Mistä löydän riistaeläimet? - Tavat

Teksti ja kuvat: Antti Saarenmaa  02.12.2022
Jokainen riistalaji toimii omalla tavallaan, mutta kerran jokaisen elintapojen perusteita opiskeltuaan saa metsästäjä niistä tukea käytännön metsästyksen myötä tapahtuvalle jatkuvalle oppimiselle vuosiksi eteenpäin.
Jokainen riistalaji toimii omalla tavallaan, mutta kerran jokaisen elintapojen perusteita opiskeltuaan saa metsästäjä niistä tukea käytännön metsästyksen myötä tapahtuvalle jatkuvalle oppimiselle vuosiksi eteenpäin.
Aloittelijalle suunnatun riistaeläinten elinalueista, kulkureiteistä ja niiden löytämisestä kertovan artikkelisarjan toinen osa kertoo muutaman riistaeläinlajin lajityypillisiä seikkoja elinalueista ja niiden käytöstä.

Tässä artikkelissa

 

Metsäkauris

Metsäkauris on tässä artikkelissa mainituista riistaeläimistämme pienimuotoisten elinalueidensa myötä helpoimmin ennakoitavia ja aloittelevalle metsästäjälle myös näin ollen mielekkäimpiä metsästettäviä.

Metsäkauris viettää kesän ja syksyn pitkälti omilla alueillaan, sekä kaurispukin että naaraan noudattaessa omia reviireitään ja alueitaan. Metsäkauris viihtyy mosaiikkimaisella, pienipiirteisellä alueella joka tarjoaa vaihtelevasti tuoretta, helpohkoa ravintoa, ja ruokailee usein - yleisesti käytetyn nyrkkisäännön mukaan jopa kolmen tunnin sykleissä.

Metsäkauriin elinpiiri voi olla hyvinkin pieni, erityisesti tiheän kannan alueella ja maastonmuotojen muotoillessa sen reviiriä. Metsäkaurispukin reviirimerkkejä löytäessään metsästäjä tietää alueella hyvällä varmuudella elelevän useampiakin kauriita, jolloin voi olla hedelmällistä jäädä istumaan iltaa kiikarien kera niityn reunalle havaintojen saamiseksi.

Metsäkauris ei kulje useinkaan pitkiä matkoja lepoalueiltaan ruokailualueilleen, vaan majailee usein pellonreunapuskissa, tiheiköissä ja kallioiden kupeessa melko lähellä aukeita.Talven tullessa ja erityisesti hangen kasvaessa, metsäkauris jättäytyy levolle usein aivan ruokailupaikan viereen, jopa näköyhteyden päähän. Metsästäjän näkökulmasta metsästys ruokailualueelta muuttuu tällöin haastavaksi, sillä sopivalle kyttäyspaikalle on haastava päästä kulkemaan karkoittamatta kauriita pois.

Vaikka metsäkauris on valtaosan vuodesta hyvinkin reviiritietoinen, sen käytös muuttuu talven tullessa. Reviirirajojen merkitys katoaa ja kauriit laumautuvat sekalaumoihin, joissa kaurispukit kulkevat sulassa sovussa keskenään naaraiden ja edellisen kesän vasojen kanssa.

Metsäkauriin elinalueet on melko helposti ennakoitavissa.

Valkohäntäpeura

Valkohäntäpeuran käyttäytyminen eroaa metsäkauriista selkeästi. Valkohäntäpeuralla ei ole reviirikäyttäytymistä edes kiima-aikana, se kulkee päivän aikana helposti pidempiä matkoja ruokailualueiltaan lepoalueille, ja valkohäntäpeurapukki voi tehdä pitkiäkin kierroksia kiima-aikana etsiessään naarasta.

Valkohäntäpeura tuntuu nauttivan selkeästi enemmän tilasta ympärillään ja on metsäkaurista useammin havaittavissa suurilla, laakeilla peltoalueilla.

Lepopaikkoinaan valkohäntäpeura suosii usein sijainteja joilla se pystyy olemaan suojassa, mutta havaitsee mahdollisen uhan kuitenkin tehokkaasti. Tyypillisesti makuupaikkoja voi löytää esimerkiksi korkeammista maastonkohdista ja rinnepaikoista. Mikäli maastonmuodot eivät tarjoa korkeusvaihteluita, suosivat valkohäntäpeurat muiden riistaeläinten tapaan lepopaikkoineen myös tiheikköjä ja notkelmia.

Alkukaudesta valkohäntäpeurapukit kulkevat poikaporukoissa, mutta hajoavat omille teilleen syksyn edetessä. Kiima-aikaan valkohäntäpeurapukki voi kulkea pitkiäkin matkoja etsimässä itselleen naarasta, jolloin esimerkiksi riistakamera voi lyhyessä ajassa tallentaa alueelta useita yksilöitä joita metsästäjä ei ole aikaisemmin havainnut.

