Tässä artikkelissa:
Liikkuva jahti
Itse metsästys voi olla hyvinkin erilaista metsästystavasta riippuen. Vahtimis- tai hiipimismetsästys sorkkariistan ruokailu- tai lepoalueilla eroaa liikkuvasta kanalintujahdista, kaikkien vaatiessa metsästäjältä erilaista varustautumista.
Liikkuvassa jahdissa, esimerkiksi kanalintuja metsästettäessä, riistatilanteet tulevat usein nopeasti ja niiden etukäteen ennustaminen on hankalaa.
Tyypillisesti metsästäjä kuitenkin suunnittelee etukäteen alueet joilla aikoo kulkea ja tarvittaessa valitsee kulkureittinsä rajapintoja hyödyntäen ja niin, että tarvittaessa päivän aikana voi helposti koluta erilaisia maastoja.
Vaikka kanalinnuille sopivia maastopaikkoja on usein mahdollista arvioida etukäteen, eivät vuodet ole veljiä keskenään ja muuttuva lämpötila vaikuttaa lintujen suosimiin olinpaikkoihin.
Kauden edetessä ja kelien viilentyessä linnut usein vaihtavat sijaintiaan ja joskus niiden löytäminen vaatii jonkin aikaa etsimistä. Riistatilanteiden myötä metsästäjälle aukeaa ymmärrys siitä missä linnut kyseisellä ajanhetkellä tapaavat oleskella ja minkälaisiin maastonkohtiin kannattaa lopulta kulkuaan suunnata.
Liikkuvassa jahdissa metsästäjältä vaaditaan valppautta ja reagointiherkkyyttä mutta malttia. tilanteiden tullessa usein nopeasti, on ennen ampumapäätöstä kerettävä tunnistamaan riistaeläin ja varmistettava turvallinen ampumasuunta ennen laukausta.
Liikkuvassa jahdissa etukäteissuunnittelu kohdistuu siis lähinnä kuljettaviin alueisiin, ja mikäli aluetta kolutaan esimerkiksi koiran kanssa, tuulen suuntaan koiran työskentelyn helpottamiseksi. Itse jahti vaatii kuitenkin jatkuvaa reagointia.
Valmistaudu panostamalla sopivaan vaatetukseen, jalkineisiin ja riittävään ampumaharjoitteluun!
Vahtiminen
Vahtimismetsästyksessä metsästyksen suunnittelu alkaa ampuma-asevalinnasta. Kiväärin tehokkaan ampuma-alueen kattaessa helposti jopa useamman hehtaarin alan, haulikolla tai metsästysjousella metsästettäessä on riistaeläintä päästävä lähelle, 20-30 metrin etäisyydelle. Tämä asettaa omat haasteensa metsästäjän sijoittumiselle.
Kiväärillä metsästettäessä sopivan passipaikan valinnassa kannattaa metsästäjän tavoitella sijaintia, jossa riistaeläin suurella todennäköisyydellä asettuu sektoriin niin, että metsästäjän on helppo suorittaa turvallinen riistalaukaus takavaara-alueen ehdoilla.
Passipaikaksi kannattaa havitella selkeästi muuta maastoa korkeampia kohtia tai passitorneja jolloin sekä näkyvyys on hyvä, että luoti osuu riistaeläimen takana suurella varmuudella maahan. Kiväärillä passitettaessa riistalaukauksen turvallisuuteen joutuu usein kiinnittämään huomattavasti enemmän huomiota kuin muilla aseilla.
Haulikolla ja jousella tehokas ampuma-ala on murto-osa rihlatun aseen ampuma-alasta, jolloin metsästäjän on päästävä lähelle riistaeläintä. Jos kiväärillä tavoitteena on päästä sijaintiin josta luodilla saisi katettua mahdollisimman ison osan esimerkiksi riistaeläimen mahdollisesta ruokailualueesta, on jousella ja haulikolla kannattavampaa etsiä esimerkiksi paikkoja, joiden vierestä riistaeläin suurella todennäköisyydellä kulkee saapuessaan ruokailemaan.
