Kivistö kertoo elämäntavastaan Instagramissa nimellä @Riistavege. Nimimerkki on hyvin kuvaava. Kivistön ruokavaliossa pääpaino on kasvipohjaisessa ravinnossa, mutta myös eettisesti pyydetylle riistalihalle on tilaa.
Mitten Kivistö päätyi kasvissyöjäksi metsästäjäksi?
– Iskä on aina metsästänyt. Riistaliha on siis tullut tutuksi jo pienestä pitäen. Suurin osa kotona tehdyistä liharuuista oli meillä aina hirveä.
15-vuotiaana Kivistö siirtyi enemmän kasvisruokaan. Oli kuitenkin selvä, että riista pysyy mukana.
Riistalihan sai jäämään ruokavalioon luonnonmukainen ajattelu. Riista saa elää vapaana lajityypillisen elämän ja kuolee nopeasti luonnollisessa ympäristössä. Kivistö metsästää sorkkaeläimiä, jäniksiä ja lintuja ja vierailee säännöllisesti hirviporukassa.
– Riistaläimet ovat olleet täällä ennen meitä, ja ne kuuluvat oleellisena osana luontoon. Kun metsästetään vastuullisesti, ihminenkin pääsee sillä tavalla osaksi luonnon kiertokulkua, Kivistö tiivistää.
Lue myös: Huippukokkien parhaat peurareseptit riistan eri osista
Metsästys saa arvostamaan lihaa eri tavalla
Teollisen lihan tuotanto ei puolestaan mahdu Kivistön arvoihin.
– Tehotuotanto on vienyt meidät siihen, että lihaa syödään todella paljon. Tuntuu, että lihan arvostus on vähentynyt, kun sitä on helposti ja edullisesti saatavilla. Metsästyksen kautta lihan eteen on tehnyt niin paljon töitä, että sitä arvostaa paljon enemmän. Kaupasta haettavaa lihaa tulee heitettyä pois matalammalla kynnyksellä, koska vaivannäkö sen hankkimiseen on ollut niin pieni.
Kivistö toivoo, että pääsisimme “taantumaan” yhteiskunnassa jollain aikajänteellä siihen, ettei liha olisi enää arkista jokapäiväistä ruokaa, vaan erityisiin hetkiin säästettyä herkkua.
– Minulle on tärkeää, että saalis tulee hyvin käytetyksi. Teen siitä vähän parempaa ruokaa silloin.
Hyvä esimerkki hänen erikoisherkuistaan on palvatulla hirven sydämellä höystetty pitsa.
– On metsästäjän vastuu ja velvollisuus käyttää saaliista kaikki mahdollinen. Kun eläin on luonnosta pyydetty ja luonto on sen meille suonut, on huolehdittava siitä että saalis tulee mahdollisimman tarkkaan hyödynnettyä. Se on osa saaliin ja luonnon kunnioitusta.
Veera Kivistö poimii lihan kyytipojaksi metsästä myös marjat ja sienet, ja on aloittanut myös villiyrtteihin tutustumisen. Tänä keväänä lisukkeeksi pääsivät jo maitohorsman versot sekä kuusenkerkät.
Lue myös Aleksi Lummen kolmiosainen juttusarja: Mikä oikeuttaa riistalihan syömiseen? Kysymystä tarkastellaan ruoan arvostuksen, ilmaston ja eläinoikeuksien näkökulmasta.
Uudet metsästäjät muuttavat kulttuuria
Metsästyskulttuuri muuttuu siinä missä yhteiskuntakin. Nuoret metsästäjät ovat asenteita muuttava voima. Metsästyksen pariin saapuu koko ajan enemmän valveutunutta harrastajaa, joille sekä eläinsuojelu- että ilmastoarvot ovat uusi normaali.
Kasvipohjaisia tuotteita on tuotu lähemmäksi myös heille, jotka eivät ajattele ruoankulutustaan välttämättä ilmastonmuutoksen tai eläinten oikeuksien pohjalta.
– On yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää valita nykyisin esimerkiksi kauramaito, eikä valintaa tarvitse selitellä. Se on minusta aika hienoa kehitystä, Kivistö kiteyttää.
Hänen valinnoilla on vahva arvopohja.
– Olen tehnyt itselleni selväksi miten syön ja kulutan. Pidän itseäni fleksitaristina, eli jos vaikka lähdemme reissuun, voin syödä maitotuotteita ja mereneläviä, jos muuta ei ole saatavilla.
Millaisen vastaanoton kasvi- ja riistapohjainen ruokavalio saa?
– Metsästyskavereita voi vegaanimakkarat tulistellessa vähän huvittaa, mutta siitä saadaan aina keskustelua aikaiseksi. Riippuu henkilöstä, miten siihen suhtaudutaan. Toiset ovat ehdottomia lihansyöjiä, toiset ovat valmiimpia kuuntelemaan erilaisia kantoja.
Vaikka Kivistö tuntee olevansa melko rauhallisella maaperällä kuuluessan “kahteen leiriin”, metsästäjiin ja kasvissyöjiin, kohtaa hän myös ennakkoluuloja. Kaikista vaikeinta metsästyksen perusteleminen on heille, jotka eivät hyväksy minkään eläinperäisen käyttöä.
– Ymmärrän tämän pointin; metsästys ei ole heille eettisellä tavalla selitettävissä, koska kasvisruokaa voi syödä lähes aina eettisemmin.
Kivistö on perustellut kuitenkin itselleen, miksi riistaliha pysyy edelleen mukana.
– Tehotuotettu liha on kyseenalaistettu monelta taholta, eikä se sovi omiin arvoihini. Riistalihaa syön, koska olemme kuitenkin sekasyöjiä, vaikka tiedostan, ettei ihminen nykyisin enää välttämättä tarvitsisi lihaa.
– Seuraan aktiivisesti, mitä kasvisruokakentällä tapahtuu, ja noudatan esimerkiksi WWF:n suosituksia siitä, mikä on ympäristön kannalta kestävää.
Kivistön ruokavaliota; villikalaa, riistaa ja kasviksia, voisi kutsua myös planetaariseksi. Siinä tärkeintä on kiinnittää huomiota eri ruoka-aineiden, kuten kasvisten, lihan ja kalan määrään ja laatuun ennemmin kuin siihen, että niistä olisi luovuttava kokonaan. Planetaarisen ruokavalion kulmakivenä on kestävä ruoantuotanto.
Kuoleman kohtaaminen tekee nöyräksi
Metsästykseen liittyy monenlaisia hetkiä, myös henkisesti hyvin haastavia tunteita.
– Heti hyvän riistalaukauksen jälkeen tunne on positiivinen; sitä voisi verrata ampumaradalla kiekkoon osumiseen ja onnistumisen iloon.
– Mutta kun lähden kaadolle tai pudotukselle, fiilikset moninaistuvat. Päällimmäinen tunne on kunnioitus ja kiitollisuus luontoa kohtaan. Elävän olennon kuoleman kohtaaminen on aina surullista, mutta luonnollista: toisen tragedia on toiselle mahan täytettä. Se on osa luonnon kiertokulkua.
Jo metsästyksestä usein käytetty pyynti-sana kertoo, että metsästäjän on pysyttävä nöyränä.
– Luonto antaa sen mitä se antaa, sieltä ei voi ottaa. Kaupan tiskiltä otetaan, luonnosta pyydetään, Kivistö summaa.
Podcastissa Veera ja Aleksi keskustelevat somesta ja metsästyksestä, Veeran tiestä metsästäjäksi ja ihmisten suhtatautumisesta metsästykseen, lihansyöntiin ja kasvisruokavalioon.
