Suomalaisia riistaeläimiä: Metso

Metso (Tetrao urogallus) on erämaiden ja vanhojen metsien tunnuslintu sekä arvostettu saalis. Koiras on musta, jopa yli 5-kiloinen parrakas lintu, jolla on punaiset täplät silmien päällä. Vanhalla koiraalla on vaalea luunvärinen ”homenokka”. Naarasmetso eli koppelo on koirasta puolet kevyempi. Sillä on ruskeankirjava suojaväri, josta erottuu lämpimän punaruskea rinta.

Aiemmin varsin yleisen metsäkanalintujen kuninkaan kanta on romahtanut entisestä. Paikoin kanta pieneni 1900-luvun loppupuoliskolla jopa 80 prosenttia. Syynä taantumiseen lienevät ihmisen toimet erityisesti metsätaloudessa. Ainakin soiden ojituksella, metsien muokkauksella ja liikenteellä arvellaan olevan tekemistä metsojen harvinaistumisen kanssa.

Kanta on onneksi sittemmin lähtenyt nousuun, ja 2000-luvulla on koettu taas jo hyviäkin metsovuosia.

Metson lisääntyminen

Metsolla on teeren tapaan ryhmäsoidin, joskin tänä päivänä koiraita on yleensä samalla soitimella vain muutamia. Paikkauskollisina lintuina ne pitävät hyvästä soidinpaikasta kiinni. Siksi soidin vaikeutuu, mikäli alueella tehdään voimakkaita metsän muokkauksia.

Soidinpaikoille aletaan kerääntyä jo maalis–huhtikuussa. Kukot pysyttelevät alueilla usein lähes kesäkuun alkuun. Naaraat käyvät siellä lähinnä parittelupuuhissa viikon–parin ajan. Metson soidinääni on tunnusomainen naksutussarja, joka päättyy hiovaan ääneen. Kukot taistelevat pyrstöt levällään parhaasta soidinpaikasta jopa verissä päin. Vakuuttavin, yleensä vanhempi metsokukko hoitaa pääasiassa parittelemisen. Naaraat kerääntyvät valtakukon ympärille ja painautuvat maata vasten paritteluvalmiiksi. Suurta huomiota nauttiva koiras ei välttämättä heti parittele, vaan jatkaa soidintaan ja saattaa sitten paritella nopeaan tahtiin monen kanssa.

Poikaskuolleisuus on suurta, ja aikuisiksi varttuu vain muutama prosentti. Syinä voivat petojen lisäksi olla taudit, epäsuosiollinen sää tai ravinnon puute. Poikaset kärsivät erityisesti mustikan vähentymisestä ja hoidettujen metsien heinittymisestä. Mustikkavarvikko tarjoaa hyönteisravintoa, suojaa ja kuivemman ympäristön kuin märkänä poikasiin kietoutuva heinikko.

Metson elintavat 

Kesäisin metso käyttää ravinnokseen silmuja, kukintoja, marjoja ja muita kasvien osia. Talvisin ravinto koostuu lähinnä männynneulasista. Metso tarvitsee riittävästi metsää. Naaraat hakovat nuorissa, tiheämmissä metsiköissä, ja koiraat hakeutuvat usein vanhempaa puuta kasvaville kankaille.

Metson metsästys

Metso on arvostetuin kanalintumme, ja ukkometso useimpien haavesaalis. Perinteisimmillään pyynti tapahtuu haukkuvan lintukoiran avulla. Metsohaukulle hiipiminen vaatii taitoa, sillä lintu karkkoaa pienimmästäkin rasauksesta.

Perinteinen, haukkuvalla lintukoiralla tapahtuva kanalintujahti on tutkitusti suomalaisten eniten arvostama metsästysmuoto. Metsoa voi pyytää myös seisovan tai karkottavan lintukoiran avulla tai ilman koiraa samoillen ja karkkoavia lintuja etsiskellen.

Katso metsästysajat riistakeskuksen sivuilta.

Metsoreseptit

Ravintola Nokan keittiöpäällikkö Ari Ruoho tuntee metsästäjänä hyvin metson. Nokan ruokalistalla metsoa ei tosin näy, sillä riekko on ainoa kotimainen kanalintu, jota saa kaupallisesti hyödyntää. Ja riekkoakin näkee vain hyvinä riekkovuosina, sillä ravintola haluaa pitää raaka-ainevalintansa kestävinä ja eettisinä.

– Metso on minulle ehdottomasti juhlaruokaa, ja suosin sen valmistuksessa yleisimmin suomalaisia makuja, Ruoho sanoo.

Metson koivet haudutetaan pitkään ja hartaasti luista ja juureksista keitetyssä sorsaliemessä. Portviinillä haetaan lisää syvyyttä kastikkeeseen. Reseptin on suunnitellut Ari Ruoho.

Savustuksen ystävät kokeilevat savustettua metsoa, niin ikään Ruohon reseptillä.