Lyhyen ampumamatkan aseilla on siis hyvä kiinnittää huomionsa itse ruokailualueen sijaan sille johtaville kulkureiteille ja niiden risteyksille.
Kulkureittien vierellä tuulen alapuolella on loistava paikka siirrettävälle kyttäyskojulle, puupassille tai mikseipä vain suoraan maasta passittavallekin metsästäjälle. Maapassista pyydettäessä on kuitenkin erityisen tärkeää olla tarkkana tuulen suunnan kanssa. Hajuaisti on monella riistaeläimellä, erityisesti sorkkaeläimillä, erinomainen, ja alatuulen puolella ollessaan saaliseläin voi karkota ihmisen hajua kaukaakin.
Kyttäysjahdissa kullekin metsästysaseelle sopivan passipaikan löytäminen on kaiken a ja o!
Passitteluajankohdat
Sopivan passittelupaikan löydyttyä suunnittelee metsästäjä metsästysaikansa. Suurin osa riistaeläimistämme aktivoituu erityisesti hämärän aikoihin sekä illan lähestyessä että aamun sarastaessa - passissa on siis hyvä olla selkeästi ennen tätä. Mikäli paikalle siirtyy liian myöhään voi riistaeläin olla paikalla ennen metsästäjää, ja mahdollisuus säikyttää se pois passiin tultaessa kasvaa.
Mikäli alueella kulkeminen aiheuttaa meteliä, on metsästysalueen hyvä antaa rauhoittua tovin metsästäjän saavuttua. Hyvänä nyrkkisääntönä metsästäjä voi suunnata paikalle yleensä vähintään tunnin ellei kaksikin ennen riistan arvioitua saapumisaikaa.
On huomattava että eläinten käyttäytyminen voi vaihdella voimakkaastikin kelien mukaan, joten ei pidä yllättyä mikäli jonain iltana suosittu ruokailupelto onkin jo täynnä riistaa metsästäjän saapuessa.
On myös huomattava että moni riistaeläimistämme - kuten valkohäntäpeura - ruokailee läpi yön ja oleskelee tällöin ruokapaikan vieressä, ja siirtyykin vasta valon palatessa takaisin lepoalueilleen.
Tässä tapauksessa voi siis aamupassittelu olla jopa hedelmällisempää esimerkiksi lähempänä lepopaikkoja, tai niille johtavilla kulkureiteillä, sillä siirtyminen passittelemaan pilkkopimeässä ruokapellon reunaan voi johtaa hyvin helposti paikalla olevien peurojen säikäyttämiseen.
Sorkkaeläinten ruokailuaikataulujen ennakointi on alkukaudesta suhteellisen helppoa, mutta päivien lyhentyessä hämärän ja pimeän aika lisääntyy, ja eläimet kulkevat yhä suuremmissa määrin pimeässä - joka tuo omat haasteensa metsästykseen.
Riistaeläinten käyttäytymiseen vaikuttaa myös metsästyspaine. Metsästyspaineen kasvaessa riistaeläimet ajoittavat kulkunsa ajankohtiin jolloin ne saavat rauhassa.
Lopullinen oppiminen tapahtuu tekemällä
Metsästystaitojen perusteiden ja riistaeläimille lajikäyttäytymisen opiskelu lukemalla on hyvin käytettyä aikaa, ja etukäteisvarustautuminen on harvoin turhaa. Loppusanojen muodossa on kuitenkin todettava käytännön tekemisen ja havainnoinnin kautta tapahtuvan oppimisen olevan korvaamatonta.
Jokainen luonnossa käytetty hetki riistaeläimiä tarkkaillen opettaa tarkkailijalleen lisää ja jokainen epäonnistuminen vielä lähemmäs onnistumista. Parhaaseen lopputulokseen metsästäjä pääsee nauttimalla itse oppimisesta, sillä siihen luonnon ja riistaeläinten kanssa toimiminen jatkuvasti vaatii.
Pieni ylimääräinen odottelu passitellessa harvoin haittaa, mutta liian myöhään saapumalla voi illan metsästyksestä tehdä täysin turhaa.