Alkusyksystä valkohäntäpeurapukit viihtyvät vielä porukassa. Syksyn ja kiiman lähestyessä ne kuitenkin siirtyvät kulkemaan omissa oloissaan.

Lue sarjan ensimmäinen osa Mistä löydän riistaeläimet? - Tarpeet

 

Kanalinnut

Metsäkanalinnuista osa viihtyy selkeästi paikallisilla reviireillään ja elinalueillaan, osa taasen liikkuu erityisesti parveutuessaan helposti kilometrejäkin.

Metso ja pyy majailevat usein omassa, rajallisessammassa elinpiirissään valtaosan vuodesta, ja samat yksilöt ovat helposti löydettävistä samoilta alueilta uudelleen ja uudelleen. Pyy pitää erityisesti hieman tiheäkasvuisemmista sekametsistä joista löytyy sekä runsaasti kuusta, leppää ja koivua.

Metso suosii havupuuvaltaisia metsiä, katajan täplittämiä kankaita ja majailee tyypillisesti myös hieman kumpuilevammissakin maastoissa. Teeri, metsosta ja pyystä poiketen, parveutuu jo melko aikaisin syksyllä ja viihtyy monenlaisissa maastoissa. 

Teeri siirtyy talven tullessa käyttämään yhä enemmän koivun urpuja ravintonaan.

Kaikkia yllämainittuja kanalintuja yhdistää niiden syksyinen ruokavalio. Metsäkanalinnut käyttävät syksyllä ravinnokseen marjoja, joten ruokailevaa lintua etsiessään on kannattavaa kiinnittää huomionsa puolukkaan, mustikkaan ja variksenmarjoihin ja hakeutua alueille joilta niitä löytyy. 

Nyrkkisääntönä metsäkanalinnut viihtyvät usein alkukaudesta ja lämpimämmillä säillä alemmissa ja kosteammissa maastonkohdissa, soiden reunolla ja notkoissa. Kelien kylmetessä linnut siirtyvät hiljalleen ylemmäs, ja loppukaudesta etsintä kannattaakin kohdistaa lajista riippuen jo erilaisille alueille.

Teeri siirtyy säiden viilentyessä ja talven lähestyessä ruokailemaan parvissa koivun urpuihin, metso suosimaan männyn neulasia. 

Metso viihtyy usein vanhemmissa metsissä, mutta vaahtii myös metsältä myös sopivasti kerrostuneisuutta. Joskus metsonkin kuitenkin yhyttää avoimelta niityltä ruokailemasta.

Kyyhky

Sepelkyyhky on runsaslukuinen riistalintu ja mielenkiintoinen metsästettävä. 

Kyyhky lentää alkukaudesta ruokailualueilleen heti aamun valjettua ja uudelleen alkuiltapäivästä, usein pienissä porukoissa. Aamu- ja iltapäivälento ovat hyviä pyyntihetkiä kyyhkyn ruokaillessa aktiivisesti, muun ajan kyyhky viettää lepopuissaan lehvästön tai havujen suojassa ja voi olla hankalasti tavoitettava, elleivät lepopuut ole valmiiksi tiedossa ja metsästäjä niiden alla odottamassa.

Sepelkyyhkylle maistuu erityisesti herne. Sepelkyyhkyn pyynti kuvien avulla ruokailupelloista on mielenkiintoista ja sopivan haastavaa. Joinain päivinä kyyhkyt sukeltavat kuville kuin narusta vetämällä, toisina päivinä eivät lainkaan.

Metsästäjän näkökulmasta alkukausi on erinomaista pyyntiaikaa, mutta metsästys voi pian muuttua haastavaksi, sillä kyyhky vaihtaa ruokailupeltoaan herkästi, puitujen peltojen määrä kasvaa ja parvikoot kasvavat. Monisatapäinen parvi on hyvin varoivainen ja valikoiva houkuttelukuvien suhteen ja huomaa pienimmänkin liikkeen. Kelin viilentyessä alkukauden yksittäisten porukoiden sijaan syyskuun alkupuoliskolla linnut voivat olla iltapäivälennolla liikkeellä tuhatpäisenä parvena.

Kuten muidenkin riistalajien kohdalla, karttaharjoituksella pääsee metsästyksen suunnittelussa  alkuun, mutta alueelle tehdyt tiedustelukäynnit paljastavat huomattavasti enemmän. Herne on tyypillisesti yksi kyyhkyn suosikeista ja hernepellon löytäminen metsästusalueelta antaakin aiheen toiveikkuuteen tulevaa jahtikautta ajatellen. Kypsyttyään hernepellosta alkaa löytyä kyyhkylle ravintoa, ja lakoontuneet tai puidut pellot vetävät kyyhkyjä puoleensa magneetin lailla maahan tippuneiden herneiden tähden.