Tässä artikkelissa:
- Miten riistan virussairaudet leviävät?
- Mikä on zoonoosi?
- Tunnista ainakin nämä virustaudit
- Virussairauksia, jotka voisivat olla vaarallisia riistalle levitessään Suomeen
Miten riistan virussairaudet leviävät?
Virukset ovat riistan taudinaiheuttajista pienimpiä ja huonoimmin tunnettuja. Monet virukset ovat yhteisiä luonnonvaraisten ja tuotantoeläinten kesken. Suurin osa vastustettavista, helposti leviävistä eläintaudeista on virusten aiheuttamia. Tartunta tapahtuu suoraan tai eritteiden kautta, ravinnosta tai juomavedestä. Yleinen tartuntatie on hyönteisten välityksellä tapahtuva.
Virusten aiheuttamat sairaudet johtuvat kudostuhosta ja vapautuvista virus- ja solumyrkyistä. Taudin kulku voi olla nopea ja aiheuttaa shokin, joka luonnonvaraisella eläimellä usein johtaa kuolemaan. Toissijaiset bakteeritulehdukset ovat yleisiä. Virustautien seuranta luonnonvaraisilla eläimillä perustuu vasta-aineiden seurantaan verinäytteistä tai viruksen osoittamiseen kudoksista.
Mikä on zoonoosi?
Tauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä eläimistä ihmisiin, kutsutaan zoonooseiksi. On arvioitu, että 60 % ihmisen taudinaiheuttajista on zoonooseja ja uusista ilmenevistä taudeista 75 % on lähtöisin eläimistä.
Jos ammutussa riistaeläimessä on joku sairaus, miten sitä käsitellään?
- käytä kertakäyttöisiä suojakäsineitä ja hengityssuojainta
- älä vie sairasta eläintä lahtivajalle terveiden joukkoon
- älä leikkaa tai viiltele muuttuneita kudoksia
- pese kätesi ja vaatteesi kuumalla pesuliuoksella
- älä anna sairaan eläimen lihaa koirille tai muille eläimille
- jos kuolleita tai sairastuneita eläimiä on useita, ota yhteys virkaeläinlääkäriin ja aina jos on kyseessä villisika tai näivettynyt tai oudosti käyttäytyvä hirvielän
Tunnista ainakin nämä virustaudit
Syylät ovat viruksen aiheuttamia hyvälaatuisia kasvaimia. Yleisimpiä ne ovat nuorilla hirvillä. Ne esiintyvät 1-15 sentin läpimittaisina, kiinteinä, sileinä tai rosoisina pullistumina, yksittäin tai rykelmissä. Syylät ovat tavallisesti harmittomia, eivätkä vaivaa tervettä eläintä. Iän myötä eläin kehittää vasta-aineita virukselle ja syylät häviävät noin vuoden kuluessa. Joskus niiden yhteydessä voi esiintyä bakteeritulehduksia muusta syystä heikentyneessä eläimessä. Syylävirukset leviävät suoraan tai hyönteisten välityksellä. Syylähirven lihaa voi syödä, muutokset ovat ihossa.
Rusakkotauti (EBHS) on akuutti ja helposti tarttuva rusakon ja metsäjäniksen virussairaus. Tautia on esiintynyt Suomessa 1980-luvulta lähtien ja on nykyisin yleisimpiä jänisten kuolinsyitä, tyypillisesti alkukesällä. Sairastuvuus voi olla 100 % ja kuolleisuus on suuri. Kaneihin tauti ei tartu.
Virus leviää herkästi eritteiden kautta. Sairas jänis on tokkurainen ja peloton. Joskus esiintyy hermosto-oireita. Kuolema seuraa muutamassa vuorokaudessa. Taudin kulku voi olla niin nopea, ettei oireita ehdi syntyä. Virus ei tartu muihin eläimiin eikä ihmiseen.
Riistalla esiintyy myös muita viruksia, mutta niiden taudinaiheuttamiskykyä ei tunneta hyvin. Hirvieläinten herpesvirus on yleinen porolla ja voi aiheuttaa kuolleisuutta myös muilla hirvieläimillä. Riistaeläimet voivat kantaa ihmisille tautia aiheuttavia viruksia, kuten hirvieläimet puutiaisaivokuumetta.
Kanien verenvuototauti (RHD) on kalikiviruksen aiheuttama, herkästi leviävä kaniinien verenvuotokuumetauti, joka aiheuttaa korkeaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Virusta on kaksi tyyppiä, klassinen RHD-virus ja uudempi RHD2-virus.
Virus leviää suoraan eritteiden kautta ja säilyy ympäristössä viikkoja. Tauti ilmenee etupäässä aikuisissa kaniineissa, poikaset noin 4–6 viikon ikään asti eivät sairastu. (RHDV2 voi aiheuttaa oireita myös 15–20 päivää vanhoissa). Oireina ovat hermo- ja hengitystieoireet sekä apaattisuus.
