Tee sorsanpesä - auta lintuja

Mikä on putkipesä?

– Veden yläpuolelle asennetut pesäputket suojaavat pesueita maapedoilta ja antavat suojan muun muassa suurten lokkilintujen, varisten ja harakoiden ryöstelyltä, kertoo Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen.

Suomesta löytyy jo yli 10 000 sorsille rakennettua putkipesää, ja luku kasvaa joka vuosi.

Suomalaista varsinaista tutkmusdataa sorsalintujen pesimämenestyksestä ei vielä ole, mutta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa menetelmä on tuottavin kannanhoitomuoto. Siellä pesänrakennushanke aloitettiin jo vuonna 1991.

Hankkeen alullepanijana toimi Delta Waterfowl, pohjoisamerikkalainen vesiriistan hoito-organisaatio.  80 % alueen keinopesinnöistä on onnistunut ja myös pesien käyttöaste on korkea. Luonnonpesissä vastaavasti vain noin 10 – 40 prosenttia pesinnästä onnistuu. Putkipesille on siis todellinen tarve.

– Putkipesät ovat kustannustehokkain keino lisätä paikallisia vesilintukantoja. Erityisesti sinisorsien suosivat putkipesiä, mutta myös muiden vesilintujen kuten tavin, telkän ja nokikanan on huomattu hyötyvän turvallisista pesälaitteista, Pekkarinen kertoo.

– Meillä on suuria toiveita saada myös harvinaisempia putkipesijöitä, kuten esimerkiksi punasotkia. Punasotka kuuluu Yhdysvalloissa pesäputkia käyttäviin lajeihin.

Putkipesä parantaa vesilintujen pesimämenestystä

Keinopesien, putkipesien tai niin sanottujen pesätuubien yleistymisen taustalla ovat havainnot vesilintukantojen supistumisesta ja poikastuotannon laskusta.

– Suomeen lisääntymään muuttaneet sorsalinnut saavat yhä harvemmin lentokykyisiä poikueita, ja samalla onnistuneiden poikueiden koko on laskenut. Toisin sanoen maahamme muuttaa pienenevä määrä lisääntymisikäisiä lintupareja, ja samaan aikaan niiden kyky ja mahdollisuudet saada normaalikokoisia poikueita vähenee, toteaa Pekkarinen.

Kehitys johtaa vesilintujen kokonaiskantojen laskuun ja tiettyjen lajien häviämiseen epäsuotuisimmilta lisääntymisalueilta kokonaan.

– Vastaavanlainen kehitys on havaittu eri puolilla maailmaa. Vesilinnuston, ja linnuston yleensä, on havaittu taantuneen huolestuttavissa määrin. Syitä eri lajien ja lajiryhmien taantumiseen on haettu elinympäristöjen muutoksista, ilmastonmuutoksesta, ihmishäirinnästä, peto/saalis -suhteesta sekä monista muista tekijöistä. Todennäköisintä on, ettei yhtä selittävää tekijää löydy, vaan kantojen taantuminen johtuu osatekijöiden summasta, sanoo Pekkarinen

Tilanteen parantamiseksi on tarpeen lisätä tutkimusta ja havaittujen negatiivisten tekijöiden minimoimista. Näiden toimien lisäksi tarvitaan aktiivisia riistanhoitajia.

Milloin putkipesät viedään ulos?

Ensimmäiset pesät kannattaa viedä paikoilleen jo alkukeväällä helmi-maaliskuussa, mutta vielä toukokuussakin pesät voivat ehtiä käyttöön. Naaraas munii keväällä 5 – 12 valkeaa munaa ja niiden haudonta kestää keskimäärin 26-28 päivää.

Putkipesän asennus on helpointa toteuttaa jään päältä, mutta sulan aikana myös venettä tai kahluuhousuja apuna käyttäen pystytys onnistuu.

Minne putkipesä sijoitetaan?

Sijoita putkipesä rauhalliselle alueelle. Pesimäonnistumisen takaamiseksi pesät kannattaa alun pitäen sijoittaa alueille, jossa on aiemminkin havaittu untuvikkoja.

