5
1 h/yli 12 h 
Riistahernekeitto
| 500 g | Herne |
| 50 g | Inkivääri |
| 2500 ml | Vesi |
| 100 g | Porkkana |
| 150 g | Sipuli |
| 400 g | Riistaliha |
| 40 ml | lihafondi |
| 10 g | suola |
| 100 g | Rasvainen sika (voi halutessaan jättää pois) |
| 3 g | Kuivattu meirami |
| 2 g | Mustapippuri |
- Mittaa kylmä vesi edellisenä iltana kattilaan ja laita herneet siihen yöksi likoamaan.
- Pilko inkivääri, porkkanat ja sipulit. Laita ne suolan kanssa kattilaan kiehumaan. Inkivääri antaa keittoon potkua.
- Savusta riista kevyesti. Lihaa ei ole tarkoitus kypsentää läpi vaan maustaa savulla. Lue vinkki Miten riistan savustaminen tehdään? Keittiömestari kertoo
- Kuutioi riista keittoon sopiviksi palasiksi.
- Kun herneet ovat pulpahtaneet, lisää lihafondi, kuivattu meirami ja mustapippuri sekä savustettu riista.
- Jatka keittämistä kunnes keitolla on halutunlainen koostumus. Keitto sakenee pikkuhiljaa. Sopiva keittelyaika on vähintään kolme tuntia. Keitto paranee mitä pidempään sitä jaksaa haudutella
Riistaruoan äärellä metsästyksen ymmärtää konkreettisesti
Yksi ensimmäisistä aikuisiän kontakteistani metsästykseen tuli vuonna 2017 kun Metsästäjäliitto järjesti suomen suurimmat peijaiset. Silloin Helsingin kansalaistorilla peurasoppaa tarjoilemassa oli oransseihin liiveihin pukeutuneita asiallisia ja ystävällisiä hahmoja.
Minä olin tässä vaiheessa jo kallistumassa metsästykseen päin, mutta silti tällä kohtaamisella oli merkitystä. Se loi minulle kuvan siitä, että tämähän on mukavaa porukkaa, ruoka on hyvää eikä änkyröintiä ole näkyvissä missään.
Nyt vuonna 2022 kun soppaa tarjoiltiin samassa hengessä ja kansalaiset saivat käydä juttelemassa metsästäjien kanssa mukavia, havainto vain vahvistui. Tällaista tarvitaan lisää.
Avoimet peijaiset ovat loistava mahdollisuus toteuttaa yhtä metsästyksen tärkeimmistä arvoista: mahdollisuutta tarjota omalle yhteisölle hyvää ruokaa. Perinteisesti tämä mahdollisuus on tarjottu vain maanomistajille. Sitä kannattaisi ehdottomasti laajentaa.
Keskustelu yli soppalautasten
Olen ollut mukana järjestämässä noin 200 ystävän kesäfestivaalia viitisentoista vuotta. Aloitettuani metsästyksen halusin tuoda tapahtumaan oman panokseni ruoanlaiton muodossa. Teimme muutaman ruokaharrastajan kanssa testikeitoksen riistahernekeitosta omalla reseptillä. Tapahtumassa kasvatimme reseptin kahdellesadalle hengelle ja keitimme soppatykillisen kaurishernekeittoa.
Olemme jatkaneet samaa perinnettä nyt kolme vuotta ja hernarista on tullut monelle festivaalivieraalle odotettu herkku. Joka vuosi sopan keittely ja tarjoilu antaa mahdollisuuden jutella metsästyksen arjesta ja kertoa mistä ruoka on hankittu. Tänä vuonna kävi tuuri ja saimme tehdä peura-villisika-hernekeittoa ja kertoa tarinaa siitä kuinka itärajalta kaadettu ylivuotinen naarassika päätyi pataan. Ja ennen kaikkea miksi villisikoja Suomessa metsästetään.
Koska kyseessä oli festivaali, myös tarjoiluun panostettiin. Tänä vuonna tarjoilijat pukeutuivat maastokuvioituun kilttiin ja ruoka tarjoiltiin naamioverkkojen alla. Vaikka metsästys on tietenkin vakava asia, metsästäjän ei ole pakko ottaa itseään aina loputtoman vakavasti. Asialliset hommat hoidetaan, sitten tarjoillaan soppaa vaikka kilttiin pukeutuneena.
Merkitykselliseksi tämän soppatarjoilun teki sekin, että se suoritettiin Evon Ruuhijärvellä, Etelä-Suomen merkittävimpien valtion metsästysmaiden tuntumassa. Mikäli metsästys on näkyvää vain metsästäjille, retkeilyalueiden tuntumassa tapahtuva metsästys saattaa aiheuttaa huolta. Juuri tästä syystä ruokaa kannattaisi tarjoilla juuri niillä alueilla, joilla metsästyksestä keskustellaan, ihan erityisesti jos keskustelua käydään kriittiseen sävyyn.
Ei ole parempaa paikkaa käydä sitä keskustelua kuin höyryävän soppalautasen äärellä, asiallisesti ja kattavasti kaikkiin kysymyksiin vastaten, ja huolia kuunnellen.