Suomessa tauti löydettiin ensikerran 2016. Voi joskus tarttua (RHDV-2) metsäjänikseen ja rusakkoon. Lemmikkikaniineille on rokotteita tautia vastaan.
Raivotauti eli vesikauhu on pelätty, akuutti nisäkkäiden virustauti. Tauti johtaa kymmenien tuhansien ihmisten kuolemaan vuosittain. Sitä esiintyy Suomen lähialueilla Venäjällä ja Baltiassa.
Virus leviää sairaan eläimen syljen, puremien tai käsittelyn kautta. Aiheuttaja, lyssavirus, on hermohakuinen. Tauti esiintyy hyökkäävänä muotona, eläin on levoton, liikkuu päämäärättömästi ja pyrkii puremaan kaikkea. Taudin hiljainen muoto on yleisempi, eläin on sairas ja kesy. Juomisvaikeuksia, takaraajojen heikkoutta, kuolaamista ja suun vaahtoamista sekä hännän halvaantumista esiintyy. Sairaat sorkkaeläimet kuopivat ja mylvivät. Tauti johtaa eläimen kuolemaan.
Metsästyskoirat on rokotettava raivotautia vastaan. Lue lisää metsästyskoirien rokotuksista.
Kaakkoisrajalla suoritetaan laajoja pienpetojen syöttirokotuksia ja tautiseurantaa. Ilmoita aina raivotautiepäilystä virkaeläinlääkärille. Epäilyssä ole varovainen. Sairaisiin lepakoihin tai kuolleisiin eläimiin ei saa koskea ilman suojausta. Jos ammut raivotautia sairastavaksi epäillyn eläimen, älä ammu päähän, diagnoosi voidaan tehdä vain aivoista.
Influenssa A-viruksia esiintyy ihmisillä ja useilla eläinlajeilla, kuten linnuilla ja sioilla mutta ei märehtijöillä. A-virukset ovat lähtöisin vesilinnuista, jotka ylläpitävät viruskantoja. Lintuinfluenssavirukset ovat ensisijaisesti lintujen sairaudenaiheuttajia. Useimmat viruskannat eivät aiheuta tautia villilinnuille. Kun virukset pääsevät siipikarjaan, ne aiheuttavat lintuinfluenssan, jolloin kuolleisuus voi olla erittäin korkea. On mahdollista, että muuttolinnut levittävät A-viruksia Aasiasta länteen. Suomessa on viime vuosina todettu tautitapauksia sekä luonnonvaraisissa linnuissa, että tarhatuissa fasaaneissa.
Lintuinfluenssa on vastustettava eläintauti ja leviäminen siipikarjaan pyritään estämään siipikarjan sisällä pitämisellä lintujen kevätmuuton aikaan. Lintujen joukkokuolemista on aina ilmoitettava viranomaisille. Monet ryhmän virukset voivat tarttua ihmiseen ja aiheuttaa sairauden. Tauti tarttuu erittäin huonosti ja tartunnan saaneet ovat olleet läheisessä kontaktissa sairaaseen siipikarjaan. Hyvä suojautuminen kuolleita lintuja käsiteltäessä on perusteltua.
Hirvieläinten näivetystaudin, CWD, aiheuttaja on pieni valkuaisainemolekyyli, prioni. Se on erittäin kestävä ympäristössä. Tauti kuuluu samaan ryhmään kuin nautojen BSE-tauti (”hullunlehmäntauti”). Tauti on levinnyt Pohjois-Amerikan hirvieläimissä 1970-luvulta lähtien tarhatuissa ja villeissä hirvieläimissä aiheuttaen suuria taloudellisia tappioita. Valkohäntäpeuraa pidetään erityisen herkkänä taudille.
Prioni säilyy maaperässä vuosikymmeniä tartuntakykyisenä, mikä tekee taudin vastustamisen hankalaksi. Tauti voi tarttua emästä vasaan tai eritteiden, esimerkiksi virtsan saastuttaman ravinnon kautta. Riistan ruokintapaikkojen tiedetään edistävän taudin leviämistä. Prioni aiheuttaa aivokudoksen sienimäisen rappeuman. Taudin kulku on hidas, eläin laihtuu, sen käytös muuttuu, keskushermosto-oireita ilmenee ja elintoiminnot heikentyvät johtaen aina eläimen kuolemaan. Taudin vastustamiseen kuuluvat eläinten siirtorajoitukset, sairaiden populaatioiden hävittäminen ja pakollinen lihantarkastus taudin varalta. Ei ole viitteitä CWD-taudin mahdollisesta siirtymisestä ihmiseen, vaikka apinoihin tauti on saatu tartutettua
Suomessa ensimmäinen näivetystautitapaus löydettiin kuhmolaisesta hirvestä vuonna 2018 ja myöhemmin toinen tapaus ilmeni Laukaalla.