Pesä kannattaa sijoittaa pien- tai suurkosteikoille, mudan- tai savenottopaikoille, ojalevennyksiin, rauhallisiin lahtiin ja lintulampiin sekä poukamiin. Tärkeimmät ominaisuudet ovat pesäpaikan rauhallisuus ja tuulensuoja.

Pesä asennetaan rantaveteen, noin metrin korkeudelle veden pinnasta. 

Putki asennetaan rannan suuntaisesti, ja sen molemmilla suuaukoilla on oltava lentotilaa. Putken suun on hyvä olla rannan suuntaisesti, sillä sorsaemo hypähtää vedestä, noin metrin etäisyydeltä, pesäputken sisään. Vastaavasti  lentoon lähtiessään emo pudottautuu pesästä veteen.

Muista huoltaa pesät joka kevät tarpeeksi aikaisin; lisää pesäheinää ja tilkitse raot. Pesät on hyvä viedä suojaan talven ajaksi, mutta palauttaa aikaisin paikoilleen, jotta linnut tottuvat niihin.

Pesän asennus vaatii aina maanomistajan luvan.

Putkipesän valmistus

Keinopesän rakennus on helppoa ja melko nopeaa. Mitä useamman pesän rakentaa, sen joutuisammin rullan pyörittely jatkossa sujuu.

Pesä valmistuu kahdesta verkosta, joiden väliin levitetään tiiviisti olkea, heinää, ruokoa tai ruokohelpeä. Valmistustapoja on yhtä monta kuin on valmistajaakin.

• Levitä minkkiverkko auki, ja pyöräytä sen toisesta päästä rulla, jonka halkaisijaksi tulee 30cm.
• Kiinnitä rulla kääntämällä sen reunat kiinni verkkoon, mutta älä vielä katkaise loppuosaa verkosta.
• Levitä kateheinää tasaisesti verkon päälle noin 5-10 cm paksuudelta
• Jatka vapaana olevan verkon rullaamista putken päälle ja lisää kahden verkon väliin samalla heinää. Rullaaminen ja täytteen levitys muistuttavat kääretortun tekoa.
• Kun olet levittänyt katteet koko rullan ympäri, katkaise ylimääräinen verkko ja kiinnitä se tukevasti itseensä sinkilöillä tai nippusiteillä.
• Pesä pehmustetaan vielä heinällä tai oljilla, sillä sorsa ei itse rakenna sinne mitään.
• Sorsanpesä seisoo tukevimmin A-pukkien päällä (muista suojata jalat pedoilta), mutta myös tolppakiinnitys sopii. Tällöin pohjaan kiinnitetään lauta, joka naulataan tukevasti seisomapalkkiin tai -tolppaan.

Katso tarkemmat ohjeet PDF-muodossa >>

Putkipesän asennus

Katso videolta, miten valmis sorsanpesä viedään veteen. Helpoimmin asennus hoituu jään päältä.

Sijoita putkipesä näin

Huolehdi myös alueen minkinpyynnistä

Pesän ympäriltä on poistettava kaikki minkille, näädälle ja oraville kiipeämisalustana toimivat risut ja oksat. Myös pesän jalkaan on kiinnitettävä muovi- tai peltiputki nousuesteeksi minkille. 

Ympäristön pienpetopyynnistä on pidettävä aktiivisesti huolta. Lue asiasta lisää: Jokainen pyydetty minkki on luonnonsuojeluteko.

Naurulokkinaapurit lisäävät pesimärauhaa

Lähistöllä pesivät pikku- ja naurulokit lisäävät sorsanpoikasten pesäturvaa ja toimivat äänekkäinä petopoliiseina.

Lokkinaapureiden pesintää voi avittaa rakentamalla putkipesän päälle tasanteen lokinpesälle. 

Ulkomailla on havaittu myös telkän, punasotkan, tukkasotkan ja tavin ottaneen pesäputket omikseen.

Kärsivällisyys palkitaan - paikkauskolliset sorsat palaavat putkipesiin

Sorsat eivät ota pesiä välttämättä omikseen heti ensimmäisenä tai toisenakaan vuonna. Kärsivällinen odotus palkitaan.

Mikäli poikue onnistuu, naaras pyrkii pesimään samalla alueella ja samoissa oloissa jatkossakin. Suurin osa putkipesässä kuoriutuneista naaraista tekee pesänsä vastaavaan pesälaitteeseen.