaan.

Katso majavan metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Majavan liha ravintona

Majava käyttää ravinnokseen lehtipuiden, kuten haavan ja koivun kuorta, versoja ja lehtiä. Myös sen lihassa on hieno lehtipuinen maku. Kokeile savupaprikalla maustettua majavanpaistia tai majavalihapullia.