Tässä artikkelissa:
- Muistele tähtäinkuvaa ja ampumatilannetta
- Tarkkaile riistaeläintä laukauksen jälkeen
- Tutki osumapaikkaa ja verijälkiä sen läheisyydessä
- Koira mukaan ajoissa
- Älä painosta
- Merkitse verijäljet ja etene rauhallisesti
- Haavakon löydyttyä
- Miten haavakkotilanteita voi ehkäistä?
Huonon osuman myötä tapahtunut haavoittaminen eli haavakon syntyminen on aina harmillinen ja erittäin epätoivottu tilanne. Se saattaa kuitenkin olla edessä ennemmin tai myöhemmin kenellä tahansa metsästäjällä.
Harkitulla käytöksellä, turvallisella aseenkäsittelyllä ja ampumatta jättämisellä haavakoita voi välttää, mutta elävä ympäristö, muuttuvat tilanteet, nopea riistaeläin ja sen yllättävät liikkeet voivat joskus johtaa huonoon osumaan.
Vaikka haavakkotilanteita tapahtuu suhteellisen harvoin, on ensiarvoisen tärkeää opetella oikea toimintatapa, jotta osaat toimia oikein tilanteen osuessa kohdalle - oli kyseessä sitten oma tai kaverin laukaus.
Oheisen muistilistan avulla parannat mahdollisuuksia sekä haavakon löytämiseksi että tilanteen hoitamiseksi siististi ja tehokkaasti.
Lue myös: Neljä ehdotonta aseturvallisuussääntöä
1. Muistele tähtäinkuvaa ja ampumatilannetta
Kertaa tapahtunutta mielessäsi ennen kuin lähdet passipaikastasi liikkeelle. Mihin aseen ristikko oli suunnattu laukauksen lähtiessä? Mikä oli eläimen asento ja mahdollinen kulkusuunta? Lähtikö laukaus puhtaasti puristamalla, vai tuliko nykäistyä liipaisimesta? Kuulitko osumaääntä?
Moni meistä onnistuu harjoitellessaan maltillisissa ja rauhallisissa laukauksissa ampumaradalla, mutta paineistettu, joskus nopeakin riistatilanne asettaa ampumarutiinin koetukselle. Vaikka kokemusta ja harrastusvuosia olisi takana paljonkin, voi väsymys, malttamattomuus, muut elämäntilanteet ja vaikkapa kylmyys tehdä rauhallisen laukauksen suorittamisesta haastavaa.
Huonon osuman takana on useimmiten huono laukaus, ja syyt huonoon laukaukseen löytyvät lähtökohtaisesti aina ampujan ajukopasta.
2. Tarkkaile riistaeläintä laukauksen jälkeen
Mikäli valaistus ja etäisyys sen sallivat, on suuri etu, jos kykenet ampumaan laukauksen kumpikin silmä auki ja näet kohteesi koko ajan.
Riistaeläimen käyttäytyminen laukauksen jälkeen kertoo joskus paljonkin. Osuma suolistoalueelle johtaa usein eläimen juoksemiseen selkä kyyryssä kipristäen, raajaosumassa yksi tai useampi raaja ei kykene osallistumaan liikkumiseen, keskushermostoa hipaissut osuma saattaa tipauttaa eläimen sijoilleen hetkeksi, mutta vaikutus katoaa vähitellen ja aiottu saalis kimpoaa taas jaloilleen.
Mikäli riistaeläin pakenee, seuraa rauhassa sen kulkusuuntaa ja kuuntele. Saatat kuulla sorkkaeläimen joko jatkavan juoksuaan pitkällekin tai tipahtavan pian jäljilleen. Erityisesti lumettomana vuodenaikana osuman arviointia ja eläimen hakua helpottaa suuresti sen kulkusuunnan toteaminen osuman jälkeen.
Paina mieleesi myös maastonmerkkejä jotta voisit helposti päästä viimeisimmälle näköhavaintopaikalle.
3. Tutki osumapaikkaa ja verijälkiä sen läheisyydessä
Osumapaikka kertoo joskus osuman tyypistä. Riistaeläimen karvan väritys vaihtelee selästä vatsapuolelle. Katkenneet karvatupot ja niiden väritys saattavat paljastaa vähintään joko sisäänmeno- tai ulostuloreiän sijainnin.
Mikäli metsästät jousella, ammutun metsästysnuolen löytäminen kertoo osumasta paljon. Onko nuolessa verta? Kuinka paljon, onko veri kirkasta vai tummaa?
Huomio! Älä kuitenkaan sotke jälkiä niitä tutkiessasi. Vältä astumista veren päälle, mikäli on pieninkin tunne, että saatat tarvita etsinnässä koiraa. Pahimmassa tapauksessa verijäljen päälle astuminen saattaa tehdä jalastasi verileimasimen, jolla saat koiran seuraamaan vain omia jälkiäsi.
4. Koira mukaan ajoissa
Mikäli epäilet tarvitsevasi koiraa etsintään, älä etene jälkeä pitkälle.
Usein on järkevää ottaa koira avuksi pienimmänkin haavakkoepäilyksen noustessa, sen sijaan että koettaisit vielä itse perata lähipusikoita: mikäli riistaeläin ei olekaan löydettävissäsi, saatat vain vaikeuttaa koiran etsintää ja pahimmillaan sotkea jäljen pahasti.
Vaikeusasteen lisääminen ei ole suotavaa, vaikka jälkikoira olisikin taitava. Kyseessä on todellinen riistatilanne ja tavoitteena saada mahdollisen haavakon kärsimys lopetettua ja arvokas riistaeläin talteen.
