Halikon Hajalassa, joka kuuluu Salon kaupunkiin, ollaan varsinaissuomalaisuuden ytimessä. Seudulla on asuttu ja metsästetty jo kivikaudella, ja viljavat jokilaaksot tarjoavat hyvät olosuhteet viljelylle. Viime vuodet lammastalous ja metsästys ovat olleet täällä asuville taistelua susia vastaan.
Marko ja Peppi Laineen tilan ympäristössä pyörii nyt yhdeksän suden lauma. Heidän lampaisiinsa on kohdistunut susivahinko neljästi. Pahin vahinko sattui viime vuonna, jolloin menetettiin 42 lammasta. Marraskuussa susihyökkäyksen seurauksena kuoli monta kymmentä lammasta naapurissa, ja tälläkin tilalla on kärsitty susivahingoista jo aiemmin.
Markon päivittäisiin rutiineihin kuuluu susien liikkeiden seuraaminen useiden riistakameroiden avulla. Tältä vuodelta havaintoja on yli 350.
– Voin kännykällä seurata missä sudet ovat viimeksi liikkuneet. Koska tunnen kaikki tämän alueen sudet ulkonäöltä, ja tiedän niiden yleisimmät kulkureitit, pyrin ennakoimaan niiden seuraavaa peliliikettä.
Marko on päätellyt, että alfaparin ja tänä vuonna syntyneiden neljän pennun lisäksi laumassa on kaksi viimevuotista ja yksi toissavuotinen pentu.
Alfanaaraan kanssa Marko myös joutui yllättäen nokikkain eräänä syyskuun iltana ollessaan vaihtamassa riistakameran akkua.
– Susi seisoi noin 30 metrin päässä ja murisi hampaat irvessä, kertoen selvästi, etten ole tervetullut. Otin tiukan ja dominoivan katsekontaktin, ja lähdin hitaasti pois. Seurattuaan minua 50 metriä se onneksi luovutti, hän kertoo pelottavasta tilanteesta Metsästäjäliiton Facebookissa.
Susien määrä on kysymysmerkki
Marko, aktiivinen metsästäjä ja petoyhdyshenkilö, toteaa susien menettäneen ihmispelkonsa. Pihakäynnit ovat yleisiä. Noin kolmasosa koko maan virallisista Tassu-järjestelmään kirjatuista susihavainnoista on Varsinais-Suomesta. Tassu-järjestelmän mukaan maakunnassa on tänä vuonna 1.12. mennessä tehty 6260 susihavaintoa, mutta todellinen määrä lienee suurempi. Viime vuonna havaintoja kirjattiin 5200.
Marko uskoo, että kun susihavainnoista on tullut arkipäivää, petoyhdyshenkilöille ei enää ilmoiteta kaikkia havaintoja. Mahdollisimman tarkka ja todenmukainen tieto susien määrästä ja liikkeistä olisi kuitenkin kaikkien etu.
– Ei voi olla vain arvioita, joihin osa porukasta ei usko. Meidän pitäisi saada kerättyä nykyistä tehokkaammin varmennettua tietoa, joka toimisi pohjana suurpetokantojen hoidolle. Tässä voisivat eri organisaatiot toimia yhdessä nykyistä tiiviimmin.
Marko kertoo, että Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirillä ja Varsinais-Suomen Riistakeskuksella on ensi talvelle suunnitteilla tempaus, jossa yhdessä kerätään ulostenäytteitä ja tehdään lumijälkilaskentoja, joiden tulokset raportoidaan Luonnonvarakeskukselle Tassu-järjestelmän kautta.
Metsästys vaikeutuu
Susiuhka on muuttamassa metsästyksen luonnetta. Markolla on itsellään viisi metsästyskoiraa, mutta vain kahta hän on enää satunnaisesti uskaltanut päästää metsälle. Suojavarusteet voivat antaa lisäaikaa koiralle, mutta eivät pelasta koiran henkeä.
– Minulle koirat ovat kallisarvoisia, työnsä osaavia ammattilaisia, joita en halua uhrata.
Marko on aiemmin tänä vuonna kertonut susialueella metsästämisestä koiran kanssa Jahtimediassa.
