Peurakannan kasvu kuriin nuorten metsästäjien voimin

Teksti: Johanna Koskiahde  Valokuvat: Jari Salonen  15.07.2020
Valkohäntäpeurakannan kasvua on pyritty leikkaamaan pyyntilupia lisäämällä
Ville Tattinen on kulkenut peurajahdissa pienestä pojasta saakka. Pitkän kokemuksen ja hyvän ampumataidon myötä kyttäysjahti on helppoa. Peuran nylkeminenkin sujuu alle vartissa.
Valkohäntäpeurakannan menestyksekäs lisääntyminen ja levittäytyminen aiheuttaa merkittäviä tuhoja tieliikenneonnettomuuksina sekä maatalouden vahinkoina. Kannan kasvua onkin pyritty leikkaamaan pyyntilupia lisäämällä. Alastaron metsästysseurassa etenkin nuoret ovat innostuneet peuranmetsästyksestä.
Valkohäntäpeurojen aiheuttamat liikennevahingot ovat niiden viljelyksille aiheuttamien tuhojen ohella kannan kasvun suurin ongelma. Kannan kasvua on pyritty leikkaamaan lisäämällä pyyntilupamääriä.

Viime vuoden ennätyssuurilla pyyntimäärillä tavoiteltiin räjähdysmäisesti kasvaneen peurakannan kasvun leikkaamista maassamme. Valkohäntäpeurakannan ydinalueella Varsinais-Suomessa toimiva Alastaron metsästysseura on noin 300:n jäsenen seura, jonka aktiiveja voidaan pitää peuranmetsästyksen pioneereina. Peuranmetsästys on ollut seuran keskeisimpiä toiminnan muotoja parikymmentä vuotta.

Seuran peuraporukassa on useita nuoria harrastajia, joiden innokkuuden myötä on päästy lähes tuhannen peuran pyyntimäärään.

- Kanta on kasvanut salakavalasti, siitä varoitus muille seuroille. Kun peurakolareiden määrä ja eläinten maataloudelle aiheuttama tuhot ovat lisääntyneet, paine kannan leikkaamiseksi on kasvanut ja se työllistää meitä melkoisesti. Onneksi seuran toiminnassa on mukana useita aktiivisia nuoria metsästäjiä, joiden ahkeruus on lupamäärän täyttämisessä tarpeen, sanoo seuran puheenjohtaja Reijo Lehto.

- Räjähdysmäisesti kasvaneen peurakannan huippu on toivottavasti nyt alueellamme nähty, kiitos riittävän suuren lupamäärän, toteaa puheenjohtaja Reijo Lehto Alastaron metsästysseurasta
Eero Rautala metsästää peuroja kyttäysjahtina, ajojahtina ja hiipimällä. -Pääosin metsästämme ajojahtina mäyräkoiria käyttäen ja kyttäysjahtina pellon reunalla, hän kertoo.

Passipaikka on valittava oikein 

Peuroja metsästetään kyttäys- ja ajojahtina. Kyttäys- eli vahtimisjahdin onnistumisen kannalta tärkeintä on valita oikeanlainen passipaikka. Paras paikka on peurojen luontaisen kulkureitin varrella sijaitseva rauhallinen aukea, kuten metsäpelto. 

- Oikeanlainen passipaikka on aukea maasto, jossa jää aikaa varmistua eläimen tunnistuksesta ja varautua laukaukseen, neuvoo viisi vuotta Alastaron peuraporukkaan kuulunut Tuomas Jääskeläinen.

Peura on saaliseläin, jonka käytös muuttuu varovaisemmaksi kauden edetessä. 

- Alkukaudesta metsästys on helppoa, mutta joulu-tammikuussa peurat ovat tarkkoina. Ne heittävät heti lenkin, jos aistivat vaaran.

- Metsästäjän on oltava peurajahdissa näkymätön, hajuton ja äänetön, Eero Rautala tiivistää. 

Peuranmetsästyksessä edellytetään turvallisuuden takia oranssia huomiovaatetusta

Taustatyöt tehtävä huolella

Pikkupojasta asti isoisänsä mukana jahdissa kulkenut Eero Rautala on metsästänyt itse aktiivisesti viitisen vuotta. 

- Jahdin onnistuminen vaatii taustatyötä. Maaston ja eläinten kulkureittien tuntemus on oleellista. Turvallisuusasiat on myös aina pidettävä mielessä, kun metsissä liikkuu marjastajia ja muita metsästäjiä, muistuttaa Rautala. 

Jahtivarusteista tärkeimmät ovat ase, kiikari ja oranssi huomiovaatetus. 

- Riittävän tehokas ase on peuran metsästyksessä tarpeen. Käytän .308 tai 30-06 -kaliiperin patruunoita, jotka lataan itse, kertoo Tuomas Jääskeläinen.

Kiikari on välttämätön syyshämärässä eläimen tunnistamiseksi. 

- Kiikari pitää olla laadukas, että näkee hämärässä. Myös passipaikka kannattaa miettiä siten, että valoa riittää äkisti pimenevässä illassa mahdollisimman pitkään, Eero Rantanen vinkkaa. 