5. Älä painosta
Joissakin tapauksissa riistaeläimen painostaminen osuman jälkeen vain laukaisee vahvemman pakovietin.
Jos olet epävarma osumasta, eikä käytössäsi ole koiraa tai muita metsästäjiä, voi olla viisainta antaa laukauksen jälkeen tilanteelle runsaasti aikaa, jopa tunteja, ja lähestyä jälkiä pitkin lopulta hyvin varoen ja hiljaa.
Hyvällä tuurilla riistaeläin on jäänyt makuulle suhteellisen lähelle ja saattaa löytyä niiltä sijoiltaan, sillä se ei ole kohdannut painetta paeta pidemmälle.
6. Merkitse verijäljet ja etene rauhallisesti
Edetessäsi jälkeä erityisesti ilman koiraa, merkitse verijälkien paikat, mikäli verenvuotoa on niukasti.
Pienet paperisuikaleet tai maatuvat, kirkkaat narunpätkät toimivat hienosti jälkien merkinnässä - voit sitaista ne jäljen vieressä olevaan risuun tai puiden oksiin. Mikäli hukkaat jäljen, edellinen on helppo paikallistaa.
Jälkien etsimistä ja seuraamista on tehtävä niin pitkään, kun jäljet suinkin ovat seurattavissa tai kunnes riistaeläin löytyy. Koiran avulla etsintää on mahdollista jatkaa vielä verijäljen loputtua.
Parhaassa tapauksessa riistaeläin saadaan uudelleen näkyviin ja päästään ampumaan uusi, tällä kertaa parempi riistalaukaus. Näköhavainnon myötä voidaan myös todeta eläimen kunto ja uudelleen arvioida tarve jatkaa jäljitystä.
Joskus osuman laadun myötä riistaeläimen edelleen jatkuva jäljitys ja jahdin jatkaminen ovat tärkeitä, vaikka näkyvää verenvuotoa ei olisikaan. Joskus kyseessä voi olla vain kevyt raapaisu, jolloin jäljityksen jatkaminen aiheuttaa todennäköisesti suurempaa stressiä, kuin syntynyt haava.
Haastavissa haavoittamistilanteissa metsästyksenjohtaja on oikea henkilö avustamaan päätöksenteossa, mikäli metsästäjän oma kokemus ei siihen riitä.
7. Haavakon löydyttyä
Haavakon löydyttyä on suotavaa lopettaa vahingoittunut riistaeläin mahdollisimman nopeasti tarkoitukseen soveltuvalla aseella.
Metsästysasetuksessa määritellyt riistalajikohtaiset ampuma-aserajoitukset eivät kosketa haavoittuneen riistaeläimen lopettamiseen liittyviä tilanteita. Metsästäjän on kuitenkin aina syytä käyttää harkintaa ja parasta mahdollista arviointikykyä soveltuvan aseen valinnassa.
Paikallaan makuulla olevaa riistaeläintä kannattaa lähestyä sen peräpuolelta, jotta esimerkiksi suuri sorkkaeläin ei pääse ponnahtamaan metsästäjää päin.
Laukaus kannattaa tähdätä kallon tyveen niskan puolelle, jolloin sen vaikutus on nopea ja tehokas. Kuten aina, on varmistuttava ettei laukauksen suunnassa ole muita metsästäjiä, koiraa tai ettei se aiheuta muita riskejä.
Parasta on jos laukaus voidaan suunnata ylhäältä alas, jolloin luoti pysähtyy heti osuman jälkeen maahan.
Miten haavakkotilanteita voi ehkäistä?
Haavakon syntyminen on aina erittäin harmillinen tilanne, joka aiheuttaa turhaa kärsimystä ja hätää riistaeläimelle sekä ahdistusta myös metsästäjälle.
Haavakkotilanteiden välttämiseen on muutamia helppoja keinoja:
- Toimi vain taitojesi puitteissa. Älä ammu epävarmaan tilanteeseen ja harjoittele aseenkäsittelyä ja ampumista aktiivisesti ampumaradalla. Syksyn jahteihin valmistautuminen tapahtuu pitkin vuotta säännöllisellä harjoittelulla!
- Älä ammu liian pimeässä. Sinun on kyettävä tunnistamaan riistaeläin, varmistamaan sen asento ja kulma itseesi kohden ja kyettävä ampumaan harkittu, tähdätty laukaus. Mikäli tämä ei onnistu, otat suuria riskejä puristaessasi liipaisinta.
- Pidä huoli kunnostasi. Henkinen tilasi vaikuttaa arviointikykyysi ja metsästyskuntosi tarkoittaa muutakin kuin fyysistä toimintakykyäsi. Väsymys, stressi ja muut kuormittavat tekijät vaikuttavat moneen asiaan, esimerkiksi kykyysi ampua rauhallinen, puristava riistalaukaus ilman turhaa hötkyilyä.
- Jos olet epävarma, jätä laukaus ampumatta. Epävarmuuden syy saa olla mikä vain, mutta sen huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Ampumaton laukaus aiheuttaa harvoin riskejä tai vahinkoa, riskinotto on aina potentiaalisesti vaarallista.
Metsästäjälle eettisen ja turvallisen riistalaukauksen suorittaminen on onnistuneen metsästystilanteen peruspilareita, ja sen varmistaminen kaikkien tavoite.
Liity Metsästäjäliiton jäseneksi
Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville. Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.
