Suomalaisia riistaeläimiä: Punasotka

Punasotka (Aythya ferina) on sukeltajasorsiin kuuluva tulokaslaji Itä-Euroopasta ja Aasian aroalueilta. Sitä tavattiin ensimmäistä kertaa Suomessa 1800-luvulla, ja ennen seuraavan vuosisadan puoliväliä laji oli saavuttanut nykyisen levinneisyytensä. Nopean leviämisen syyksi arveltiin järvien rehevöitymistä.

Viime vuosina kannat ovat kuitenkin kääntyneet laskuun, eikä syytä taantumalle tiedetä. Ainakin vesistöjen umpeenkasvu ja kuivattaminen ovat voineet olla punasotkalle haitallisia.

Elintavat 

Punasotka on sosiaalinen sukeltajasorsa. Se viihtyy parvissa, jotka etenkin keväisin ovat varsin koiraspainotteisia. 

Punasotkan tunnistaa punaruskeasta päästä, mustasta etuosasta ja harmaankirjavasta selästä. Kooltaan se on pienehkö, joskin tukkasotkaa kookkaampi.

Punasotka viihtyy parhaiten Etelä- ja Keski-Suomen rehevillä lintujärvillä sekä runsaskasvuisilla rannikkoseuduilla. Levinneisyyden pohjoisimmat alueet ulottuvat Pohjois-Pohjanmaa–Kainuu-akselille. Lapissa sitä ei juurikaan tavata.

Ravinnokseen se sukeltaa vesikasveja 1–2 metrin syvyydestä.

Pesintä ja muutto 

Punasotka saapuu Suomeen jo maalis–huhtikuun ensimmäisten sulien aikaan ja aloittaa pesintäpuuhat parin viikon sisällä kotoutumisestaan. Naaras on taitava pesänrakentaja. Se tekee rantakasvillisuuden suojaan korkean, koveran pesän, joka kelluu. Kuivalle maalle punasotka ei pesi.

Punasotka on innokas loismunija, joka munii oman pesänsä lisäksi myös muiden naaraiden pesiin parantaakseen lisääntymismenestystään. Sen munia on löydetty myös muiden sorsalajien pesistä.

Elokuussa punasotkat kerääntyvät isoiksi parviksi tukkasotkien ja telkkien kanssa ja lähtevät kohti Länsi- ja Keski-Eurooppaa.

Metsästys

Punasotkan osuus vesilintusaaliista on häviävän pieni, ja suurempaa merkitystä sillä on lähinnä paikallisesti.

Punasotkaa pyydetään monen muun vesilinnun tapaan kyttäämällä lentoreittien tai ruokintapaikkojen varrella.

BirdLife Suomi ja Suomen Metsästäjäliitto suosittelevat välttämään uhanalaisten riistasorsien metsästystä. Suomen vesilintulajien kannat vähenevät yleisesti, minkä vuoksi metsästys tulee kohdistaa erityisesti sinisorsaan, joka on valtakunnallisten vesilintuseurantojen mukaan ainoa pitkällä aikavälillä runsastunut riistasorsalaji. Sinisorsan lisäksi myös elinvoimaiseksi luokiteltujen tavin ja telkän kannat ovat olleet varsin vakaat, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta niitäkin on syytä metsästää harkiten.

Järjestöt muistuttavat, että vesilintumetsällä tarvitaan malttia. Lintu on aina tunnistettava ennen laukausta ja ampumamatka on pidettävä lyhyenä haavakoiden välttämiseksi. Myös noutavan koiran käyttö metsästäjän apuna on ehdottoman suositeltavaa. Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista, isokoskelosta sekä nokikanasta. 

Katso metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Sorsa-reseptit

1. Ari Ruohon sorsapadan resepti on hyvin perinteinen, mutta jutun juju on siinä, että sorsa haudutetaan ylikypsäksi ja liemestä valmistetaan kastike.

2. Savustettu sorsanrinta puolestaan saa savusta kevyesti makua, jonka jälkeen sitä sivellään hunajalla ja karviaisilla. Kasvikset ovat annoksessa ikään kuin lämmin salaatti.

3. Markus Maulavirran rose-sorsanrinta valmistuu nopeasti ja maistuu ensikertalaiselle sorsanmaistajallekin.

4. Padassa haudutetun sorsan kaveriksi tarjotaan aina onnistuva kastike ja haudutettua punakaalia

Jahti-ilta-podcast: Mitä metsästäjien tulisi muistaa sorsajahtien alkaessa?

Asiantuntijana toimii Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.Vastaamme podcastissa meille lähetettyihin kysymyksiin ,mm. eri sorsalajien kannan kehityksestä, sorsien ampumisesta ruokinnalta ja vesialueiden omistusoikeuksista.