Valkohäntäpeurakanta on vahvin Varsinais-Suomessa. Alueella toimivan Alastaron metsästysseuran aktiivi Tuomas Jääskeläinen kuuluu nuoremman polven peuranmetsästäjiin. Mika Tattinen puolestaan on toiminut jahtivoutina toistakymmentä vuotta. Miehet urakoiva

Mäyräkoira apuna ajojahdissa

Peuran ajojahdissa apuna voidaan käyttää säkäkorkeudeltaan alle 39 cm olevia koiria. Alastaron metsästysseurassa mäyräkoirilla metsästämisellä on pitkät perinteet, ja nyt mäyräkoiria on jäsenillä parikymmentä.

- Ajava ja jäljestävä koira on tärkeä apu jahdissa. Etenkin oman mäyräkoiran työskentelyä on mukava seurata, sanoo Tuomas Jääskeläinen.

Kun liikutaan asutuksen tai teiden läheisyydessä, ajohommiin pistetään koirien sijaan miehet. 

- Ajomiehenä oppii eläinten liikkeiden ja jahtikäytäntöjen tuntemusta, sitä kautta itsekin aloitin metsästyksen, kertoo seitsemättä vuotta peuraporukkaan kuuluva Eero Rantanen.

Mäyräkoirajahdissa 5-15 henkilön ryhmä passittaa peuraa kuten hirvijahdissa. Erona hirvijahtiin on se, että ajo tehdään pienemmällä ympyrällä, lyhyemmällä vedolla. 

- Peuran käytös muuttuu varovaisemmaksi, kun ajo pitkittyy. Puolen tunnin ajo on maksimi ja tempo pitää pysyä yllä. Rusakkojahtityylisesti on hyvä edetä, seuran jahtivouti Mika Tattinen vertaa.

Kari Laaksonen ja Veera: -Mäyräkoira on peurajahdissa korvaamaton kumppani, niin ajojahdissa kuin jäljestämisessäkin, toteaa Kari Laaksonen Alastaron metsästysseurasta

Hyvä ampumataito tuo varmuutta

Kun saaliseläin on vikkeläliikkeinen peura, ampumataidon merkitys korostuu. Alastarossa vaaditaankin ammuntavelvoitteena radalla harjoittelua ennen metsästyskauden alkua. Aktiivinen kilpa-ammuntaharrastus tuo laukauksiin varmuutta nuoremman polven metsästäjiin kuuluvalle Ville Tattiselle

-Hyvä ampumataito on metsästyksen perusta ja harjoittelemassa kannattaa jokaisen käydä. Kokemuksen myötä jahdista tulee sujuvaa, Ville Tattinen suosittaa.

Kun saalismääristä puhutaan kymmenissä, lihaa riittää jaettavaksi tuttaville ja sukulaisille.

-Itselleni kauden aikana saalista kertyy useita kymmeniä. Ammun peuroja myös niille vanhoille metsästäjille, jotka eivät enää itse pääse jahtiin, Ville Tattinen kertoo.

Vaikka peurajahti on paljolti yksinäistä passittamista, se on myös sosiaalinen metsästysmuoto. 

-Kyttäysjahti on mukava tapa viettää ilta kavereiden kesken. Meillä se on sellainen nopea parin tunnin reissu, kun käydään peurajahdissa ja sitten nylkemässä saalis majalla, toteaa Ville Tattinen. 

 

Valkohäntäpeuran metsästys
Valkohäntäpeuran metsästys on säädetty kolmivaiheiseksi

Peuraa saa metsästää alkukauden vahtimis- eli kyttäysjahtina, syyskuun lopun ja tammikuun lopun välisen ajan vahtimis- ja ajojahtina sekä loppukauden koirattomana jahtina:

- Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 26 §:n mukaisella hirvieläimen pyyntiluvalla vahtimalla 1.9.2020 - 25.9.2020

- Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 26 §:n mukaisella hirvieläimen pyyntiluvalla 26.9.2020 - 31.1.2021

- Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 26 §:n mukaisella hirvieläimen pyyntiluvalla 1.2.2021 — 15.2.2021 ilman koiraa

Valkohäntäpeurojen aiheuttamat vahingot kohdistuvat erityisesti viljelyksille. Kasvanut kanta tekee tuhoja myös taimikoissa
Valkohäntäpeura aiheuttaa tuhoa
Suurin osa tieliikenteen riistaonnettomuuksista tapahtuu valkohäntäpeurojen ja ajoneuvojen törmäyksissä

-Suurin riski peuran kanssa kolarointiin on loka-marraskuussa. 

-Alueellisesti tarkastellen suurin osa, yli puolet, riistaonnettomuuksista tapahtui vuonna 2019 Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. 

-Valkohäntäpeurat aiheuttavat merkittäviä tuhoja viljelyksille ja taimikoille. 

-Valkohäntäpeurakanta on arviolta noin 109 000 yksilöä.

-Vuoden 2019 saalismäärä oli noin 60 500 peuraa. Myönnetyistä pyyntiluvista käytettiin noin 77 %. Eniten peuroja kaadettiin Varsinais-Suomen riistakeskusalueella.

Lähde: Riistan vuoksi-verkkojulkaisu ja Tilastokeskus