Virussairauksia, jotka voisivat olla vaarallisia riistalle levitessään Suomeen
Suurin osa vastustettavista, helposti leviävistä vaarallisista eläintaudeista on virusten aiheuttamia. Niiden leviäminen on usein ihmisen huolimattoman toiminnan ansiota.
Virukset leviävät salakuljetetun lihan tai eläimien, kuumentamattomien lihajalosteiden ja käsittelemättömien eläinten nahkojen sekä ihmisten välityksellä. Vaeltavat eläimet voivat siirtää viruksia pitkiä matkoja, linnut jopa tuhansia kilometrejä.
Useat Euroopassa leviävät uudet eläinten virukset ovat verta imevien hyönteisten välittämiä. Ilmastonmuutos edesauttaa näiden leviämistä. Osa näistä sairauksista voi tarttua ihmisiin tai kotieläimiin ja voivat olla kohtalokkaita alueilla, joiden eläimet eivät ole niitä aikaisemmin kohdanneet. Taudeilla voisi olla suuria vaikutuksia riista- ja tuotantoeläimiimme. Tuontimääräyksien noudattaminen ja tautisuojaus on tärkeää, kun vieraillaan tautialueilla esimerkiksi metsästysmatkalla. Jo puhjenneeseen tautiin ei ole hoitoa ja siksi niiden varhainen havaitseminen ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää.
Afrikkalainen sikarutto, AFS. Tautia esiintyy yleisesti Afrikassa, jossa paikalliset villisiat ylläpitävät virusta mutta eivät sairastu itse. Virus on erittäin tarttuva sairastuttaen sekä eurooppalaisia villi- että kotisikoja. Sairastunut sika on vaisu, syömätön, sillä on korkea kuume, silmätulehduksia, ripulia ja punaisia läikkiä iholla. Kuolema voi olla äkillinen tai vasta muutamien päivien kuluttua. Kotisioilla kuolleisuus voi olla 100 %.
Tauti havaittiin ensikerran lähialueillamme Pietarissa 2010–11 Murmanskissa ja 2014 Virossa, Liettuassa ja Puolassa. Levinnyt laajalti Euroopassa ja levinnyt myös tuotantosikaloihin aiheuttaen suuret tappiot. Virus säilyy kauan ympäristössä ja lihassa. Tautia ei ole koskaan todettu Suomessa mutta voi levitä vaeltavien villisikojen, henkilöiden tai saastuneen aineksen, esim. laittomasti maahantuodun lihan välityksellä.
Afrikkalainen sikarutto on lakisääteisesti vastustettava luokan A eläintauti. Jos epäilee sikatilalla esiintyvän afrikkalaista sikaruttoa, tulee heti ottaa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin. Kuolleena löydetystä tai sairaasta villisiasta tulee ilmoittaa viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Metsästetyistä villisioista pyydetään lähettämään näytteet Ruokavirastoon. Teurasjätteet hävitetään huolella esim. hautaamalla, eikä teurastuksen sivutuotteita tule antaa koirille.
Lue lisää: Mitä tapahtuu, jos Suomesta löytyy afrikkalainen sikarutto?
Sikarutto (klassinen) on vaarallinen koti- ja villisikojen tauti. Tautia on ilmennyt 1990-luvulla useissa Euroopan maissa, Venäjällä ja Latviassa, Suomessa viimeksi vuonna 1917. Villisiat ovat yleisin tartunnan lähde. Eurooppalaiset villisiat kantavat virusta, mutta eivät sairastu siihen.
Oireina on korkea kuume, silmän sidekalvon tulehdus, ripuli ja punaisia läikkiä ihossa. Eläin menehtyy parissa viikossa, kuolleisuus on jopa 90 %.
Sinikielitauti on levinnyt Afrikasta pohjoiseen. Se on sekä luonnonvaraisten että kotieläinmärehtijöiden virustauti. Virusta on todettu Skandinaviassa, mutta ei vielä Suomessa. Tauti ei tartu ihmisiin.
Tauti leviää polttiaisten välityksellä, joten leviäminen Pohjolassa on mahdollista vain kesäisin. Myös tartunta eläimestä toiseen sperman tai maidon välityksellä on mahdollinen. On mahdollista, että luonnonvaraiset sorkkaeläimet, voivat toimia taudin kantajina ja levittäjinä.
Vaikeutunut hengitys ja sinertävä kieli, suun haavaumat ja ontuminen ovat tyypillisiä oireita. Hirvieläimillä taudinkuva vaihtelee valkohäntäpeuran korkeasta kuolleisuudesta oireettomiin kantajaeläimiin.