– Pysäyttävien hirvikoirien käyttö metsästyksessä on tehokas tapa metsästää, mutta niitä voidaan käyttää enää sattumanvaraisesti tällä alueella. Miesajoja taas on vaikea toteuttaa, kun metsästysseurojen porukka ukkoontuu eikä löydy kävelijöitä, hän selittää.
Metsästyskoiria pitää harjoittaa säännöllisesti, jotta ne pysyvät kunnossa ja opitut taidot säilyvät. Jos osaavat koirat vähenevät, se vaikuttaa myös poliisille annettavan suurriistavirka-avun tehtäviin.
– Liikennekolarissa haavoittuneen eläimen jäljestäminen kilometrikaupalla sulan maan aikaan on todella vaikeaa, jos käytössä ei ole koiraa.
Pedoista iso työtaakka
Laineet ovat panostaneet Purilanjokeen viettävien nurmipeitteisten suojavyöhykkeiden ja joenrannassa olevien monimuotoisuus- ja luonnonhoitoalueiden laidunnukseen sekä riistapeltoihin. Yhteistyössä WWF:n kanssa on rakennettu kaksi kosteikkoa. Pariskunnan tekemä työ on huomattu: WWF Suomi ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto palkitsivat Laineet Suomen ympäristöystävällisimpinä viljelijöinä vuonna 2013.
Lampaitaan pariskunta pyrkii suojelemaan pedoilta yhdistämällä monia keinoja. Laitumia on aidattu normaalia sähköaitoja jykevämmillä petoaidoilla. Joen yli roikkuvat helisevät ketjut pelottamassa uimalla laitumelle pyrkiviä susia. Käytössä on erilaisia ääni- ja valokarkoittimia, joiden paikkoja vaihdellaan usein, etteivät sudet tottuisi niihin. Onpa heillä myös ajastimeen kytketty, paineilmalla esiin pompahtava muoviukko, joka vilkkuu ja soi. Lisäksi kaksi laamaurosta on toiminut lampaiden suojelijoina laitumella.
SusiLife-hankkeen ja Riistakeskuksen kautta on saatu muutama riistakamera, elektronisia karkottimia ja osa petoaitatarvikkeista, mutta osa suojaus- ja karkoitusvarusteista on kustannettu itse. Petoaitojen pystytys- ja kunnossapitotyö on yrittäjien oman työn takana.
– Mikään ei myöskään kompensoi susiuhkan aiheuttamaa älytöntä työmäärää sekä henkisen rasituksen painetta. Yrität suojata kotieläimiäsi, mutta tiedät, että todennäköisesti on taas edessä se päivä, kun sudet hyökkäävät, Marko toteaa.
Ylen jutussa Peppi Laine kertoo tilaa kohdanneista petovahingoista ja suojautumistoimista.
Tilanteen kehittyminen mietityttää
Marko miettii miten käy, kun nuoret sudet aikanaan lähtevät etsimään omia reviirejään. Jo nyt on nähtävissä, että sudet vaikuttavat alueen riistakantoihin. Varsinkin vastasyntyneet vasat ovat sudelle helppoa ruokaa.
– Yhden viikon aikana näimme viisi eri kertaa, kun susi kantoi peuranvasaa suussaan. Hirvistäkin sudet syövät usein vasat. Kyllä se vaikuttaa kantaan, jos vasat syödään vuodesta toiseen.
Hajalassa on myös ilveksiä, mutta Marko mieltää ne sutta pienemmäksi ongelmaksi.
– Jonkun lampaan menettäminen on välttämätön paha. Ilves tappaa yleensä yhden lampaan, ja syö sitä. Mutta susi tai susilauma tappaa aika silmittömästi. Suden vietit varmasti aiheuttavat sille hyökkäysreaktion, kun lammas pakenee, Marko miettii.
Hän kertoo, että viime vuoden susivahingossa vain yhtä lammasta oli syöty, vaikka 42 lammasta menetettiin.
– Lampailla oli takakintuissa isompia puremajälkiä, ja kaulassa pienempiä, joten ehkä siinä on opetettu pentuja tappamaan. Lammas on sudenpennulle hyvä kohde opetella, koska lampaasta ei ole sille vaaraa.
