Suomalaisia riistaeläimiä: Metsäjänis ja rusakko

Metsäjänis (Lepus timidus) on merkittävimpiä riistaeläimiämme. Ristiturpana ja vemmelsäärenä tunnettu laji on sopeutunut menestyksellisesti pohjoiseen elinympäristöön. Petojen havaitsemisessa auttavat suuret silmät ja pitkät korvat, pakenemista taas vauhdittavat kompakti muoto ja voimakkaat takaraajat.

Rusakko (Lepus europaeus) levisi ilman ihmisen apua Aasian aroilta Eurooppaan ja 1800-luvulla Suomeen. Nykylevinneisyys saavutettiin 70-luvulla. Tuolloin kantaa myös vahvistettiin joillakin istutuksilla.

Metsäjäniksen turkin väri ja tiheys vaihtelevat vuodenajan mukaan: kesällä ruskeaa eläintä on vaikea erottaa maastosta, kun taas talvella se sulautuu valkoisena lumimaisemaan. Lumikenkämäiset, leveät käpälät mahdollistavat vaivattoman liikkumisen hangella.

Rusakko ei ole sopeutunut pohjoisiin oloihin niin hyvin kuin metsäjänis; sen turkki ei vaihda väriä talvella kuin vain hieman vaaleammaksi, ja kapeat takakäpälät uppoavat hankeen, toisin kuin metsäjäniksen lumikenkäjalat. 

Elintavat ja lisääntyminen

Lämpimään aikaan metsäjänis käyttää ravinnokseen ruohoja ja heiniä, syksyisin varpuja. Talvisin se syö puiden ja pensaiden – lähinnä haavan ja pajun – kuorta, urpuja ja versoja. Rusakko on metsäjänistä riippuvaisempi heinistä, ruohoista ja muista viherkasveista ja käyttää puuvartisia kasveja ja niiden kuorta vasta myöhemmin talvella. Tämän vuoksi istutukset ja hedelmäpuut saavat usein kyytiä talvisaikaan, kun rusakon ravinnosta on pulaa.

Metsäjänis elää hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Mieluisimpia elinalueita ovat pedoilta riittävästi suojaa antavat ja ravintoa tarjoavat alueet – etupäässä nuoret lehti- ja sekametsät. Voimakkaasti muokattuja ja hyvin avoimia alueita sekä turvemaita se välttää. Rusakko taas elää usein hyvinkin urbaaneissa ympäristöissä. Hämärän koittaessa kaupunkien ydinkeskustoissa törmää helposti verkkaan loikkiviin rusakkoihin, jotka eivät pakene kovin kauas. Tähän ei ole tarvettakaan, sillä hädän tullen rusakko pystyy pakenemaan jopa 50–60 km tuntinopeutta.

Metsäjänis on tehokas lisääntyjä; naaras saa poikasia yhdestä kolmeen kertaan vuodessa. Kevättalvella syntyvässä hankipoikueessa poikasia syntyy usein vain kaksi, mutta myöhemmin poikasia syntyy kerralla usein neljäkin.

Rusakko on nopea lisääntyjä. Kiihkeät kosiomenot alkavat helmikuussa, jolloin urokset kerääntyvät jopa kymmenpäisiksi laumoiksi tappelemaan naaraista. Urokset ottavat tällöin aggressiivisesti yhteen potkien, purren ja nyrkkeillen, vähät välittäen ihmisistä ympärillään. Naaras saa 2–4 poikuetta helmi–syyskuun välisenä aikana. Ensimmäisessä poikueessa on vain 1–2 poikasta, mutta loppukesällä poikasia saattaa syntyä kerralla viisikin. Naaras ei tee pesää ja imettää poikasia usein vain kerran päivässä. Siksi ihmiset usein erehtyvät luulemaan poikasta hylätyksi.

Metsästys ja kannanvaihtelut 

Jäniseläimillä on maukas liha. Jänikset kuuluvat tärkeimpiin riistalajeihimme niin saalis- kuin lihamääränkin perusteella. Vaikka taloudellinen merkitys ei ole suuri, jänisjahtia pidetään edelleen merkittävänä luontoelämyksien sekä metsästäjien ja metsästyskoirien välisten sosiaalisten kokemuksien lähteenä.

Rusakko on monin paikoin syrjäyttänyt metsäjäniksen. Se on kooltaan suurempi ja sietää monia tauteja, esimerkiksi calici-virusta ja jänisruttoa paremmin kuin metsäjänis. Arvellaan myös, että metsäjänikset ovat paikoin risteytyneet rusakkojen kanssa, mitä tukevat ainakin Ruotsissa tehdyt tutkimukset.

Ilmastonmuutos on myös yksi syy metsäjänisten vähenemiseen, valkoturkkinen metsäjänis kun erottuu saalistajille helposti lumettomasta maastosta. Rusakko puolestaann hyötyy sään lämpenemisestä.

Metsäjäniksen kannoissa tapahtuu suurta vuosittaista vaihtelua niin koko maassa kuin alueellisestikin. Voimakkaat kannan romahdukset ajoittuvat yleensä aikoihin, jolloin alueella on paljon petoja (esimerkiksi kettu, kanahaukka ja ilves) tai jäniskantaa verottavia tauteja. 

Leviämisen alkuvaiheessa rusakot aiheuttivat niin suurta tuhoa puutarhoissa, että viljelijät nousivat suorastaan sotaan lajia vastaan. Puutarhaihmiset olisivat halunneet jatkaa rusakon pyyntiä huhtikuulle, kun taas metsästäjät olivat ajatusta vastaan. Nykyään pyyntiä harjoitetaan syyskuusta helmikuun loppuun, yleensä ajokoiralla tai ajoketjulla.

Katso jänisten metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Jänisreseptit

Rusakko tai jänis on muhkeanmakuinen riistaruoka. Huippukokkimme Ari Ruoho sekä Markus Maulavirta loivat jäniseläimen lihan kanssa yhteensopivat riistareseptit - joko modernisti tai perinteisellä tavalla. Mukana kokeilevan keittiön reseptit villille kokille sekä perinteisiin luottavat varmat reseptit joka makuun.

Katso huippukokkien 5 parasta jänisreseptiä

Lue myös: Saaliin käsittely: jäniksen käsittely kuvina - Markus Maulavirta opastaa