Suomalaisia riistaeläimiä: Lapasorsa

Lapasorsa (Anas clypeata) on helppo tunnistaa koomisen leveästä, lusikkamaisesta nokasta. Se toimii tehokkaana siivilänä, kun lintu laiduntaa pikkueliöitä vesistä. Lisäksi lapasorsa puolisukeltaa myös esimerkiksi nilviäisiä. Kasviravintoon se ei juuri koske.

Lisääntyminen ja muutto

Lintujen muutto Suomeen ajoittuu huhtikuun lopulta toukokuun puoliväliin asti. Parhaiten lapasorsa viihtyy rehevillä lintujärvillä sekä merenlahdilla. Näillä alueilla voi päästä näkemään lapasorsien lisääntymismenoja, joissa koiraat lentävät näyttäviä takaa-ajoja kumppaninsa yllä palaten kuitenkin pian takaisin tämän luokse.

Naaras pesii veden läheisyydessä olevalle heinätuppaalle tai mutasaarekkeelle, kunhan ympärillä on riittävästi avointa tilaa. Pesintä alkaa muihin puolisukeltajasorsiin verrattuna melko myöhään, aikaisintaan huhti–toukokuun vaihteessa. Naaras munii pesään usein jopa 9–12 munaa, jotka kuoriutuvat kesäkuussa. Monista sorsista poiketen myös lapasorsan poikaset viihtyvät hyvin avoimilla vesillä. 

Lentokykyisiksi kasvettuaan nuoret lapasorsat kerääntyvät suuremmiksi ruokailuparviksi matalikoille, joilta ne aloittavat muuttomatkansa kohti Välimeren rannikkoa tai jopa Afrikan mantereelle.

Metsästys

Suomessa lapasorsa ei ole kovin merkittävä riistalaji. Sen pyyntimäärät ovat muutamia tuhansia vuodessa.

Lapasorsaa metsästetään muiden sorsalintujen, kuten heinäsorsan tapaan. Tavallisesti metsästäjä odottaa passissa lintujen ruokintapaikan tai säännöllisten lentoreittien varrella. Apuna käytetään usein noutavaa koiraa.

BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto suosittelevat välttämään uhanalaisten riistasorsien metsästystä. Suomen vesilintulajien kannat vähenevät yleisesti, minkä vuoksi metsästys tulee kohdistaa erityisesti sinisorsaan, joka on valtakunnallisten vesilintuseurantojen mukaan ainoa pitkällä aikavälillä runsastunut riistasorsalaji. Sinisorsan lisäksi myös elinvoimaiseksi luokiteltujen tavin ja telkän kannat ovat olleet varsin vakaat, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta niitäkin on syytä metsästää harkiten.

Järjestöt muistuttavat, että vesilintumetsällä tarvitaan malttia. Lintu on aina tunnistettava ennen laukausta ja ampumamatka on pidettävä lyhyenä haavakoiden välttämiseksi. Myös noutavan koiran käyttö metsästäjän apuna on ehdottoman suositeltavaa. Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista, isokoskelosta sekä nokikanasta.  

Katso lapasorsan metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Sorsa-reseptit

1. Ari Ruohon sorsapadan resepti on hyvin perinteinen, mutta jutun juju on siinä, että sorsa haudutetaan ylikypsäksi ja liemestä valmistetaan kastike.

2. Savustettu sorsanrinta puolestaan saa savusta kevyesti makua, jonka jälkeen sitä sivellään hunajalla ja karviaisilla. Kasvikset ovat annoksessa ikään kuin lämmin salaatti.

3. Markus Maulavirran rose-sorsanrinta valmistuu nopeasti ja maistuu ensikertalaiselle sorsanmaistajallekin.

4. Padassa haudutetun sorsan kaveriksi tarjotaan aina onnistuva kastike ja haudutettua punakaalia.

Jahti-ilta-podcast: Mitä metsästäjien tulisi muistaa sorsajahtien alkaessa?

Asiantuntijana toimii Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.Vastaamme podcastissa meille lähetettyihin kysymyksiin ,mm. eri sorsalajien kannan kehityksestä, sorsien ampumisesta ruokinnalta ja vesialueiden omistusoikeuksista.