Suomalaisia riistaeläimiä: Haapana

Haapana (Anas penelope) on ruskeankirjava puolisukeltajasorsa. Koiraan juhlapuku on komean harmaankirjava, ja siihen kuuluu punertavanruskea pää, kellertävä otsa sekä valkea vatsa. Naaraankin alapuoli on vaalea, mutta muutoin sen väritys on vaatimattoman harmaanruskea.

Elintavat 

Aiemmin haapana oli selvästi pohjoisen vesilintu, mutta viime aikoina se on levittäytynyt yhä etelämmäs. Se on myös sopeutunut aiempaa urbaanimpiin oloihin.

Haapana viihtyy parhaiten rehevissä, kortteisissa vesistöissä, mutta se voi kelpuuttaa myös muunlaiset pesäpaikat.

Ravinnonhankinnaltaan haapana muistuttaa enemmän hanhea kuin puolisukeltavaa sorsaa. Sillä on tapana laiduntaa vihannoilla rantaniityillä, joskin muninnan aikana se syö pääasiassa veden selkärangattomia. Talvisin haapana laiduntaa, mutta kasviravinnon vähästä energiasta johtuen laidunnus vie lähes koko linnun hereillä oloajan.

Haapana viihtyy mielellään joutsenen ja muiden suurempien vesilintujen seurassa. Joutsenen nyppiessä pohjakasvillisuutta mukana pöllähtää myös kasvinosia, jotka haapana napsii parempiin suihin. Näin se pääsee nauttimaan ravinnosta, johon se ei itse yltäisi.

Pesintä 

Suurempien vesilintujen seura hyödyttää haapanaa myös pesimäaikana, sillä joukossa pesiminen vähentää vartiointitarvetta. Haapanat ovat melko pariuskollisia, ja side voi säilyä haudonnan jälkeenkin. Pesä on tavallisesti rantakasvillisuuden suojassa veden läheisyydessä, mutta toisinaan pitkänkin matkan päästä rannasta.

Naaras munii tavallisesti 8–9 munaa, joita se hautoo reilun kolme viikkoa.

Metsästys

Haapanaa metsästetään muiden sorsalintujen tapaan. Tavallisesti metsästäjä odottaa passissa lintujen ruokintapaikan tai säännöllisten lentoreittien varrella. Apuna käytetään usein noutavaa koiraa.

BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto suosittelevat välttämään uhanalaisten riistasorsien metsästystä. Suomen vesilintulajien kannat vähenevät yleisesti, minkä vuoksi metsästys tulee kohdistaa erityisesti sinisorsaan, joka on valtakunnallisten vesilintuseurantojen mukaan ainoa pitkällä aikavälillä runsastunut riistasorsalaji. Sinisorsan lisäksi myös elinvoimaiseksi luokiteltujen tavin ja telkän kannat ovat olleet varsin vakaat, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta niitäkin on syytä metsästää harkiten.

Järjestöt muistuttavat, että vesilintumetsällä tarvitaan malttia. Lintu on aina tunnistettava ennen laukausta ja ampumamatka on pidettävä lyhyenä haavakoiden välttämiseksi. Myös noutavan koiran käyttö metsästäjän apuna on ehdottoman suositeltavaa. Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista, isokoskelosta sekä nokikanasta. 

Katso metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Sorsa-reseptit

1. Ari Ruohon sorsapadan resepti on hyvin perinteinen, mutta jutun juju on siinä, että sorsa haudutetaan ylikypsäksi ja liemestä valmistetaan kastike.

2. Savustettu sorsanrinta puolestaan saa savusta kevyesti makua, jonka jälkeen sitä sivellään hunajalla ja karviaisilla. Kasvikset ovat annoksessa ikään kuin lämmin salaatti.

3. Markus Maulavirran rose-sorsanrinta valmistuu nopeasti ja maistuu ensikertalaiselle sorsanmaistajallekin.

4. Padassa haudutetun sorsan kaveriksi tarjotaan aina onnistuva kastike ja haudutettua punakaalia.

Jahti-ilta-podcast: Mitä metsästäjien tulisi muistaa sorsajahtien alkaessa?

Asiantuntijana toimii Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.Vastaamme podcastissa meille lähetettyihin kysymyksiin ,mm. eri sorsalajien kannan kehityksestä, sorsien ampumisesta ruokinnalta ja vesialueiden omistusoikeuksista.