Sinikielitauti on vastustettava eläintauti. Sinikielitauti voisi aiheuttaa laajaa tuhoa valkohäntäpeuroillemme.
Suu- ja sorkkatauti on akuutti ja kaikkein tarttuvin ja merkittävin sorkkaeläinten tartuntatauti. Virus säilyy hyvin ympäristössä ja voi levitä jopa tuulen mukana. Tautia esiintyy luonnonvaraisissa sorkkaeläimissä, jotka toimivat kantajina ja levittäjinä tuotantoeläimiin. Tauti voi tarttua myös villisikaan ja hirvieläimiin. Suomessa oli taudinpurkaus viimeksi vuonna 1959. Tauti ei tartu ihmisiin.
Oireina ovat kuume, kuolaaminen ja ontuminen. Rakkuloita ja syöpymiä esiintyy suussa, turvassa ja jaloissa. Tautiin liittyy korkea kuolleisuus ja tuotannon lasku.
Länsi-Niilin tauti on hyttysten levittämä ja sitä esiintyy jo Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tauti on leviämässä kohti pohjoista. Se on pääasiassa lintujen tauti, mutta tarttuu myös ihmisiin, hevosiin, koiriin ja kissoihin. Hirvieläimillä, erityisesti valkohäntäpeuralla, on todettu kuolemaan johtaneita sairastumisia. Myös poroa pidetään herkkänä taudille.
Schmallenbergintauti löydettiin Saksasta vuonna 2011. Virus aiheuttaa epämuodostumia ja abortteja. Ensimmäiset sairastuneet karitsat syntyivät Suomessa 2013. Erityisesti polttiaiset, mahdollisesti myös hyttyset, levittävät tautia. On mahdollista, että luonnonvaraiset märehtijät voivat toimia kantajina. Vasta-aineita on löydetty Euroopassa luonnonvaraisilta hirvieläimiltä. Taudin kuvaa niillä ei tunneta. Taudin ei ole todettu tarttuneen ihmiseen. Luotuja sikiöitä käsitellessä tulee aina suojautua.
Newcastlen tauti on vastustettava, helposti leviävä lintujen virustauti. Oireet muistuttavat lintuinfluenssan oireita. Herkimpiä taudille ovat kanat ja kalkkunat. Vesilinnut toimivat tartunnan levittäjinä. Kyyhkysillä on oma viruskantansa joka aiheuttaa kuolleisuutta.
Lisää tietoa riistan sairauksista ja niiden tunnistamisesta Metsästäjän hygienia- ja terveyskoulutuksesta
Metsästäjän terveys- ja hygieniakoulutus verkossa on kaikille metsästäjille hyödyllinen verkkokoulutus riistan sairauksista ja ravinnoksi käytettävästä lihasta. erityisesti silloin, jos seura aikoo myydä lihaa eteenpäin, on porukassa hyvä olla koulutuksen käynyt henkilö
Koulutus sisältää riistaeläinten anatomiaa, fysiologiaa ja riistaeläinten sairauksia, sekä tietopaketin metsästäjän terveyteen vaikuttavista muutoksista riistanlihassa. Lisäksi koulutuksessa käydään läpi asiaan liittyviä säädöksiä ja määräyksiä.
On tärkeää, että metsästäjä osaa itse arvioida riistalihan laadun ja turvallisuuden. Koulutettu metsästäjä osaa todeta, mikäli liha sisältää ihmiselle vaarallisia muutoksia.
Koulutus antaa oppeja lihan taitavampaan ja hygieenisempään käsittelyyn. Riistalihan laatuun vaikuttavat metsästyskäytännöt, teurastustekniikat, suolistus, kuljetus, nylky, viimeistely, jäähdytys sekä lahtivajojen hygienia. Myös riistanlihan raakakypsytys ja kylmäsäilytys käydään koulutuksessa läpi. Koulutettu metsästäjä hallitsee myös trikiininäytteen ottamiseen liittyvät vaatimukset.
Koulutus on erityisen hyödyllinen metsästäjille, tarkastavat ammutut hirvieläimet, joista haetaan uutta pyyntilupaa eläimen sairauden tai vahingoittumisen vuoksi.
Jos edellisestä koulutuksestasi on aikaa, voit käydä myös kertauskurssin, jolloin saat koulutuksen puoleen hintaan.
Koulutusohjelma on Ruokaviraston hyväksymä. Metsästäjäliiton jäsenille kurssin hinta on 100 €, muille 150 €.
Ilmoittaudu metsästäjän terveys- ja hygieniakoulutukseen >>
Koulutuksessa käytetään Sauli Laaksosen kirjaa Metsästäjän terveysoppi, jonka voi hankkia Eräkontista.
